Boom Pappa Doo Too

Baltic Jazzit on sitten soiteltu. Päällimmäisenä jäi mieleen Jukka Perko Hurmio 2.0, jonka kuulas groovimainen sointi säväytti ainakin blogistin setillään. Perkon sovitukset Olavi Virran unohtumattomista lauluista ja Kärjen ja Monosen sävellyksistä saivat kuulijansa herkälle ja hartaalle mielelle. Puistokonsertti olikin yksi parhaimmista Balticin historiassa, jossa olen ollut paikalla.

Tiesin, että Topi Kärki oli nuorempana jatsi-miehiä sielultaan ja niinhän se olikin. Sääli, että mies joutui armeijan harmaisiin 1938 ja jo kaavailtu sävellysura ulkomailla katkesi lopullisesti rintamalla. Ennemminkin mies on tunnettu ansioistaan ns. kevyemmän musiikin saralla. "Siks oon mä suruinen" ja "Muista minua" perkomaisesti soviteltuina saivat karkeimmankin uroon vaipumaan jo jonkin asteiseen nirvanaan. Jatsin syvin olemus on todellakin tuntematon, Peitsamoa vapaasti lainaten.

Jäin kuitenkin kaipaamaan hervotonta menoa Balticin jälkeen. Jatseilla pitää aina olla vähän poweria, ja nyt se jäi uupumaan. Hiipuu, hiipuu ja nostetta puuttuu. Baltic painaa edelleen samalla swingillä ja dixiellä eteenpäin. Tässä vaiheessa katseet kääntyvät festivaalien taiteelliseen johtajaan ja sanoisin näin epäkohteliaan suoraan, että vaihtakaa jo miestä. Kun kuulijat kaikkovat ja vähenevät silmissä niin jotain on tehtävä. Yleisökato viimeisen kuuden vuoden aikana on ollut niin silmiinpistävä.

Taalintehdas paikkana ja puitteiltaan on loistava pienimuotoiselle ja laadukkaalle musiikille. Ja sitä Suomessa riittää. Ei tarvita suuria maailmantähtiä jotta yleisö saadaan viihtymään. Tullakseen tykö olisi kuitenkin elettävä ajan hengessä. Se ei enää riitä, että tullaan kavereiden kanssa soittamaan ja hengailemaan ja jammailemaan niin kuin on tehty aina ennenkin. Baltic Jazz tarvitsee raikasta uudistamista. Ymmärrän toki, että tämä vuosi saattoi olla ns. välivuosi, koska ensi vuonna vietetään festareiden 30-vuotisjuhlia.

Kilpailu on kovaa ja nyt kun RKP:kin on kadonnut mesoomaan Porin hulinaan niin pahalta näyttää. Ennen sentään käytiin Balticissä ainakin näyttäytymässä ja pistäytymässä skumpalla. Muutaman vuoden jälkeen suomenruotsalaisten omista jatsijuhlista on tällä tahdilla vain kaunis muisto jäljellä. Järjestäjänä Intresseföreningen för Jazzmusik i Dalsbruk -yhdistys on todellisen haasteen edessä. Luotan toki, että toiminnanjohtaja tekee parhaansa niukkojen resurssien puitteissa. Ja niin tottakai toivotaan, että ensi vuonna taas jatsaillaan.