Kesämökillä joutuu usein jännittämään sitä, että kuka tulee käymään kylässä. Aamulla heräsin kuuden jälkeen, kun ulko-ovella kävi joku koputtelemassa ja rahihtelemassa. Aukaistuani ovea tulijalle, en kuitenkaan nähnyt ketään. Aikani huhuiltuani olin jo sulkemassa ovea, kunnes näin mustan ja suuren linnun lehahtavan lentoon hieman ylempänä sijaitsevan mökin terassin oven edustalta. Vierailija oli tuttu jo aikaisemmilta vuosilta.
Lintu oli palokärki, joka muutama vuosi sitten oli naputtanut koloja talon nurkkalautoihin. Nurkkalaudat olivat tuolloin vielä ruskeiksi maalattuja. Valkoiseksi maalattuina ne ovat saaneet olla rauhassa. Mitä lintu aamulla etsi tai haki, jotain lahoa tai suuhun pantavaa. Palokärkihän on tunnettu paikkalintu, jonka kimeää ääntä ei voi olla tunnistamatta.
Britit antoivat myös oman kipakan äänensä ja brexit on täyttä totta. Brittiläinen luokkayhteiskunta osoitti voimansa ja näytti kaikille epäilijöille. Uskon, että Suomen valtamedian aivopesemälle suomalaisille se oli tavaton järkytys vaikka muuta väitettäisiin. Kannattaa olla tarkkana, kun kansalta kysytään. Markkina oli ainakin kovin uskossaan ja pettymys oli suuri ja vähän aikaa ropisikin kunnolla.
Brittiläinen yhteiskunta on jo ennestään jakautunut ja luokkatietoinen. Ero luokkien välillä on vain kasvanut ulkomaisten siirtotyöläisten myötä. Konservatiivien ja työväenpuolueen hajanaisuus näkyy kaikkialla, ja jopa jalkapallojoukkueet valitaan säädyn mukaan. Suomalaisen on vaikea ymmärtää, että alemmasta luokasta ylempään loikkaaminen on lähes mahdotonta. Yesterday ja Let it be -aateloidut painivat siten omissa sarjoissaan.
Mediassa on vähemmän puhuttu itse eron syistä mutta sitä enemmän on vaahdottu brexitin tuomista "ongelmista". Seuratessani eduskunnan käymää keskustelua voi vain todeta seuraavaa: kaikki fraasit ja jargonit on kaivettu taas esiin. Puhutaan mahtavasta rauhanprojektista, yhteisestä perheestä, nationalismista, populismista ja globalisaation autuaaksi tekevästä onnesta. Yhteistä on viesti äänestäjille: Eu on jottain ja muut ei oo mittää.
Brittien mahdollinen ero EU:sta ei muuta käytännöllisesti katsoen mitään. Britit pelaavat edelleen huonoa jalkapalloa ja syövät epäterveellisesti. Luulisi unionisteille olevan pikemminkin iloinen asia, että vastarannan kiiskistä päästään vihdoinkin eroon. Vaarana onkin, että unionin tiivistyminen liittovaltion suuntaan on nopeutumassa pääomapiirien määrittämässä tahdissa. Kärsijänä on tietenkin ja luonnollisesti unionin kansalainen.
Kreikan velkapommi räjähtää vielä takaajien kontolle. Vettä heitetään lissää kiukaalle ja kansalaisten pelottelu ja ulkopoliittinen uhittelu jatkuu Suomen valtamediassa kiihtyvään tahtiin. Kalmarin unionin ja Hansaliiton muistoa kunnioittaen blogisti lähteekin nyt ongelle ja savustamaan illalla isoja ahvenia. Ja kaikki on niin kuin ennenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti