Yle huomioi tarkkaan Viron itsenäisyysjuhlat ylistämällä maata sen hienosta taloudellisesta hyvinvoinnista, jonka se kertoo olevan valtava menestystarina. Viro kuulemma juhlii satavuotista itsenäisyyttään 24. päivä helmikuuta. Ylen uutisissa haastateltiin yhtä maahan etabloitunutta suomalaista viiniyrittäjää, joka kertoi mm. siitä, että miten hienoa on olla yrittäjänä Virossa. Siellä kuulemma hyväksytään digitaaliset allekirjoitukset sopimuksissa ja muutenkin päättäjien kanssa on helppo toimia, kun ei tarvi niin joka pykälää noudattaa. Yrittäjä on kuningas Virossa.
Yle suorastaan hekumoi yritysten vapaudella toimia ilman turhia rajoitteita ja kangistuneita tapoja. Mikäli Yleä on uskominen, niin maahan on suorastaan paratiisi kansalaisilleen. Täytyypä hieman tarkemmin kertoa tuon eteläisen naapurikansan oloista ja tavoista. Vuoden 1991 elokuussa maa sai uudelleen itsenäisyyden vapauduttaan Neuvostoliiton ikeen alta. Voi niitä aikoja ja sitä vapauden huumaa, joka valtasi blogistinkin.
Tallinnassa tuli käytyä usein ja jopa asuttuakin muutamia kuukausia. Noina aikoina opin tuntemaan virolaisia ja monta hauskaa ja jännittävää tarinaa olisi kerrottavana. Yksi nyt ainakin täytyy mainita. Asuin vuokralla Tallinnan keskustassa talossa, jonka asukkaat ihmettelivät, että kukas outo ja tuntematon mies se siellä talon ullakolla oikein hiippailee. Vielä ihmeellisempää tapahtui, kun yhtenä kauniina päivänä ullakon ovelle ilmestyi riippulukko. Asukkaat olivat käyttäneet aikaisemmin ullakkoa yhteisenä varastonaan ja pyykkien kuivaamiseen. Nyt oli sitten pääsy kielletty.
Kukaan ei tiennyt mitään, ja kaupunkikin oli hyvin haluton ja tietämätön kertomaan syytä miehen talon "ullakkovaltaukseen". Siinä vaiheessa, kun ullakkoasunnon rakennustyöt olivat jo hyvässä vauhdissa, tuli tieto, että mies oli lunastanut ullakon itselleen. Nuorella rakennusyrittäjällä oli suhteet kunnossa virkamiehiin ja kaikki tapahtui kuulemma pykälien mukaan. Ullakon lunastushinta oli huomattavan edullinen ja lähes ilmainen.
Tuo kaikki tapahtui niinä aikoina, kun asuntojen yksityistämisprosessi oli vauhdissa. Yleensä talojen asukkaat lunastivat entiset vuokra-asuntonsa itselleen. Talojen asukkailla oli siis ensisijainen lunastusoikeus niin halutessaan. Ja näin tietenkin tapahtui. Tässä tapauksessa oli tietysti outoa se, että mistä kyseinen ja talon asukkaille täysin tuntematon yrittäjä oli tietoinen "vapaasta" ullakkotilasta. Ankkalinnassa pärjätään suhteilla mutta niin se taitaa olla Tallinnassakin.
Virallisia lukuja onnelasta
Viron asukasluku oli yli1,5 miljoonaa asukasta, kun maa itsenäistyi uudelleen. Tänään maassa asuu 1,3 miljoonaa ihmistä. Mihin nuo 200 000 virolaista ovat hävinneet tai kadonneet 27 vuodessa. Väestökato on melkoinen tuosta ihanasta vapauden ja yrittäjien kultamaasta. Virolaiset kultamurkkuset ovat teillä tietämättömillä ja ties missä.
Eihän tästä kauan ole, kun Rakveren lihakombinaatin (HKScanin) työntekijät osoittivat mieltään huonoista palkoista. Vaativat perkules peräti viiden (5) euron tuntiliksoja. Suomalainen ammattiyhdistysliike kommentoi asiaa, ettei se meille kuulu. Hoitakoot asiansa itse. Niin sitä pitää. Maassa maan tavalla vai miten se nyt meneekään. Luultavaa onkin, että nuo sadattuhannet kadonneet virolaiset maastamuuttajat ovat isomman leivän perässä lännen kultamailla.
Maassa asuu myös merkittävä kielivähemmistö, jonka äidinkieli on venäjä sattuneesta syystä. Peräti 25 % eli noin 330 000 tuhatta asukasta puhuu venäjää päivittäin. Hetkinen, siis etnisesti aitoja virolaisia asuu maassa tällä hetkellä alle 900 000, kun kaikki kielivähemmistöt otetaan laskuissa mukaan. Virolaisethan ovat kuolemassa sukupuuttoon, mikäli sama meno jatkuu.
Viro on yksikielinen eli viro on ainoa virallinen kieli. Ne venäläiset, jotka eivät viroa ole riittävästi opetelleet, saavat tyytyä olemaan ja elämään ilman kansalaisuutta. Virossa onkin runsas 80 000 asukasta, joilla ei ole maan virallista kansalaisuutta. Amnesty on tästä, viron venäjänkielisten sortamisesta muutamaan kertaan maata moittinut, mutta sehän ei nyt tähän vapauden narratiiviin sovi millään tavalla. Muukalaispassi riittäköön.
Onnen kultamurkkuset ovat ehtineet jo liittyä Natoonkin. Ja sotaakin ovat eesti poissit jo ehtineet käymään aina Irakissa asti tuon mahtavan ja suuren USA:n kanssa. Ja muutama sinkkiarkkukin on maahan jo kaivettu. Sotaisaa kansaa taitavat olla. Saas kattoo ny, että mihin mahtavatkaan vielä ehtiä ja päätyä.
Viro on myös tunnettu tasa-arvostaan. Tarkoitan siis tasaverostaan ja peräti ensimmäisten maiden joukossa koko maailmassa. Tämä on kyllä sellainen saavutus, että suomalaiset kokoomuslaiset ovat suorastaan myrkynvihreitä kateudesta. Rikas tai köyhä, vähän tuloja tai sitten paljon niin tulovero on aina 20% . Reilua eiköstä vain. Tosin tuosta kait ollaan luopumassa ja jossain määrin siirtymässä jonkinasteiseen progressioon, joka tietysti huolestuttaa tiettyjä piirejä.
Tarinaa voisi jatkaa vielä pitkään mutta joku toinen kerta. Tavalliset virolaiset ovat huumorintajuisia, avoimia ja sydämmellisiä ihmisiä. Olen saanut paljon virolaisia ystäviä ja meillä on aina ollut hauskaa yhdessä. Ja sitäpaitsi onhan meillä vielä yhteinen kansallislaulukin:
Mu isamaa, mu õnn ja rõõm
Onnea ja parempaa huomista virolaisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti