Mainio pikku sota

Ensimmäinen osa

Tammikuussa 1919 Suomen ilmavoimien komentajaksi nimitettiin everstiluuntnantti Sixtus Hjelmman. Se ei ollut mikään ongelma, ettei Sixtus ennen nimittämistään ollut koskaan edes nähnyt lentokonetta. Saksalaiset joukot olivat hieman aikaisemmin poistuneet Suomesta hävittyään oman sotansa ja vieneet lähes kaikki koneet mennessään.

Sixtus ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi ja hän hankki mm. Ranskasta 20 maatiedustelukonetta. Ranskalaiset ja englantilaiset olivat kovasti kiinnostuneita Suomesta ns. sillanpääasemana. Molemmilla oli päämääränä vähentää saksalaisvaikutusta Suomessa ja patistaa samalla suomalaisia osallistumaan venäläisten valkokenraalien rinnalla sotaan bolsevikkejä vastaan. Erityisesti Kronstadtin laivastoasema oli suuren kiinnostuksen kohteena. Sijaitsihan siellä Neuvosto-Venäjän tärkein laivastotukikohta Itämerellä.

Harva lukija lienee koskaan kuullutkaan, että 20. heinäkuuta 1919 HMS Vindictive -niminen lentotukialus rantautui Koivistolle. Aluksella oli jemmassa kuninkaallisten ilmavoimien RAF:n yksikkö ja 17 lentokonetta. Matka oli hieman viivästynyt, kun lentotukialus oli ajautunut Tallinnan edustalla matalikolle mutta perille päästiin silti kunnialla. Alus oli peräti 184 metriä pitkä ja laskeutumiskansi 59 metriä pitkä ja 17 metriä leveä.

Kuninkaallinen lentotukialus palvelikin aina joulukuuhun saakka kellukekoneiden ja moottoritorpedoveneiden emäaluksena. Koivistolle ehdittiin rakentaa jo aikaisemmin myös ihan oma lentokenttäkin maakoneita varten. Opettaja Pekka Roihalta vuokratun perunapellon sopimuksessa tosin mainittiin, että kenttä vuokrattiin pääasiassa jalkapallo- ja rygbykentäksi 14.6. - 31.10.1919 väliseksi ajaksi.

Se ei myöskään ollut ongelma, että virallisesti britit eivät edes olleet sodassa Neuvosto-Venäjää vastaan. Varmuuden vuoksi kuitenkin kannattaa pitää varansa ja suomalaiset olivat tietenkin hankkeessa innokkaasti mukana Mannerheimin johdolla. Eittämättä kovasti muistuttaa nykyistä Naton kanssa tehtyä isäntämaasopimusta, jossa Naton joukot ovat tervetulleita touhuamaan omiaan. Koivistolla palveli Suomen itsenäisyyden alussa satoja brittiläisiä merisotilaita ja lentäjiä.

Mikko Ylikangas on kirjoittanut vallan mainion tietokirjan. Näkee selvästi, että kirjoittaja on tehnyt valtavan taustatyön, jossa taustoitetaan selkeästi tuon mainion pikku sodan syyt. Kirjassa vilisee yksityiskohtaisia tietoja mm. pommeista ja niiden tuhoista. "Sopwith Camel -lentokoneiden moottoreiden pauke kaikui Koivistolla päivin ja öin, kun RAF pommitti Neuvosto-Venäjää lumentuloon saakka".

Suomi oli saanut itsenäisyyden pari vuotta aikaisemmin ja heti oltiin naapurin kimpussa. Kumman äkäistä ja sotaisaa kansaa. Onni toki oli, että venäläisen valkokenraali Nikolai Judenitsinin ja Mannerheimin solmima "diili" jäi toteutumatta. Olisi tuo itsenäisyyden aika jäänyt kovin vaatimattomaksi. Tarkennukseksi sen verran, että tämä käsitys on siis blogistin eikä Ylikankaan.

Ylikangas kirjoittaa myös hauskasti ja sarkasmin jalon taidotkin hän osaa. Suomalaisten ja brittien välisiä suhteitakin ruoditaan välillä huumorilla. Kun lähellä sijaitsevan maailaistalon tytär kävi alasti uimassa läheisellä uimarannalla, niin laivasto-osaston jokainen optinen laite suunnattiin väittömästi kyseiselle uimarannalle. Myöhemmin häveliäät ja luokkatietoiset britit alkoivat itsekin nauttia Suomen kesästä omaksumalla tavan uida alasti, huomataessaan, etteivät paikkakuntalaiset kiinnittäneet siihen mitään huomiota.

jatkuu...