Mainio pikku sota

Ensimmäinen osa

Tammikuussa 1919 Suomen ilmavoimien komentajaksi nimitettiin everstiluuntnantti Sixtus Hjelmman. Se ei ollut mikään ongelma, ettei Sixtus ennen nimittämistään ollut koskaan edes nähnyt lentokonetta. Saksalaiset joukot olivat hieman aikaisemmin poistuneet Suomesta hävittyään oman sotansa ja vieneet lähes kaikki koneet mennessään.

Sixtus ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi ja hän hankki mm. Ranskasta 20 maatiedustelukonetta. Ranskalaiset ja englantilaiset olivat kovasti kiinnostuneita Suomesta ns. sillanpääasemana. Molemmilla oli päämääränä vähentää saksalaisvaikutusta Suomessa ja patistaa samalla suomalaisia osallistumaan venäläisten valkokenraalien rinnalla sotaan bolsevikkejä vastaan. Erityisesti Kronstadtin laivastoasema oli suuren kiinnostuksen kohteena. Sijaitsihan siellä Neuvosto-Venäjän tärkein laivastotukikohta Itämerellä.

Harva lukija lienee koskaan kuullutkaan, että 20. heinäkuuta 1919 HMS Vindictive -niminen lentotukialus rantautui Koivistolle. Aluksella oli jemmassa kuninkaallisten ilmavoimien RAF:n yksikkö ja 17 lentokonetta. Matka oli hieman viivästynyt, kun lentotukialus oli ajautunut Tallinnan edustalla matalikolle mutta perille päästiin silti kunnialla. Alus oli peräti 184 metriä pitkä ja laskeutumiskansi 59 metriä pitkä ja 17 metriä leveä.

Kuninkaallinen lentotukialus palvelikin aina joulukuuhun saakka kellukekoneiden ja moottoritorpedoveneiden emäaluksena. Koivistolle ehdittiin rakentaa jo aikaisemmin myös ihan oma lentokenttäkin maakoneita varten. Opettaja Pekka Roihalta vuokratun perunapellon sopimuksessa tosin mainittiin, että kenttä vuokrattiin pääasiassa jalkapallo- ja rygbykentäksi 14.6. - 31.10.1919 väliseksi ajaksi.

Se ei myöskään ollut ongelma, että virallisesti britit eivät edes olleet sodassa Neuvosto-Venäjää vastaan. Varmuuden vuoksi kuitenkin kannattaa pitää varansa ja suomalaiset olivat tietenkin hankkeessa innokkaasti mukana Mannerheimin johdolla. Eittämättä kovasti muistuttaa nykyistä Naton kanssa tehtyä isäntämaasopimusta, jossa Naton joukot ovat tervetulleita touhuamaan omiaan. Koivistolla palveli Suomen itsenäisyyden alussa satoja brittiläisiä merisotilaita ja lentäjiä.

Mikko Ylikangas on kirjoittanut vallan mainion tietokirjan. Näkee selvästi, että kirjoittaja on tehnyt valtavan taustatyön, jossa taustoitetaan selkeästi tuon mainion pikku sodan syyt. Kirjassa vilisee yksityiskohtaisia tietoja mm. pommeista ja niiden tuhoista. "Sopwith Camel -lentokoneiden moottoreiden pauke kaikui Koivistolla päivin ja öin, kun RAF pommitti Neuvosto-Venäjää lumentuloon saakka".

Suomi oli saanut itsenäisyyden pari vuotta aikaisemmin ja heti oltiin naapurin kimpussa. Kumman äkäistä ja sotaisaa kansaa. Onni toki oli, että venäläisen valkokenraali Nikolai Judenitsinin ja Mannerheimin solmima "diili" jäi toteutumatta. Olisi tuo itsenäisyyden aika jäänyt kovin vaatimattomaksi. Tarkennukseksi sen verran, että tämä käsitys on siis blogistin eikä Ylikankaan.

Ylikangas kirjoittaa myös hauskasti ja sarkasmin jalon taidotkin hän osaa. Suomalaisten ja brittien välisiä suhteitakin ruoditaan välillä huumorilla. Kun lähellä sijaitsevan maailaistalon tytär kävi alasti uimassa läheisellä uimarannalla, niin laivasto-osaston jokainen optinen laite suunnattiin väittömästi kyseiselle uimarannalle. Myöhemmin häveliäät ja luokkatietoiset britit alkoivat itsekin nauttia Suomen kesästä omaksumalla tavan uida alasti, huomataessaan, etteivät paikkakuntalaiset kiinnittäneet siihen mitään huomiota.

jatkuu...

Ilmatilaloukkaus

Tuttu kolmikko vauhdissa sketsissä, joka vieläkin hymyilyttää.

Länsirintamalta ei mitään uutta

Pasilan Iso Trollipaja on saanut taas lisää vettä myllyynsä. Tekstitv:n sivulla väitetään, että EU ja USA karkottavat venäläisiä. Ensinnäkin on todennettava, että EU ei karkoita venäläisiä vaan osa EU:n jäsenmaista. Suomi on tietysti tapansa mukaan innolla mukana valansa jo vannoneena. EU ei ollut yksimielinen päätöksessään eli suomeksi sanottuna EU ei saanut sovittua venäläisdiplomaattien yhteisestä karkotuspäätöksestä.

Se ei tietysti Suomen totuusmediaa pahemmin häiritse ja propaganda jatkuu entistä innokkaammin. Totuushan on, että karkotukseen ryhtyneet maat ovat Nato-maita kolmea poikkeusta lukuunottamatta. Atlantin takaa on tullut ukaasi ja käsi kädessä käymme yhteiseen taistohon. Ukraina, Ruotsi ja Suomi ovat ainoita maita, jotka eivät virallisesti kuulu Natoon.

Naton vasallivaltioista Ruotsi ja Suomi karkottavat yhden venäläisen diplomaatin. Kiovan ns. natsijuntta päätyi peräti 13 diplomaatin karkotukseen. Hei nyt jo pelottaa. Missä viiteryhmässä sitä taas oikein liikutaan. Vai miltä kuulostaa Kroatia, Latvia, Romania ja pieni ja sisukas Viro karkoittavat jokainen yhden diplomaatin.

Ensin tutkitaan sitten vasta hutkitaan. Kun jotain on päätetty niin jotain on tehtävä yhteisen propagandan nimissä. Rohkeutta kysytään silloin, kun kaikki järkisyyt ovat karkotuspäätöstä vastaan. Suomen ylipäälliköllä ja maan hallituksella sitä ei löydy. Hienoa toki on, että EU:n jäsenmaissa joillakin valtioilla on vielä siviilirohkeutta ajatella itsenäisesti ja oman maan parasta. Suomi ei siihen joukkoon valitettavasti enää kuulu.

Hajanaista porukkaa

Postissa saapui paketti, joka piti sisällään kuvassa näkyvän levyn: Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa. Se on ajalta, jolloin ensimmäiset chileläiset vainotut pakolaiset päätyivät mm. Suomeen. Se oli aikaa, jolloin Augusto Pinochetin sotilasjuntta piti valtaa Santiagossa. Kidutukset, teloitukset ja ihmisten salaperäiset katoamiset olivat arkipäivää. Kymmenet tuhannet chileläiset kokivat juntan koston ja pakenivat maasta.

Tänään levy on hyvin ajankohtainen tai ainakin sen sanoma. Väitetään, että Suomi on tänään hajanaisempi kuin arvaammekaan. Yhtenäistä Suomen kansaa voidaan pitää lähinnä huonona vitsinä. Kansan mieli on myrkytetty valtamedian harjoittamilla vihapuheilla. Luodaan tahallisia ja suorastaan propagandastisia mielikuvia hyvästä ja pahasta. Jos et ole meidän puolella, olet meitä vastaan, on itseään totuusmediana pitävien monotoninen viesti kansalaisille.

