Taloustieteilijöiden totuudet

Ykkösen Ulkolinjalla tuli otsikon niminen dokumentti maailmalla harjoitetun talouspolitiikan suuntauksista. Historiallisesti tarkasteltiin lähinnä Friedmanin ja Keynesin välisten linjaristiriitojen suuntauksia ja seurauksia. Uusliberalismi vastaan suunnitelmatalous noin karkeasti kärjistäen. Keynesin ajatuksille naurettiin ja ne suorastaan teilattiin 1980-luvulla alkaneella monetaristien valtakaudella. Nyt on talouspolitiikan suunta dokumentin mukaan taas muuttunut.

Päähenkilöksi toimittaja kaivoi esiin ranskalaisen taloustieteilijä Thomas Pikettyn, jota hän vertasi jopa itse Karl Marxiin. Piketty on saanut melkoisen kulttimaineen kirjoittamastaan teoksestaan, "Pääoma 2000-luvulla". Valitettavasti tuo kirja on vielä lukematta. Tosin Pikettyn ajatusmaailma on kyllä yhtä lähellä PartaKallen ajatuksia kuin Grouchon komiikka. Yhteistä heille lienee kapitalistisen talousjärjestelmän markkinarakenteiden oivaltaminen.

Pikettyä voisi enemmänkin luonnehtia jälkikeynesiläiseksi. Keynesin perusajatus oli mm. valtion aktiivinen rooli julkisten investointien käynnistäjänä suhdanteiden hoidossa. Lama-aikana pidetään huoli työllisyydestä ja korkeasuhdanteessa inflaation hillitseminen nousee avainasemaan. Piketty näkee taas progressiivisen verotuksen ja tasaisemman tulonjaon olevan edellytys markkinatalouden toimivuudelle. Yhteistä on perusajatus, että kokonaiskysynnästä huolehtiminen pitää rattaat pyörimässä.

Vaikka euroalueen ongelmista dokumentissa ei suoraan kerrottu, Pikettyn näkemys euroalueesta on tyly: Olemme luoneet hirviön. Yhtenäisen finanssi- ja veropolitiikan puuttuminen rahaunionin mailta luo olosuhteet, joissa yhtenäisen rahan käyttö kärjistää maiden välisiä eroja. Verokilpailu on saanut jo sellaiset mittasuhteet, että eriarvoistuminen vain kasvaa. Pääoman keskittymistä voi estää vain tehokkaalla verottamisella.

Dokumentissa saivat puheenvuoron myös IMF:n pääjohtaja, Obama ja Juncker. Sanottiin suorat sanat ja näytti siltä, että he olivat vielä ihan tosissaan. Nyt elvytetään yhdessä tuli kuin yhdestä suusta. Ruotsalaisen toimittajan haastattelemat ruotsalaiset poliitikotkin  olivat innolla rakentamassa rautateitä, satamia ja uusia metrolinjoja. Infra kuntoon kerralla ja talous nousuun.

Suomessa puhaltavat toiset tuulet. Täällä leikataan, saksitaan ja parsitaan. Täällä tarjotaan yrittäjyyttä ja veroalennuksia. Täällä Suomen oma hymypoika, ex-koulukiusaaja ja yksi ihan perseestä -tyyppi puhuvat jostain Kreikasta ja rakenneuudistuksista. Tuntui ihan siltä, että tässä maassa eletään aivan toista todellisuutta ja eri galaksissa. Niin kummallisilta tuntuvat nämä meidän poliittisten päättäjien puheet tämänkin dokumentin jälkeen. Suomi on outo maa.