keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Aikansa kutakin


Olen jo turhan kauan suunnitellut vähän pitempää rundia Karjalan kaukomaille. Ajatuksena olisi kierrellä kaarrellen ja poiketa sattuman lailla sopiviin kyläpaikkoihin. Ja suurimpana haaveena olisi päästä pagisemaan aidon karjalaismummon kanssa menneistä ja miksei tulevistakin ajoista. Haaveensa kullakin, tavataan sanoa. Kiirettä vaan taitaa pitää ja eikä ne mummotkaan siellä ikuisesti elä. Ajan kulku on lohduton.

Santtu Karhu on karjalainen etnorokkari, jos nyt jollain määreellä halutaan häntä määrittää. Onnistuin haalimaan netistä hänen vuonna 1991 levyttämänsä singlen: Omien aigoin legendat. Jo laulun ensimmäinen värssy on ajaton ja kertoo paljon vaikkapa nykyisistä auvoisista tuokioista:

"Se oli silloi konzu sogei ei kehtannuh nähtä
Se oli silloi konzu kuurnis ei tahtonuh kuulta
Sanottih kuurehel: kai muuttuu parembakse
huondeksel peze korvat puhtahakse".

Santtu on armoitettu sananikkari ja laulaa mm. livvin eli aunuksenkarjalan kielellä. Taiteilija käyttää tietysti taiteilijanimeä. Oikeaa nimeä en tiedä mutta lienee kuitenkin suvultaan livvikkö. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä ehkä hieman paremmin tunnetun Arto Rinteen kanssa. Rinne soitti aikaisemmin Karhun yhtyeessä Talvisovat ja siis myös tälläkin levyllä. Talvisovat tarkoittaa sitten aivan jotain muuta kuin ensi lukemalla voisi ymmärtää. Pohojanmaalla puhuttiin aikoinaan mm. talvimanttelista.

Karjalassa tapahtuu muutenkin. Petroskoin kaupunginjohtaja vaihtui jokin aika sitten ja vaihdos tapahtui hiemän hämärissä olosuhteissa. Päämies Hudilainen on saanut moitteita aina Venäjän ylimmältä taholta. Puoluepolitiikka näyttää hallitsevan ja hajottavan Karjalan tasavallan päättäviä ja vastuullisia tahoja. Ulkopuolelta on vaikea arvioida, että missä siellä oikein mennään, kun tuo tiedonkulku on vähän sitä sun tätä. Siinäpä on yksi hyvä lisäsyy poiketa paikan päällä.

Santtu sanoi jossain haastattelussa, että tarkeintä elämässä on ihmisyys. oli järjestelmä sitten mikä tahansa Ja yleensä ihmisyyteen liittyy aina inhimillisiä kärsimyksiä, erehdyksiä ja elämyksiä. Niitä Karjalassa on ehditty kokemaan kautta vuosisatojen. Suomessa karjalaisia on kiännetty ja viännetty jos johonkin yhteiseen ja etenkin meille sopivaan muottiin. Ja aika huonosti siinä on onnistuttu ja hyvä niin. Karjala menestyy vain omilla töillään ja viisailla ajatuksillaan.

Tosiasia kuitenkin on, että meillä on yhteinen kieliperimä ja vähän yhteistä historiaakin. Lisäksi yhteinen ymmärrys asioiden tilasta osana suurvaltaa ja sen naapurina antavat sellaiset puitteet, että tiiviimmin pitäisi yksissätuumin toimia. Karjalankielen elvyttäminen kuuluu niihin kiirellisiin ja välttämättömiin toimiin.

Santtu Karhu tekee kulttuuripoliittisesti tärkeää työtä. Vaikka nuoresta pojasta on kasvanut jo kunnon äijäköriläs, toivon silti, että Karjalan nuoriso tuntee ainakin hieman ylpeyttä omasta pojastaan. Suomessa Santtua on mahdollisuus pongata seuraavan kerran vaikkapa Faces-festivaaleilla. Ehkäpä siellä taas törmaillään.

PS laitetaan tähän loppuun vielä päivitystä jälkeenpäin ja yksi kuva Fiskarsista, jossa äijät kävivät 6.8.2016 töräyttelemässä. Rinnekin oli mukana kokoonpanossa tällä kertaa, kuvasssa oikealla.

Santtu Karhu & Talvisovat

7 kommenttia:

  1. Ei näin, laitetaan tähän suora lainaus Karjan Sanomien päätoimittajan pääkirjoituksesta 26.7.

    Tyhjiin raukesi
    Mikko Nesvitski

    Heinäkuussa Karjalan tasavallan lainsäädäntökokous yritti tehdä historiaa. Kansanedustajaryhmä nosti esiin ja toi äänestykseen korjauksen tasavallan perustuslakiin. Sen mukaan karjalalle voitaisiin antaa virallisen kielen status ilman kansanäänestystä.

