Näyttelijä Krista Kososen lausahdus Suomesta, jota hän ei oikein tunnista omakseen vaalituloksen perusteella, on herättänyt vilkasta keskustelua jakautuneesta maasta ja sen arvoista. Ei tunnista ja ei ymmärrä, niinhän se yleensä menee. Syiden ja seurausten pohdiskelu vaatii tietenkin vaivaa. Miksi sitten suomalaiset ajattelevat ja äänestävät niin eri tavalla.
Yhteistä helsinkiläiselle ja maalaiselle lienee huoli jokapäiväisestä toimeentulosta ja leivästä. Elinpiirit tosin poikkeavat toisistaan ja kuvitelmat sen mukaan. Paljon enemmän olisin kuitenkin huolissani siitä, että maitolaiturilla asioista ajateltaisiin samalla tavalla kuin yliopiston vieressä. Pääkaupunkiin on kasautunut henkistä kirjaviisautta ja taiteellista voimaa siinä määrin, että keinovalikoimasta luulisi löytyvän enemmänkin variaatioita ja ymmärrystä asioiden tilaan.
Ja niin varmasti onkin. Kärjistäen voidaan väittää, että maalla pärjää maalaisjärjellä kun taas Helsingissä voidaan pohtia jo maailman tuskaakin. Kososen ihmettely persujen suuresta äänimäärästä osoittaa, että pienessä taiteilijapiirissä eläminen voi aiheuttaa rajoittuneisuutta ja suvaitsemattomuutta. Ja siinä on suuri vaara langeta lähes persumaiseen tapaan ajatella asioista. On helppo syyllistää ja syyttää ja olla tunnistamatta.
Maalaisia on kautta historian pidetty aina vähän tolloina ja hidasälyisinä. Helsinkiläisiä pidetään tunnetusti stadilaisina ja parempana väkenä. Tämä ei voi pitää paikkansa, sillä Helsingissä asuessani tapasin lukumääräisesti paljon enemmän tolloja kuin asuessani maaseudulla. Tosin en tiedä johtuuko se siitä, että suurin osa on lähtöisin maalta. Tollous on ilmeisesti liikkuvaista laatua. Ja taitaa siinä perimälläkin olla jotain tekemistä.
Sitä en kuitenkaan voi ymmärtää, että joku ihmettelee persujen suurta äänimäärää. Sehän on mitä luonnollisin asia. Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääntyminen on tosiasia, joka on saanut suomalaiset liikkeelle. Lähimpään meijeriin on matkaa satoja kilometrejä ja tohtorisetä käy kerran viikossa kirkonkylän terveysasemalla. Hyvää punaviiniä saa sadan kilometrin päästä ja lähimmälle ala-asteelle on matkaa parikymmentä kilometriä.
Töitä ei ole ollut pariin vuoteen ja kaikki kaverit on jo muuttanut stadiin. Lähibaarikin sulki ovensa jo monta vuotta sitten. Ei se mikään ihme ole, että aikaa on riittävästi ja kaikenlaisia hulluja ajatuksia voi juolahtaa mieleen maailman menoa seuratessa. Elo on vähän kuin tabula rasaa, johon voi maalata oman synkeän maailmankuvansa.
Kun hätä on suuri, niin ihminen yleensä kääntyy sen puoleen, joka osaa puhua ja yksinkertaistaa. Kolmen suuren puolueen vuosikausia jatkuneet löpinät globaalin finanssipääoman pyörityksessä saa jo hitaan maalaisenkin avautumaan ja purkamaan pahaa oloansa. Ja niin Krista hyvä, toivon, että sinäkin perehtyisit enemmän niihin syihin kuin seurauksiin. Onhan tämä edelleen meidän yhteinen Suomemme.
perjantai 24. huhtikuuta 2015
tiistai 21. huhtikuuta 2015
Lintu vai kala
Sipilä sai vaalivoiton, vaikka ote kirposikin viime metreillä. Varovaisuus puheissa ja lupauksissa syydettiin tulevan "yhteiskuntasopimuksen" piikkiin. Sipilän linjauksista ei saanut selvää. Se kuitenkin paljastuu viimeistään silloin, kun kolmen koplan kokoonpano selviää toukokuussa. Yritysmaailmassakaan ei lavertelulla tunnetusti ole sijaa.
Kokoomus ja demarit kärsivät tuntuvat vaalitappiot. On vaikea ymmärtää, miten kukaan voi äänestää entistä pääministeripuoluetta, joka on saanut talouden näin huonoon jamaan. Globaali finanssipääoma on pyörittänyt ja pitänyt pilkkanaan kokoomuslaisia päättäjiä. Verohelpotukset ja uusliberalistinen talouspolitiikka ovat vain syventäneet ns. julkisen talouden kestävyysvajetta. Kyvykkäistä kokoomuslaisista tuli impotentteja ja velkatahti oli maailmanennätysluokkaa.
Lipponen raunioitti demarit aikoinaan viedessään puolueensa lähes ilman vikinää Euroopan unioniin ja patsastellessaan tovin EU:n ytimessä. Sitä syntisäkkiä demarit ovat kantaneet nyt jo kolme vaalikautta. Debatti duunarin kanssa kun pääsee helposti unohtumaan Brysselin kabineteissa. Äänestäjien äänet ovat olleet tarjottimella mutta muut ovat korjanneet sadon. Rinteen korjausliike tuli liian myöhään. Ennustan, että puoluetoimistossa väännetään jatkossa viisaria suuntaan, jonka duunarikin ymmärtää.
Persuista näyttää tulleen PerusOngelma Suomen poliittisella puoluekentällä. Puolue sai torjuntavoiton ja keräsi turhautuneiden kansalaisten äänet. Samalla selvisi, että Suomi on kahtiajakautunut ja arvoiltaan lähes hurmoksellisen eripurainen. Syyllisten löytämisessä persut ovat omaa luokkaansa. He eivät vieläkään näytä ymmärtävän, mistä kenkä puristaa. Populistiset vaalilupaukset on nyt toteutettava. Epäilen kyllä, että hallitusvastuussa jytkystä tulee ajan mittaan pelkkä mutku.
Sipilän agendalla mennään seuraavat neljä vuotta. Menestyneestä yritysjohtajasta tulee harvoin onnistunutta poliitikkoa. Siitä meillä on monia esimerkkejä. Yritystä johdetaan eri kriteereillä kuin kansantaloutta. Yrityksen etu on usein ristiriidassa kansantalouden kanssa. Yrityksen tavoitteena on leikata rönsyt ja tehdä tulosta. Pankkiiri Wahlroosin mukaan omistajan edun kasvattaminen on yrityksen ensisijainen päämäärä. Mikäli näillä säännöillä mennään eteenpäin, Sipilällä on edessään kovia aikoja.
Suhdanne on kääntymässä ja Suomi tulee tässäkin valitettavasti jälkijunassa. Mikäli EKP:n aloittama elvytys ei saa investointeja liikkeelle vaan ne ohjautuvat finanssitalouteen, työttömän on turha odottaa parempia aikoja. Pörssin sanotaan ennakoivan etuajassa talouskasvua. Suurena vaarana kuitenkin on, että sijoittajat korjaavat tämänkin elvytyspaketin parhaimman sadon. Jos näin käy niin on aivan sama, kuka siellä hallituksessa istuu.
Kokoomus ja demarit kärsivät tuntuvat vaalitappiot. On vaikea ymmärtää, miten kukaan voi äänestää entistä pääministeripuoluetta, joka on saanut talouden näin huonoon jamaan. Globaali finanssipääoma on pyörittänyt ja pitänyt pilkkanaan kokoomuslaisia päättäjiä. Verohelpotukset ja uusliberalistinen talouspolitiikka ovat vain syventäneet ns. julkisen talouden kestävyysvajetta. Kyvykkäistä kokoomuslaisista tuli impotentteja ja velkatahti oli maailmanennätysluokkaa.
Lipponen raunioitti demarit aikoinaan viedessään puolueensa lähes ilman vikinää Euroopan unioniin ja patsastellessaan tovin EU:n ytimessä. Sitä syntisäkkiä demarit ovat kantaneet nyt jo kolme vaalikautta. Debatti duunarin kanssa kun pääsee helposti unohtumaan Brysselin kabineteissa. Äänestäjien äänet ovat olleet tarjottimella mutta muut ovat korjanneet sadon. Rinteen korjausliike tuli liian myöhään. Ennustan, että puoluetoimistossa väännetään jatkossa viisaria suuntaan, jonka duunarikin ymmärtää.
Persuista näyttää tulleen PerusOngelma Suomen poliittisella puoluekentällä. Puolue sai torjuntavoiton ja keräsi turhautuneiden kansalaisten äänet. Samalla selvisi, että Suomi on kahtiajakautunut ja arvoiltaan lähes hurmoksellisen eripurainen. Syyllisten löytämisessä persut ovat omaa luokkaansa. He eivät vieläkään näytä ymmärtävän, mistä kenkä puristaa. Populistiset vaalilupaukset on nyt toteutettava. Epäilen kyllä, että hallitusvastuussa jytkystä tulee ajan mittaan pelkkä mutku.
Sipilän agendalla mennään seuraavat neljä vuotta. Menestyneestä yritysjohtajasta tulee harvoin onnistunutta poliitikkoa. Siitä meillä on monia esimerkkejä. Yritystä johdetaan eri kriteereillä kuin kansantaloutta. Yrityksen etu on usein ristiriidassa kansantalouden kanssa. Yrityksen tavoitteena on leikata rönsyt ja tehdä tulosta. Pankkiiri Wahlroosin mukaan omistajan edun kasvattaminen on yrityksen ensisijainen päämäärä. Mikäli näillä säännöillä mennään eteenpäin, Sipilällä on edessään kovia aikoja.
Suhdanne on kääntymässä ja Suomi tulee tässäkin valitettavasti jälkijunassa. Mikäli EKP:n aloittama elvytys ei saa investointeja liikkeelle vaan ne ohjautuvat finanssitalouteen, työttömän on turha odottaa parempia aikoja. Pörssin sanotaan ennakoivan etuajassa talouskasvua. Suurena vaarana kuitenkin on, että sijoittajat korjaavat tämänkin elvytyspaketin parhaimman sadon. Jos näin käy niin on aivan sama, kuka siellä hallituksessa istuu.
torstai 16. huhtikuuta 2015
Sinivalkoinen vasemmistolainen
Tein vähän aikaa sitten testin netissä siitä, että ketä minun pitää äänestää tulevissa eduskuntavaaleissa. En nyt muista minkä median vaalitestistä oli kysymys, mutta tulos oli kuitenkin erittäin selvä. Esille nousi kaksi puoluetta: Itsenäisyyspuolue ja Vasemmistoliitto. Taidan olla aika harvinaista sorttia.
IPU:n puheenjohtaja Antti Pesonen haluaa Suomesta "Sveitsin" kaltaisen itsenäisen valtion ja suoraan kansanäänestyksiin perustuvan toimintamallin. Haluaa Suomen irti EU:sta, eurosta ja Naton kanssa tehdyistä sopimuksista. Uskoo puolueettomuuteen ja naapurisopuun. Pesonen haluaa palkka- ja pääomatulot verotuksellisesti samalle viivalle. Uskoo suomalaiseen yrittäjyyteen ja haluaa Suomesta energiapoliittisesti omavaraisen. Näkee valtion keskeisenä investoijana pääomavaltaisilla ja yhteiskuntapoliittisesti tärkeillä toimialoilla.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on ensi sijassa vähemmistöjen ja kurjalistojen asialla. Uskoo eurooppalaiseen solidaarisuuteen ja kansalaisaktivismiin. Vastustaa ydinvoimaa ja Natoa. Suhdannesyklien hoidossa Arhinmäki on keynesiläinen markkinatalousmies viimeiseen veripisaraan asti.
Arhinmäki luottaa oikeudenmukaisen ja progressiivisen verotuksen hoitavan eriarvoisuutta. Viihtyy erinomaisesti viherhörhöjen joukoissa ja muissa epämääräisissä urheilutapahtumissa. On sananvapauden esitaistelija ja vihaa taloudellista eriarvoisuutta. Taitaa kuitenkin olla hieman pihalla kansankapitalismin syvimmästä olemuksesta.
Puheenjohtajilla on kuitenkin yllättävän paljon yhteistä suurissa asioissa. Suurista asioista ei nyt yleensä puhuta varsinkaan vaalien alla. Mutta mainitaan nyt ainakin yksi juttu, joka puheenjohtajia yhdistää mitä suurimmassa määrin.
Molemmat vastustavat vapaakauppasopimusta (TTIP), josta EU ja USA parhaillaan neuvottelevat. Etenkin investointisuojan riitojen (ISDS) kytkeminen sopimukseen on herättänyt runsaasti kritiikkiä kansalaisjärjestöissä. Pesonen näkee sopimuksen olevan vain "lisäaskeleen kohti ison rahan ja suuryritysten johtamaa maailmaa".
Pesonen osuu maaliin. EU perustettiin aikoinaan eurooppalaisen pääoman ehdoilla ja nyt on tarkoitus yhdentää markkinat Atlantin takaisen pääomapiirien kanssa. Kysymys on viime kädessä siitä, kuka pyörittää ja ketä. Toteutuessaan investointisuoja pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että amerikkalaiset suuryritykset sanelevat eurooppalaisille kansallisvaltioille, mitä niiden kuuluu tehdä. Suuryrityksille taataan oikeus riitauttaa demokraattisesti tehty päätös, mikäli se loukkaa heidän etujaan. Otetaanko tuo "luonnollinen" lisäaskel, jää nähtäväksi.