Suomalainen valtamedia käy mm. infosotaa Putinia vastaan. Ajojahti on kiihkeimmillään juuri sopivasti Venäjän presidentin vaalien alla. Suomalainen valtamedia pyrkii epätoivoisesti vaikuttamaan Venäjän vaaleihin tekemällä Putinista demonin, jonka lonkerot ulottuvat kaikkialle. Liikemiehiä ja kaksoisagentteja myrkytetään, Venäjän oppositiopolitiikot saavat huomattavaa mediahuomiota jne. Lista on loputon. On selvää, että Putinin valtava suosio Venäjällä on myrkkyä suomalaiselle valtamedialle.

Valtamedian jo pitkään jatkunut infosota Venäjää vastaan on jatkunut jo kauan. Kukaan ei ole voinut välttyä näiden provokaativisten ja suorastaan vihapropagandaa puhkuvilta uutisilta. Ongelma on vain siinä, että valtamedia on jo hävinnyt sotansa. Suoranaisella valehtelulla on lyhyet jäljet ja kun sen luottamuksen kerran menettää niin siinä sitä ollaan. Vaikea on sitä enää saada takaisin. Suomalaisia ja ulkomaisia vaihtoehtomedioita seuraamalla saa paljon totuudenmukaisemman kuvan asioiden tilasta.

Seurasin eilen suoraa videostriimiä kurdien järjestämästä mielenosoituksesta Tampereella. Mielenosoitusta kuvaamassa olleita ns. kansallismielisiä heitettiin jollain jäälohkareella, josta syntyi älämölö. Paikalle saapunut poliisi toimitti kolme tapahtumaan syytöntä kuvaajaa putkaan. Naamioitunut heittäjä, ilmeisesti anarkisti, juoksi pakoon ja jatkoi marssiaan kulkueessa. Hyökkäyksen uhri vietiin putkaan, hän ei ollut "meidän" puolella. Hän edustaa väärää ajatusmaailmaa.

On helppo syyllistää ja tuomita. Rasisti, suvakki, matu, vajakki, natsi jne. ovat kaikki sanoja, joita on helppo käyttää silloin, kun sanat eivät enää riitä. Kun dialogi loppuu niin silloin loppuu kaikki. Kun tietoisesti pimitetään ja vääristellään ja valehdellaan päin naamaa niin ollaan polulla, joka voi päättyä vain väkivaltaan. Vaikenemalla eivät asiat parane. Totuus tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin esiin. Suomessa on kuitenkin oikeus olla vain yhtä mieltä. Kaikki muu on väärin.

Hajota ja hallitse eripuraista kansaa on paras tapa pitää rivit ruodussa ja ajaa omaa agendaa. Hyvänä esimerkkinä tästä on sote, jota hallitus runnaa voimaan vaikka väkisin. On käsittämätöntä, että moneen kertaan yhdeksi maailman parhaimmaksi todettua terveydenhoitojärjestelmää ajetaan suurten ja harvojen yksityisten veroparatiisiyritysten syliin. Hajanainen ja tietämätön kansa on hyvä johdateltava.

Jotenkin tunnen kaipuuta vanhoihin aikoihin. Quilapayún levyn aikoihin norjalaiset villapaidat ja aidot flanellipaidat olivat muodissa. Pitkätukkaiset ja makeansavun valtaamat baarit täyttyivät opiskelijoista ja muista idealisteista, joissa keskusteltiin ja väiteltiin. Huumaavat nautintoaineet tekivät tehtävänsä ja maailma oli taas hieman parempi. Rauha oli aina marssin ja mielenosoituksen arvoinen. Ja kiitos vielä Markolle hyvästä vinyylistä. Taidanpa panna palamaan kunnon havanalaisen.

Sama meno jatkuu?

Jos se siltä näyttää niin kait se sitten niin on. Willy Brandtin talossa Berliinissä ratkaistiin tänään sunnuntaina Euroopan unionin tulevaisuus. SPD:n jäsenet päättivät, että suuri koalitio (CDU/CSU/SPD) johtaa ja päättää seuraavat vuodet siitä, mihin suuntaan Euroopan liittovaltiota (EL) ollaan kehittämässä. Jäsenäänestyksen tulos oli "suuri" voitto Merkelille. 

