Hirvee Kaamos

Olin eilen hirveessä horroksessa ja ostin tutulta kauppiaalta levyn, joka piti ostaa jo 1977. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Levy on mestari Ilpo Murtojärven taidonnäyte siitä, millä tavalla kitaraa pitää käsitellä. Tuotos jäi Kaamoksen ainoaksi. Deeds and Talks on ns. edistyksellistä musiikkia, joka ei luonnollisesti suurta yleisöä tavoittanut.

Murtojärvi oli tuohon aikaan legenda suomalaisissa musiikkipiireissä. Turun progekingi piti tasollisesti ja laadullisesti pystyssä muitakin paikallisten musamiesten kokoonpanoja. Anteeksi nyt Pasi ja lepää rauhassa, mutta Murtojärven jälki kahdella Raappanan ensimmäisellä pitkällä kiekolla pitää homman kasassa ja tuo sitä kaivattua syvyyttä.

Murtojärvi on ollut jo pitkään "luovalla tauolla" ja taitaa nykyään olla pääasiallisesti musiikillisissa opetustehtävissä. Sääli sinänsä, sillä kitaravirtuoosilla olisi ollut paljonkin annettavaa. Lienee tiettävästi tehnyt kuitenkin joitain sävellyksiä.

Itse levyn kakkospuoli maistuu ja kuulostaa paremmalta kuin ykkönen. Moment (Now) on kitaran ja urkujen välistä debatointia. What the hell is going on, Look at the way you`re running on, Look for the way you´re running for; sanoitukset näykkivät kuulijaansa. Toinen kakkospuolen kappaleista, When shall we know, on funkahtavin ja melodisin.

Levyn viimeinen biisi, Suit-Case on rockin sinfoniaa. Zappamaista iloittelua ja jopa pientä kakofoniaa, jammailua ja kaikki päättyy melodramaattisesti kuin seinään. Ei voi kuin hämmästellä ja todeta, että osattiin sitä ennenkin. Levy on kiistatta suomalaisen progressiivisen musiikin helmiä.

Selvisin horroksestani ja lompakon tyhjentymisestä varsin nopeasti. Näillä harvinaisuuksilla kun tuo hinta sattuu olemaan yllättävän korkealla. Nälkä ja jano kasvaa tietenkin kuin pikkupojalla. Niin, että jos jollakulla lukijalla on tarjolla Pasi & Mysiinin vinyylejä kohtuuhintaan, niin tarjouksia otetaan vastaan. Tiukkaa Penalii ja Todellista Elämää olisi hakusessa.