Lämpöä ja sähköä



Finlandia-talo

Liput liehuu ja osakkeenomistajat hurraa, on Fortumin yhtiökokouksen aika. En yleensä käy yhtiökokouksissa, mutta asian mielenkiinnon vuoksi päätin poiketa pääkaupungissa ja osallistua ja kuulla ja ehkäpä tarvittaessa äänestääkin. Olihan Fortum tehnyt juuri Suomen yrityshistorian suurimman kaupan myymällä Ruotsin sähkönsiirtoliiketoiminnan. Halusin tietysti tietää, miten tuo massiivinen summa, 6,3 mrd. aiotaan käyttää.

No, käyttö ei kokouksessa selvinnyt. Varovaisella linjalla kuulemma mennään. Tosin Venäjän suunnalla on vähintäänkin mielenkiintoisia haasteita edessä. Vesi- ja ydinvoiman koplaaminen on optio, joka toteutuessaan avaa lähes rajattomat mahdollisuudet. Väliaikaisen toimitusjohtaja Karttisen mukaan Venäjä on Fortumille jo kotimarkkina. Se on paljon sanottu. Osoittaa myös sitä, että yritys on tosissaan ja haluaa kasvaa.

Fortum panostaa vesivoimaan ja suunnittelee  Venäjän luoteisosassa toimivan TGC-1:n enemmistöosuuden hankkimista. Rosatomista tulisi vähemmistöosakas uuteen yritykseen, josta Fortum omistaisi yli 75 %. Enemmistöosuuden saaminen on edellytys sille, että Fortum osallistuu Fennovoima -hankkeeseen 15 %:n osuudella. Joku voisi puhua jopa taitavasta peliliikkeestä: yhteen mennään ja yhteen tullaan.

Vesivoiman käytön lisääminen tasoittaisi huomattavasti uusiutuvien energialähteiden kuten auringon ja tuulen kausivaihtelua ja markkinahintoja. Tälläkin hetkellä sähkö Suomessa maksaa enemmän kuin Norjassa ja Ruotsissa, joissa vesivoiman käyttö on huomattavasti laajempaa. Tosin Olkiluoto 3:n käsittämätön viivästyminen ja sähellys on pitänyt sähkön hinnan meillä korkeana.

Tässä vaiheessa tuli jo viimeistään mieleen, että kuka tämän homman oikein hoitaa. Yhtiökokouksessa ei vielä tiedetty, että Lundmarkista tulee uusi toimitusjohtaja. Olinkin jo sopinut kaverini kanssa, että tavataan Urhon Pubissa kokouksen jälkeen. Jotenkin aavistin jo etukäteen, että Urkkia tulee väkisinkin ikävä. Nuo energiapoliittiset kysymykset kun ovat herättäneet poliittista polemiikkia viime aikoina. Ja ainakaan noilta Suomen poliittisilta johtonulikoilta sitä ymmärrystä ei todellakaan löydy.

Viherpiipittäjä jauhaa omaa agendaansa, yksi suomenruotsalainen puheenjohtaja on vauhkoontunut hysteeriseen tilaan ja eräällä kokoomuslaisella on muuten vaan suurin into ymmärrettävästi lopahtanut. Sattumalta cityvihreästä kansanedustaja Sumuvuoresta tehtiin samaan aikaan videohaastattelua pubissa. Teki mieleni kysyä, milloin ne Hana- ja Salmisaaren hiilivoimalat oikein suljetaan. Ja eikös sinne Helsingin laajoille ja avarille rannoille nyt muutama tuulimylly mahtuisi pyörittämään lähisähköä.

Yhtiökokous sujui muuten esityslistan mukaan. Valtio päätti suurimpana omistajana pitää hallituksen jäsenten palkkiot ennallaan, mikä oli täysin oikea päätös. Uusista hallituksen jäsenistä Kuula täyttää paremmin kuin hyvin paikkansa, mikäli sairaus sen vain sallii. Sen sijaan Hamiltonin valinta on vähintäänkin kyseenalainen. On vaikea ymmärtää mitä lisäarvoa tai tietämystä Ruotsin Television  johtajakokemus tuo energiapoliittisiin kysymyksiin.

Uusi toimitusjohtaja Lundmark on vaativan tehtävän edessä. Pitäisi omata jopa jonkinasteista valtiomiestaitoa unohtamatta yritysmaailman kriteerejä. Lundmark tunnetaan joviaalina ja dynaamisena johtajana. Yrityksen osakkaana ja veronmaksajana toivon tietysti, että hän onnistuu tehtävässään. Fortum on siinä keskiössä, jossa tehdään kauaskantoisia päätöksiä. Löytyykö sitä näkemystä, jää nähtäväksi.

Laskin piruuttani myös Fortumin viime vuodelta maksamat osingot ja mukavalta näyttää. Jokainen suomalainen sai 80 euroa puhtaana käteen osinkoa viime vuodelta. Onnellinen Länsi-Pasilassa asuva perhe (isä, äiti ja kolme lasta) ansaitsivat yhteensä 400 euroa. No valtiohan ei omistamastaan yrityksestä pahemmin osinkoveroja maksele, joten summa nouseekin 107 euroon per nuppi. Mistä me tehtäisiin tällaisia Fortumeja lisää.