TTIP -sopimus on tärkeä linkki globaalin pääoman integraatioprosessissa. Vapaakaupan ja ns. länsimaiden sananvapauden nimissä olemme viime vuosina ottaneet jo monta loikkaa kohti ns. vapaata maailmaa rahan ehdoilla. Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Apunen visioi eilen televisiossa vuoden 2030 tulevaisuudennäkymistä, jossa hän toivoo kaikkien suomalaisten asuvan Helsingin ja Tampereen välisen moottoritien varrella. Mitähän turkulaisetkin mahtavat moisesta ajatella.
Kiirettä pitää, sillä Euroopan komissio haluaa päätöksen TTIP-sopimuksesta jo tänä vuonna. Hyväksyminen vaatii Euroopan parlamentin hyväksynnän, jossa ainakin toiseksi suurin eli sosialistiryhmä äänestää ISDS vastaan kesäkuun täysistunnossa. Todennäköistä on, että elinkeinoelämän tärkeänä pitämä ISDS jää hyväksymättä. Nähtäväksi jää, mikä USA:n vastaveto.
Tästäkin asiasta olisi ollut syytä keskustella enemmän. Sopivasti vaalien alla ollaan hiljaa asiasta, joka tulee aivan ratkaisevasti muokkaamaan yhteiskuntarakenteita. Vaarinajattelija ottaa nyt muutaman taka-askeleen ja poikkeaa vaaliuurnilla. Täytyy vielä selata listoja, jos sieltä joku isänmaallinen vasemmistolainen ehdokas löytyisi.
IPU:n puheenjohtaja Antti Pesonen haluaa Suomesta "Sveitsin" kaltaisen itsenäisen valtion ja suoraan kansanäänestyksiin perustuvan toimintamallin. Haluaa Suomen irti EU:sta, eurosta ja Naton kanssa tehdyistä sopimuksista. Uskoo puolueettomuuteen ja naapurisopuun. Pesonen haluaa palkka- ja pääomatulot verotuksellisesti samalle viivalle. Uskoo suomalaiseen yrittäjyyteen ja haluaa Suomesta energiapoliittisesti omavaraisen. Näkee valtion keskeisenä investoijana pääomavaltaisilla ja yhteiskuntapoliittisesti tärkeillä toimialoilla.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on ensi sijassa vähemmistöjen ja kurjalistojen asialla. Uskoo eurooppalaiseen solidaarisuuteen ja kansalaisaktivismiin. Vastustaa ydinvoimaa ja Natoa. Suhdannesyklien hoidossa Arhinmäki on keynesiläinen markkinatalousmies viimeiseen veripisaraan asti.
Arhinmäki luottaa oikeudenmukaisen ja progressiivisen verotuksen hoitavan eriarvoisuutta. Viihtyy erinomaisesti viherhörhöjen joukoissa ja muissa epämääräisissä urheilutapahtumissa. On sananvapauden esitaistelija ja vihaa taloudellista eriarvoisuutta. Taitaa kuitenkin olla hieman pihalla kansankapitalismin syvimmästä olemuksesta.
Puheenjohtajilla on kuitenkin yllättävän paljon yhteistä suurissa asioissa. Suurista asioista ei nyt yleensä puhuta varsinkaan vaalien alla. Mutta mainitaan nyt ainakin yksi juttu, joka puheenjohtajia yhdistää mitä suurimmassa määrin.
Molemmat vastustavat vapaakauppasopimusta (TTIP), josta EU ja USA parhaillaan neuvottelevat. Etenkin investointisuojan riitojen (ISDS) kytkeminen sopimukseen on herättänyt runsaasti kritiikkiä kansalaisjärjestöissä. Pesonen näkee sopimuksen olevan vain "lisäaskeleen kohti ison rahan ja suuryritysten johtamaa maailmaa".
Pesonen osuu maaliin. EU perustettiin aikoinaan eurooppalaisen pääoman ehdoilla ja nyt on tarkoitus yhdentää markkinat Atlantin takaisen pääomapiirien kanssa. Kysymys on viime kädessä siitä, kuka pyörittää ja ketä. Toteutuessaan investointisuoja pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että amerikkalaiset suuryritykset sanelevat eurooppalaisille kansallisvaltioille, mitä niiden kuuluu tehdä. Suuryrityksille taataan oikeus riitauttaa demokraattisesti tehty päätös, mikäli se loukkaa heidän etujaan. Otetaanko tuo "luonnollinen" lisäaskel, jää nähtäväksi.
