Aikansa kutakin

Olen jo turhan kauan suunnitellut vähän pitempää rundia Karjalan kaukomaille. Ajatuksena olisi kierrellä kaarrellen ja poiketa sattuman lailla sopiviin kyläpaikkoihin. Ja suurimpana haaveena olisi päästä pagisemaan aidon karjalaismummon kanssa menneistä ja miksei tulevistakin ajoista. Haaveensa kullakin, tavataan sanoa. Kiirettä vaan taitaa pitää ja eikä ne mummotkaan siellä ikuisesti elä. Ajan kulku on lohduton.

Santtu Karhu on karjalainen etnorokkari, jos nyt jollain määreellä halutaan häntä määrittää. Onnistuin haalimaan netistä hänen vuonna 1991 levyttämänsä singlen: Omien aigoin legendat. Jo laulun ensimmäinen värssy on ajaton ja kertoo paljon vaikkapa nykyisistä auvoisista tuokioista:

"Se oli silloi konzu sogei ei kehtannuh nähtä
Se oli silloi konzu kuurnis ei tahtonuh kuulta
Sanottih kuurehel: kai muuttuu parembakse
huondeksel peze korvat puhtahakse".

Santtu on armoitettu sananikkari ja laulaa mm. livvin eli aunuksenkarjalan kielellä. Taiteilija käyttää tietysti taiteilijanimeä. Oikeaa nimeä en tiedä mutta lienee kuitenkin suvultaan livvikkö. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä ehkä hieman paremmin tunnetun Arto Rinteen kanssa. Rinne soitti aikaisemmin Karhun yhtyeessä Talvisovat ja siis myös tälläkin levyllä. Talvisovat tarkoittaa sitten aivan jotain muuta kuin ensi lukemalla voisi ymmärtää. Pohojanmaalla puhuttiin aikoinaan mm. talvimanttelista.

Karjalassa tapahtuu muutenkin. Petroskoin kaupunginjohtaja vaihtui jokin aika sitten ja vaihdos tapahtui hiemän hämärissä olosuhteissa. Päämies Hudilainen on saanut moitteita aina Venäjän ylimmältä taholta. Puoluepolitiikka näyttää hallitsevan ja hajottavan Karjalan tasavallan päättäviä ja vastuullisia tahoja. Ulkopuolelta on vaikea arvioida, että missä siellä oikein mennään, kun tuo tiedonkulku on vähän sitä sun tätä. Siinäpä on yksi hyvä lisäsyy poiketa paikan päällä.

Santtu sanoi jossain haastattelussa, että tarkeintä elämässä on ihmisyys. oli järjestelmä sitten mikä tahansa Ja yleensä ihmisyyteen liittyy aina inhimillisiä kärsimyksiä, erehdyksiä ja elämyksiä. Niitä Karjalassa on ehditty kokemaan kautta vuosisatojen. Suomessa karjalaisia on kiännetty ja viännetty jos johonkin yhteiseen ja etenkin meille sopivaan muottiin. Ja aika huonosti siinä on onnistuttu ja hyvä niin. Karjala menestyy vain omilla töillään ja viisailla ajatuksillaan.

Tosiasia kuitenkin on, että meillä on yhteinen kieliperimä ja vähän yhteistä historiaakin. Lisäksi yhteinen ymmärrys asioiden tilasta osana suurvaltaa ja sen naapurina antavat sellaiset puitteet, että tiiviimmin pitäisi yksissätuumin toimia. Karjalankielen elvyttäminen kuuluu niihin kiirellisiin ja välttämättömiin toimiin.

Santtu Karhu tekee kulttuuripoliittisesti tärkeää työtä. Vaikka nuoresta pojasta on kasvanut jo kunnon äijäköriläs, toivon silti, että Karjalan nuoriso tuntee ainakin hieman ylpeyttä omasta pojastaan. Suomessa Santtua on mahdollisuus pongata seuraavan kerran vaikkapa Faces-festivaaleilla. Ehkäpä siellä taas törmaillään.

PS laitetaan tähän loppuun vielä päivitystä jälkeenpäin ja yksi kuva Fiskarsista, jossa äijät kävivät 6.8.2016 töräyttelemässä. Rinnekin oli mukana kokoonpanossa tällä kertaa, kuvasssa oikealla.

Santtu Karhu & Talvisovat