Polakit taitaa jatsinkin

Puolalainen jazz on arvostettua koko maailmassa ja varsinkin 70-80 luvuilla kokoonpanot olivat maailman kirkkainta huippua. Nimiä on paljon, itselle nyt tulee mieleen ensimmäisenä Krzystof Komeda ja hänen monet levynsä. Tosin Komedan aikakausi ajoittuu jo 1960-luvulle ja parhaiten hänet kait tunnetaan Polanskin elokuvien taustamusiikin säveltäjänä.

Pyyhkiessäni pölyjä löysin levyhyllystäni yllättäen ja täysin pyytämättä kuvassa olevan levyn. Mistä tuo konserttitaltiointi on päätynyt hyllyyni, on hieman hämärän peitossa. Luultavasti toin sen aikoinaan Varsovasta. Mieleen muistuu tuolta ajalta monet savuiset, hämärät ja mitä oudoimmat jazz -klubit joissa tuli kierreltyä ja kuunneltua musiikkia, jota kutsuttiin tuolloin improvisaatio -jazziksi.

Michał Urbaniak kuuluu yhtenä tähän kovan genren ytimeen. Ja hänet muistan vieläkin elävästi viulistina eräällä klubilla, johon minut tietoisesti johdatettiin. Muistan illasta sen, että konsertin jälkeen olin kuin uitettu rakkikoira. En tiennyt, että näinkin voidaan soittaa. Ylipäätään en tiennyt, että tällaista musiikkia oli edes olemassa. Se oli fuusiojazzia parhaimmillaan ja sitä musiikkikokemusta on turhaa enempää ylistää. Alla oleva video kertoo enemmän, että mistä mahdollisesti oli kysymys.

Urbaniak on edelleen voimissaan ja hänen nykyinen Urbanator kokoonpanonsa funkkaa ja kokeilee niin kuin ennenkin. Maestro on oikeastaan saksofonisti vaikka nykyään viihtyykin yhä enemmän pelkästään sähköviulun parissa. Ja tietenkin hän on kysytty eli mies on soittanut ja esiintynyt lähes kaikkien jazz -legendojen kanssa.  

Kolmas nimi, joka on pakko mainita, on Tomasz Stanko. Hänet tunnetaan Suomessa myös yhteistyöstään Edward Vesalan kanssa. Ja vieläkin vituttaa, kun vuonna 1981 Varsovassa ollessani huomattiin, että pojat olivat esiintyneet juuri edellisenä päivänä yhdellä opiskelijaklubilla Jazz Jamboreella. Stankon tosin bongasin monta vuotta myöhemmin samaisilla festareilla, mutta paikka oli tuolloin vaihtunut jo Varsovan kultturipalatsiin. Eetu oli jo silloin mullan alla.

Stanko ei ole unohtanut suomalaisia ja ainakin Alexi Tuomarila ja Janne Louhivuori ovat olleet mukana yhdellä Stankon monista kokoonpanista. Yhteisen levyn nimi Dark Eyes. Stanko on trumpetisti, joka teki vielä comebackin vanhoilla päivillään. Päästyään eroon riippuvuudestaan huumaaviin aineisiin, artistin instrumetti soi yhtä coolina kuin nuoruudessa.

Jazz Jamboree on vielä tänäänkin yksi Euroopan tärkeimmistä jazz -festivaaleista. Tuolloin syksyllä 1981 maassa oli lähes sotatila, ja jazz soi maan pääkaupungissa. Samoihin aikoihin mielenosoittajat olivat junissaan matkalla Gdanskiin osoittamaan mieltään. Jos joku muistaa vielä Jaruzelskin ja Walesan. Ehkäpä juuri tuokin selittää, että puolalaisessa jazzissa on sitä jotain aitoa.