TTIP -sopimus on tärkeä linkki globaalin pääoman integraatioprosessissa. Vapaakaupan ja ns. länsimaiden sananvapauden nimissä olemme viime vuosina ottaneet jo monta loikkaa kohti ns. vapaata maailmaa rahan ehdoilla. Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Apunen visioi eilen televisiossa vuoden 2030 tulevaisuudennäkymistä, jossa hän toivoo kaikkien suomalaisten asuvan Helsingin ja Tampereen välisen moottoritien varrella. Mitähän turkulaisetkin mahtavat moisesta ajatella.
Kiirettä pitää, sillä Euroopan komissio haluaa päätöksen TTIP-sopimuksesta jo tänä vuonna. Hyväksyminen vaatii Euroopan parlamentin hyväksynnän, jossa ainakin toiseksi suurin eli sosialistiryhmä äänestää ISDS vastaan kesäkuun täysistunnossa. Todennäköistä on, että elinkeinoelämän tärkeänä pitämä ISDS jää hyväksymättä. Nähtäväksi jää, mikä USA:n vastaveto.
Tästäkin asiasta olisi ollut syytä keskustella enemmän. Sopivasti vaalien alla ollaan hiljaa asiasta, joka tulee aivan ratkaisevasti muokkaamaan yhteiskuntarakenteita. Vaarinajattelija ottaa nyt muutaman taka-askeleen ja poikkeaa vaaliuurnilla. Täytyy vielä selata listoja, jos sieltä joku isänmaallinen vasemmistolainen ehdokas löytyisi.
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
Jytky ja mutku
Persut ovat vauhdissa ja mahtavia vaalilupauksia pukkaa lähes joka päivä. Autovero pois ja kaikille uusi ja kiiltävä auto perseen alle. Ruuan arvonlisäveroa laskettava ja kaikille halpaa lohta pöytään. Ja rahoituskin on jo löydetty; kehitysavusta on helppo irrottaa.
"Pitäkää tunkkinne, pelastakaa pankkinne", maisteri Soini kirkuu. Väsynyttä, väsynyttä. Eikö maisteri tiedä, että pankit on jo pelastettu. Ei, maisteri lisää pökkyä pesään ja käy ilkkumaan kunnan virkamiesten viiden vuoden suojatyöpaikkoja. Halvalla menee, jos on mennäkseen. Näilläkö populistisilla heitoilla taas kerätään ääniä.
Ensin jytky ja sitten mutku. Jos lillukanvarsilla saadaan vaalivoitto, niin oikein hyvä niin. Soinin joukot pääsevät näyttämään taitonsa ja tietonsa hallituksessa, mikäli Sipilä niin suo. On näytön paikka ja onhan Soini ollut niin puudelia viime aikoina, että paremmissakin piireissä oikein hävettää. Jos persut voittavat vaalit, niin se ei suinkaan ole heidän hyvyyttään vaan pikemminkin muiden puolueiden heikkoutta.
Annetaan Timolle elämänsä chäänssi. Mahdollisuus pitää ja lunastaa lupauksensa. Lopettaa köyhyys Suomessa, tonnin se vaan maksaa kuukaudessa ja kaikki on taas hyvin. Sorrettujen ja raskautettujen ostovoima paranee kerralla. Pahaa kyllä pelkään, että näillä eväillä taitaa tulossa ollakin oikein kunnon mutku. Kyllähän me toki oltaisiin, mutta kun ne muut ja sitä rataa.
Timo ei ymmärrä, että pelissä on kovat panokset. Ääniä kalastamalla saadaan hetkellinen hurmio. Lämmittää vähän aikaa kuin pikkupojalla kustessa housuihin pakkasella. Timo on globaalin järjestelmän viaton ja tietämätön uhrikaritsa. Tai ehkä Timo ymmärtääkin, että todelliset päätökset Suomen menestyksestä tehdään jossain muualla kuin Suomen hallituksessa. Kunhan nyt tässä jotain loristaan lämpimikseen.
Missä viipyvät Timon teesit kansainvälisen finanssipääoman suitsimisesta. Timo se vaan suitsii mieluimmin Vermossa pipo päässä ja Milwallin sininen huivi kaulassa. Hei, korkeintaan mestaruussarjatasoa ja sitäkin vielä vain vähän aikaa, sillä tippuminen on kovin lähellä. Ja hevosetkin ne vain laukkaa kuin pitäisi ravata. Toto tuo ja toto vie, kyllä Timo tietää.
Entäpä kansainvälinen verokilpailu. On se vaan niin väärin eikö totta. Mutta missä ovat Timon teesit? Kovin hiljaista on noilla rintamilla ja kovin köykäisiltä ja vaatimattomilta näyttävät maisterin eväät olevan. Letkautuksilla kun ei näissä kisoissa pitkälle pötkitä.
"Pitäkää tunkkinne, pelastakaa pankkinne", maisteri Soini kirkuu. Väsynyttä, väsynyttä. Eikö maisteri tiedä, että pankit on jo pelastettu. Ei, maisteri lisää pökkyä pesään ja käy ilkkumaan kunnan virkamiesten viiden vuoden suojatyöpaikkoja. Halvalla menee, jos on mennäkseen. Näilläkö populistisilla heitoilla taas kerätään ääniä.
Ensin jytky ja sitten mutku. Jos lillukanvarsilla saadaan vaalivoitto, niin oikein hyvä niin. Soinin joukot pääsevät näyttämään taitonsa ja tietonsa hallituksessa, mikäli Sipilä niin suo. On näytön paikka ja onhan Soini ollut niin puudelia viime aikoina, että paremmissakin piireissä oikein hävettää. Jos persut voittavat vaalit, niin se ei suinkaan ole heidän hyvyyttään vaan pikemminkin muiden puolueiden heikkoutta.
Annetaan Timolle elämänsä chäänssi. Mahdollisuus pitää ja lunastaa lupauksensa. Lopettaa köyhyys Suomessa, tonnin se vaan maksaa kuukaudessa ja kaikki on taas hyvin. Sorrettujen ja raskautettujen ostovoima paranee kerralla. Pahaa kyllä pelkään, että näillä eväillä taitaa tulossa ollakin oikein kunnon mutku. Kyllähän me toki oltaisiin, mutta kun ne muut ja sitä rataa.
Timo ei ymmärrä, että pelissä on kovat panokset. Ääniä kalastamalla saadaan hetkellinen hurmio. Lämmittää vähän aikaa kuin pikkupojalla kustessa housuihin pakkasella. Timo on globaalin järjestelmän viaton ja tietämätön uhrikaritsa. Tai ehkä Timo ymmärtääkin, että todelliset päätökset Suomen menestyksestä tehdään jossain muualla kuin Suomen hallituksessa. Kunhan nyt tässä jotain loristaan lämpimikseen.
Missä viipyvät Timon teesit kansainvälisen finanssipääoman suitsimisesta. Timo se vaan suitsii mieluimmin Vermossa pipo päässä ja Milwallin sininen huivi kaulassa. Hei, korkeintaan mestaruussarjatasoa ja sitäkin vielä vain vähän aikaa, sillä tippuminen on kovin lähellä. Ja hevosetkin ne vain laukkaa kuin pitäisi ravata. Toto tuo ja toto vie, kyllä Timo tietää.
Entäpä kansainvälinen verokilpailu. On se vaan niin väärin eikö totta. Mutta missä ovat Timon teesit? Kovin hiljaista on noilla rintamilla ja kovin köykäisiltä ja vaatimattomilta näyttävät maisterin eväät olevan. Letkautuksilla kun ei näissä kisoissa pitkälle pötkitä.
perjantai 3. huhtikuuta 2015
Lämpöä ja sähköä
Liput liehuu ja osakkeenomistajat hurraa, on Fortumin yhtiökokouksen aika. En yleensä käy yhtiökokouksissa, mutta asian mielenkiinnon vuoksi päätin poiketa pääkaupungissa ja osallistua ja kuulla ja ehkäpä tarvittaessa äänestääkin. Olihan Fortum tehnyt juuri Suomen yrityshistorian suurimman kaupan myymällä Ruotsin sähkönsiirtoliiketoiminnan. Halusin tietysti tietää, miten tuo massiivinen summa, 6,3 mrd. aiotaan käyttää.
No, käyttö ei kokouksessa selvinnyt. Varovaisella linjalla kuulemma mennään. Tosin Venäjän suunnalla on vähintäänkin mielenkiintoisia haasteita edessä. Vesi- ja ydinvoiman koplaaminen on optio, joka toteutuessaan avaa lähes rajattomat mahdollisuudet. Väliaikaisen toimitusjohtaja Karttisen mukaan Venäjä on Fortumille jo kotimarkkina. Se on paljon sanottu. Osoittaa myös sitä, että yritys on tosissaan ja haluaa kasvaa.
Fortum panostaa vesivoimaan ja suunnittelee Venäjän luoteisosassa toimivan TGC-1:n enemmistöosuuden hankkimista. Rosatomista tulisi vähemmistöosakas uuteen yritykseen, josta Fortum omistaisi yli 75 %. Enemmistöosuuden saaminen on edellytys sille, että Fortum osallistuu Fennovoima -hankkeeseen 15 %:n osuudella. Joku voisi puhua jopa taitavasta peliliikkeestä: yhteen mennään ja yhteen tullaan.
Vesivoiman käytön lisääminen tasoittaisi huomattavasti uusiutuvien energialähteiden kuten auringon ja tuulen kausivaihtelua ja markkinahintoja. Tälläkin hetkellä sähkö Suomessa maksaa enemmän kuin Norjassa ja Ruotsissa, joissa vesivoiman käyttö on huomattavasti laajempaa. Tosin Olkiluoto 3:n käsittämätön viivästyminen ja sähellys on pitänyt sähkön hinnan meillä korkeana.
Tässä vaiheessa tuli jo viimeistään mieleen, että kuka tämän homman oikein hoitaa. Yhtiökokouksessa ei vielä tiedetty, että Lundmarkista tulee uusi toimitusjohtaja. Olinkin jo sopinut kaverini kanssa, että tavataan Urhon Pubissa kokouksen jälkeen. Jotenkin aavistin jo etukäteen, että Urkkia tulee väkisinkin ikävä. Nuo energiapoliittiset kysymykset kun ovat herättäneet poliittista polemiikkia viime aikoina. Ja ainakaan noilta Suomen poliittisilta johtonulikoilta sitä ymmärrystä ei todellakaan löydy.
Viherpiipittäjä jauhaa omaa agendaansa, yksi suomenruotsalainen puheenjohtaja on vauhkoontunut hysteeriseen tilaan ja eräällä kokoomuslaisella on muuten vaan suurin into ymmärrettävästi lopahtanut. Sattumalta cityvihreästä kansanedustaja Sumuvuoresta tehtiin samaan aikaan videohaastattelua pubissa. Teki mieleni kysyä, milloin ne Hana- ja Salmisaaren hiilivoimalat oikein suljetaan. Ja eikös sinne Helsingin laajoille ja avarille rannoille nyt muutama tuulimylly mahtuisi pyörittämään lähisähköä.
Yhtiökokous sujui muuten esityslistan mukaan. Valtio päätti suurimpana omistajana pitää hallituksen jäsenten palkkiot ennallaan, mikä oli täysin oikea päätös. Uusista hallituksen jäsenistä Kuula täyttää paremmin kuin hyvin paikkansa, mikäli sairaus sen vain sallii. Sen sijaan Hamiltonin valinta on vähintäänkin kyseenalainen. On vaikea ymmärtää mitä lisäarvoa tai tietämystä Ruotsin Television johtajakokemus tuo energiapoliittisiin kysymyksiin.
Uusi toimitusjohtaja Lundmark on vaativan tehtävän edessä. Pitäisi omata jopa jonkinasteista valtiomiestaitoa unohtamatta yritysmaailman kriteerejä. Lundmark tunnetaan joviaalina ja dynaamisena johtajana. Yrityksen osakkaana ja veronmaksajana toivon tietysti, että hän onnistuu tehtävässään. Fortum on siinä keskiössä, jossa tehdään kauaskantoisia päätöksiä. Löytyykö sitä näkemystä, jää nähtäväksi.
Laskin piruuttani myös Fortumin viime vuodelta maksamat osingot ja mukavalta näyttää. Jokainen suomalainen sai 80 euroa puhtaana käteen osinkoa viime vuodelta. Onnellinen Länsi-Pasilassa asuva perhe (isä, äiti ja kolme lasta) ansaitsivat yhteensä 400 euroa. No valtiohan ei omistamastaan yrityksestä pahemmin osinkoveroja maksele, joten summa nouseekin 107 euroon per nuppi. Mistä me tehtäisiin tällaisia Fortumeja lisää.
 |
| Finlandia-talo |
Liput liehuu ja osakkeenomistajat hurraa, on Fortumin yhtiökokouksen aika. En yleensä käy yhtiökokouksissa, mutta asian mielenkiinnon vuoksi päätin poiketa pääkaupungissa ja osallistua ja kuulla ja ehkäpä tarvittaessa äänestääkin. Olihan Fortum tehnyt juuri Suomen yrityshistorian suurimman kaupan myymällä Ruotsin sähkönsiirtoliiketoiminnan. Halusin tietysti tietää, miten tuo massiivinen summa, 6,3 mrd. aiotaan käyttää.
No, käyttö ei kokouksessa selvinnyt. Varovaisella linjalla kuulemma mennään. Tosin Venäjän suunnalla on vähintäänkin mielenkiintoisia haasteita edessä. Vesi- ja ydinvoiman koplaaminen on optio, joka toteutuessaan avaa lähes rajattomat mahdollisuudet. Väliaikaisen toimitusjohtaja Karttisen mukaan Venäjä on Fortumille jo kotimarkkina. Se on paljon sanottu. Osoittaa myös sitä, että yritys on tosissaan ja haluaa kasvaa.
Fortum panostaa vesivoimaan ja suunnittelee Venäjän luoteisosassa toimivan TGC-1:n enemmistöosuuden hankkimista. Rosatomista tulisi vähemmistöosakas uuteen yritykseen, josta Fortum omistaisi yli 75 %. Enemmistöosuuden saaminen on edellytys sille, että Fortum osallistuu Fennovoima -hankkeeseen 15 %:n osuudella. Joku voisi puhua jopa taitavasta peliliikkeestä: yhteen mennään ja yhteen tullaan.
Vesivoiman käytön lisääminen tasoittaisi huomattavasti uusiutuvien energialähteiden kuten auringon ja tuulen kausivaihtelua ja markkinahintoja. Tälläkin hetkellä sähkö Suomessa maksaa enemmän kuin Norjassa ja Ruotsissa, joissa vesivoiman käyttö on huomattavasti laajempaa. Tosin Olkiluoto 3:n käsittämätön viivästyminen ja sähellys on pitänyt sähkön hinnan meillä korkeana.
Tässä vaiheessa tuli jo viimeistään mieleen, että kuka tämän homman oikein hoitaa. Yhtiökokouksessa ei vielä tiedetty, että Lundmarkista tulee uusi toimitusjohtaja. Olinkin jo sopinut kaverini kanssa, että tavataan Urhon Pubissa kokouksen jälkeen. Jotenkin aavistin jo etukäteen, että Urkkia tulee väkisinkin ikävä. Nuo energiapoliittiset kysymykset kun ovat herättäneet poliittista polemiikkia viime aikoina. Ja ainakaan noilta Suomen poliittisilta johtonulikoilta sitä ymmärrystä ei todellakaan löydy.
Viherpiipittäjä jauhaa omaa agendaansa, yksi suomenruotsalainen puheenjohtaja on vauhkoontunut hysteeriseen tilaan ja eräällä kokoomuslaisella on muuten vaan suurin into ymmärrettävästi lopahtanut. Sattumalta cityvihreästä kansanedustaja Sumuvuoresta tehtiin samaan aikaan videohaastattelua pubissa. Teki mieleni kysyä, milloin ne Hana- ja Salmisaaren hiilivoimalat oikein suljetaan. Ja eikös sinne Helsingin laajoille ja avarille rannoille nyt muutama tuulimylly mahtuisi pyörittämään lähisähköä.
Yhtiökokous sujui muuten esityslistan mukaan. Valtio päätti suurimpana omistajana pitää hallituksen jäsenten palkkiot ennallaan, mikä oli täysin oikea päätös. Uusista hallituksen jäsenistä Kuula täyttää paremmin kuin hyvin paikkansa, mikäli sairaus sen vain sallii. Sen sijaan Hamiltonin valinta on vähintäänkin kyseenalainen. On vaikea ymmärtää mitä lisäarvoa tai tietämystä Ruotsin Television johtajakokemus tuo energiapoliittisiin kysymyksiin.
Uusi toimitusjohtaja Lundmark on vaativan tehtävän edessä. Pitäisi omata jopa jonkinasteista valtiomiestaitoa unohtamatta yritysmaailman kriteerejä. Lundmark tunnetaan joviaalina ja dynaamisena johtajana. Yrityksen osakkaana ja veronmaksajana toivon tietysti, että hän onnistuu tehtävässään. Fortum on siinä keskiössä, jossa tehdään kauaskantoisia päätöksiä. Löytyykö sitä näkemystä, jää nähtäväksi.
Laskin piruuttani myös Fortumin viime vuodelta maksamat osingot ja mukavalta näyttää. Jokainen suomalainen sai 80 euroa puhtaana käteen osinkoa viime vuodelta. Onnellinen Länsi-Pasilassa asuva perhe (isä, äiti ja kolme lasta) ansaitsivat yhteensä 400 euroa. No valtiohan ei omistamastaan yrityksestä pahemmin osinkoveroja maksele, joten summa nouseekin 107 euroon per nuppi. Mistä me tehtäisiin tällaisia Fortumeja lisää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)