    Ensimmäisestä yrityksestä tuli valitettavasti pannukakku: korjausta ei hyväksytty. Vaikka karjalan kielen puolesta äänesti peräti 28 kansanedustajaa 44:stä, myönteisen päätöksen syntymiseksi ei riittänyt vain kuusi ääntä.



    Karjalan kielen virallistaminen on kiperämpi asia, kuin miltä päällepäin saattaa näyttää. Karjalan tasavalta on Venäjällä ainoa, jonka nimikkokansan kielestä ei ole tullut toinen virallinen kieli. Karjalassa asuu 75 prosenttia kaikista Venäjän karjalaisista.

    Toki määrällisesti heitä on vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan vain 45 000. Seitsemän prosenttia väestöstä. Eli sen verran vähän, että kansanäänestyksessä kielen virallistaminen näyttää kyseenalaiselta. Tukeeko venäjänkielinen enemmistö pienen kansan kielen virallistamista, jos lain mukaan äänestäjiä pitää olla vähintään puolet asukasluvusta ja vähintään neljänneksen pitää äänestää jaa?



    Karjalan kielen eriävät murteet eivät ole tärkein ongelma. Ongelmana sentään on se, että karjalan kieli perustuu latinalaisiin aakkosiin. Venäjän perustuslain mukaan maan virallisten kielten pitää pohjautua kyrillisiin aakkosiin. Näin ollen karjalan virallistamiseksi joko tarvitaan Venäjän duuman erityistä päätöstä tai sitten karjala on siirrettävä kyrilliikkaan.

    Duuman vastaavista kielipäätöksistä ei meillä ole ollut vielä esimerkkejä. Jälkimmäisellä vaihtoehdolla on omat plussat ja miinukset. Yhtäältä vanhemman sukupolven edustajat oppivat helpommin lukemaan venäjän kielestä tuttuja kirjaimia. Toisaalta vaikeuksiin joutunee teknisesti karjalaisten valtakunnan rajat ylittävä kanssakäyminen, joka on viime aikoina ollut erittäin runsas kirjanpainannan, opetuksen ja festivaalien järjestämisen saralla.

    Karjalan kansallisuuspolitiikan vuoteen 2025 ulottuvan strategian päämääränä on karjalaisten säilyttäminen omaperäisenä kansana. Kansan säilyttäminen edellyttää sitä, että myös kansan kieli elää ja kehittyy.

    Toivottavasti lakiehdotus yritetään nostaa esiin parlamentin seuraavassa kokoonpanossa, jonka valitsemme 18. syyskuuta. Toki lain mukaan ehdotus voidaan ottaa uusintakäsittelyyn aikaisintaan vuoden kuluttua eli asia lykkääntyy ensi kesään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehti on siis Karjalan Sanomat eikä Karjan Sanomat. Nyt olisi jollakin etevällä suomalaispolitiikolla näytön paikka ja voisi vaikkapa käydä käännyttämässä Venäjän ylintä johtoa.

      Poista
  2. Meiltä viety Laatokka olisi kiva kiertää ympäri. Kyllä sen ympäristö on varmaan muuttunut sitten Suomen ajasta.

    VastaaPoista
  3. Hieno kirjoitus

    Suurin osa rajakarjalaisesta väestöstä myi oman identiteettinsä tullakseen suomalaisena hyväksytyksi suomalaiseksi, kirjoittaa muhoslainen Tapani Menschakoff Kalevan Sunnuntai-liitteessä. Työpaikkojen saannin esteenä saattoi olla rajakarjalaisuus. Rajakarjalaisia sotaveteraanejakin ryssiteltiin. Mitä mieltä olet karjalaisten kohtelusta?
    Tapani Menschakoff: Identiteetti piti myydä

    Kautta vuosisatojen rajakarjalainen kansa on elänyt rajan kahta puolta. Milloin tsaari, milloin Ruotsin kuningas on jakanut kansamme kahtia.

    Väestö joutui aina mielivallan kohteeksi, etenkin Ruotsin verotuksen, uskonnon ja kielipolitiikan johdosta. Tuli suomalaistamis- ja venäläistämiskaudet. Karjalan kieli jäi näin ollen vain puhutuksi kieleksi. 2000-luvullakin rajan takana vielä "suometetaan" Karjalan kansaa. Järkyttävintä tässä onkin, että samat "hyvävelipiirit" Suomesta käsin ajavat tätä avustusten ja rahan voimalla.