Kevin Kühnert ainakin halusi kipata yhteistyön kristillisdemokraattien kanssa. SPD:n nuorten puheenjohtajaa pidetään puolueen tulevaisuuden kykynä, ja jo jonkinlaisena älykkönä, joka masinoi mm. jäsenhankintakampanjan saadakseen tarvittavat ei-äänet. Nyt ei onnistunut. Selvää on, että eripura jatkuu demaripuolueen sisällä. Peräti 66 prosenttia äänesti kyllä ja 34 prosenttia vastaan.

Mitä sitten? Jatkuuko eliitin monotoninen jargon yhteisestä iänkaikkisesta ja iki-ihanaisesta rauhan (rahan) Euroopasta. Äärioikealla oleva AfD saa ainakin uutta tuulta purjeisiinsa. Maahanmuuttokriittisyys on kasvanut valtavasti Saksassa ja mielenosoitukset ovat jo arkipäivää. Nyt tapellaan jo ruokajonoissa. 

Merkel saa hallittavakseen eripuraisen Saksan. Mikä on rouvan suhde unionin tiukimpaan federaatiosiipeen, mikä Putiniin ja mikä Trumpin tempauksiin. Jää nähtäväksi kääntääkö Saksa kelkkansa. Ainakin hän joutuu tekemään itselleen ikäviä kompromissejä, mikäli haluaa säilyä vallan kahvassa. Suuria vaalilupauksia ei kannata antaa, sillä Merkelin poliitiikalleen saama mandaatti on hyvin huteralla pohjalla.

Putin ja kansakunnan tila

Katsoin lepopäivän ratoksi Putinin puheen Venäjän tilanteessta. Puhe piti sisällään paljon sisäpolitiikkaa, mutta luonnollisesti blogistia kiinnosti enemmän tuo ulkopolitiikka. Sisäpolitiikassa Putin lupasi hyvää sinne ja hyvää tänne. Laajakaistaa joka kylään, terveyttä kansalle ja tilaa uusille ideoille, oltava avoimia uudelle jne. Puhui kuin kunnon suomalainen politiikko, eikä se nyt on paljon säväyttänyt.

Enemmän vapautta, enemmän demokratiaa ja tunnustipa jossain vaiheessa maan talouden tarpovan jälkijunassa. On kehityttävä ja panostettava mm. energiasektoriin. Mutta sitten, kun puhe siirtyi ulkopolitiikan saralle, alkoikin tapahtua. Viesti oli selvästi suunnattu USA:lle. Kovaa äijämäistä puhetta. Eittämättä tuli mieleen kummalle se mahtaakaan olla isompi nappi, jota painaa. Mieleen tuli, että Trump jäi tällä kertaa kakkoseksi.

Vai mitä sanotte seuraavista:

1. Our new missile system has no range limitations
2. Missile defence useless against our new technologies
3. We were ignored before, world will listen to us now

Ykköskohdassa jännitin, että minne asti se ohjus oikein lentääkään. Taustalla pyöri nimittäin video, jossa esiteltiin ballistisen ohjuksen kantomatkaa ja yli meni. Nimittäin Amerikan manner ylitettiin ja ohitettiin kevyesti. Tarkkuutta nyt niihin videoihin. Somaa olisi ollut, jos kohteena olisi ollut vaikkapa Washington. No, viesti meni varmasti perille.

Kakkoskohdassa kerrottiin, että eihän noita uusia ohjuksia kannata edes torjua. Ei tule onnistumaan. Venäläisten ohjusteknologia on kuuleman mukaan niin kehittynyt, että turha pyristellä vastaan. Maalla, merellä ja ilmassa ylivoima on Venäjällä. Jännittää jo etukäteen, että mitä suomalainen valta- eli ns. totuusmedia moisesta lausuu. Varmaan jotain nerokasta ja omaperäistä.

Kolmanneksi uhottiin, että ennen meitä ei kuunneltu mutta nyt tilanne on toisin. Mitä sanoo puolustusministeri Niinistö, tuliko plöröt ja kastuiko etumukset. Eihän siinä perkules mene kuin pari minuuttia, kun se sanoo bum Helsingissä. Ja sen jälkeen se onkin ihan pimpelipom. Hullujussilla tulee nyt kiire hommata ne hävittäjät, että saadaan muutama pienempi taktinen ydinkärki messiin.