    Tuli jatko- ja talvisota, siirtolaiset asutettiin Suomeen. Asutus tapahtui maailmanlaajuisestikin katsoen hienosti. Siirtoväestöstä vain kymmenen prosenttia oli Raja-Karjalan kansaa, niin kielellisesti kuin uskonnollisesti erilaisia sekä siirtoväen että kantasuomalaisten keskuudessa.
    Itse olen syntynyt sotien jälkeen Oulussa. Ikävä kyllä outous näkyi vielä ainakin 1960-luvulle asti. Kansakoulua käydessäni uskontotunnit pidettiin tyhjässä koulussa karttahuoneissa -- luokkahuonetta emme saaneet käyttöömme. Toiset opettajat sanoivat oppilaille, kun he puhuivat karjalan kieltä, että täällä ei puhuta ryssää. Työpaikkojenkin saannin esteenä oli rajakarjalaisuus. Ehkä ikävintä oli se, että rajakarjalaisia sotaveteraanejakin ryssiteltiin.

    Suurin osa rajakarjalaisesta väestöstä myi oman identiteettinsä tullakseen suomalaisena hyväksytyksi suomalaiseksi. Oliko se sopeutumista vai sopeuttamista, kuka sen tietää? Karjalan Liittokin perustettiin siirtoväen asioiden hoitajaksi, mutta kymmenen prosentin vähemmistö varmaan hukkui enemmistön vaateisiin.

    Itse sain henkilökohtaisesti kokea anteeksipyynnön Pohjanmaalla eräässä pitäjässä, jossa sukuni oli välievakossa. Pohjanmaa ja ruotsinkieliset alueethan eivät hyväksyneet siirtolaisia asutettaviksi seuduilleen. Kuntavierailun yhteydessä olimme syömässä ja pöydässämme istui isäntien edustajana vakavanoloinen pohjalainen isäntä. Kuullessaan, että sukumme on ollut sijoitettuna Pohjanmaalle, hän sanoi mietittyään hetken: "Olisi tullut sisällissota, jos meitä kohtaan olisi käyttäydytty samalla tavalla kuin karjalaisia kohtaan."

    Kauneimpia anteeksipyyntöjä, mitä minulle on esitetty. Se kertoo ytimekkäästi sen, mitä vanhempamme kokivat. Ilo pintaan vaikka sydän märkänis. Kuinkahan monella se märkäni?

    Nykypäivänä noille alueille kelpaavat pakolaiset Somaliasta ja muualtakin kehitysmaista. Johtuneeko siitä, että saadaan säilytettyä ruotsin kielen asema pienissä kunnissa ja kouluissa?

    Rajakarjalaiset perustivat myös omia pitäjäseuroja ja säätiöitä, jotka vieläkin ovat toiminnassa. Aihe johon nyt puutun, on varmaan tulikuuma. Nämä järjestöt joutuivat myös sopeutumaan tai niitä sopeutettiin. Pitäjillä oli omat karjalankielen murteet, rajapitäjärakkaus kukoisti ja taas kerran kirjakielen luominen jäi. Pitäjien välille näytti syntyvän vain korkeampi ja korkeampi raja.

    Nuo rajat on nyt unohdettava ja alettava puhua Karjalan kansasta yhtenäisesti. Uudenkin rajan takana asuu karjalaisia. "Kahen puolel rajua karjalazet kasvaa..."

    Onneksemme nyt 2000-luvulla kielen asema on vahvistunut. Joskus tuntuu siltä -- toivottavasti olen väärässä -- että vuosikymmenien saatossa muodostui eliittikarjalaisten joukko niin Karjalan Liittoon kuin myös meidän omiin seuroihimme.

    Muun muassa suuret ikäluokat menivät kaappeihinsa ja jäivät piiloon. Perään nyt 2000-luvulla niitä ikäluokkia esiin olemaan sitä, mitä identiteettimme edellyttää. Karjalaa puhuvia on vielä kymmeniä tuhansia. Karjalan kieli tarvitsee säilyäkseen teidän panostanne. Terve nöyryys on hyve, mutta nöyristely loukkaa molempia osapuolia.

    Kirjoittaja on suurten ikäluokien kasvatti Muhokselta.

    VastaaPoista
  4. Santtu Karhu täyttänyt 50-vuotta

    https://www.youtube.com/watch?v=nxvHQJ4on8g

    -
    -
    Ozua, lykkyy, tervehytty da pitkiä igiä Karjalan Poijale!

    VastaaPoista
  5. Kappas kehveliä, onneksi olkoon Santulle ja jaksamista sitäkin enemmän

    VastaaPoista
  6. Hyvä kirjoitus Vaarinajattelijalta.
    Sehän on selvä juttu, että karjalan kielellä voi laulaa myöskin rockmusiikkia. Ei pelkästään näitä samoja vanhoja Ruskie-neičyt-valgei-neičyt-pajatuksia.

    Vaikka räppiä, jos niikseen tulee:

    https://www.youtube.com/watch?v=OGzuZv6o_QY

    https://www.youtube.com/watch?v=yLOMy1FSnaw

    http://tv-karelia.ru/06-05-2016-2/

    VastaaPoista