Keltainen vallankumous

Jo kolmatta viikkoa kestäneet mielenosoitukset Ranskassa saavat jo kuuronkin ja sokeankin kysymään, että mitä vittua on taas oikein tekeillä. Pasilan Iso Trollipaja on "markkinoinut" mieltään osoittavien ranskalaisten purnaavan polttoainehintojen nousua vastaan. Tyhmemmänkin pitäisi tajuta, että kysymys on paljon enemmästä eli mitä suurimmassa määrin protestista Macronin harjoittamaa talouspolitiikkaa vastaan. Syyt laajoihin mellakoihin ovat paljon syvemmällä kuin suomalainen valtamedia meille kertoo.

Macron on innokas federalisti ja idiootti, joka yhdessä mm. kenraalikuvernööri Niinistön kanssa haaveilee jostain yhteisestä EU:n sotilasmahdista. Tässäkään tapauksessa keisarilla ei ole vaatteita. Vallan sokaisema ja sodalla uhoava presidentti on vaarallinen promotessaan ja provotessaan ns. länsimaisia arvoja etenkin lähi-idässä. Mikäli Macronista olisi kiinni, niin Syyrialaiset olisivat saaneet tuta sen pommitusten muodossa jo moneen kertaan.

Yleensä vallankumousten väri on ollut punainen. Verta on kyllä näissäkin mielenosoituksissa vuodatettu ja neljä on jo ehtinyt saamaan surmansa. Mutta nyt ovat liikkeellä keltaiset huomioliivit ja kurjaliston laajat joukot. Joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 80% ranskalaisista on asettunut keltaliivien puolelle. Ei siis ihme, että poliisit riisuvat kypäränsä ja palomiehet kääntävät selkänsä, kun tosipaikka on edessä ja pitäisi toimia. Macronin kannatus on pohjalukemissa. Onko todella niin, että muutos saadaan aikaan vasta massiivisen kansannousun myötä.

Pankkiirin taustan omaava presidentti perusti oman puolueen ja hurmasi kaunopuheisuudellaan äänestäjät. Suomalainen valtamediakin näki miehessä uuden toivon: EU:n pelastajan ja uuden messiaan. Ongelma on vain siinä, että tässäkin tapauksessa pääomapiirien juoksupoika on asialla. Jo vajaan kahden vuoden presidenttiys on vain syventänyt Ranskan sosiaalisia ongelmia. Ranskassa minimipalkat ovat sitä tasoa, että niillä ei pärjää. Lisäksi valtaisa pakolaisuus maahanmuuton muodossa jakaa kansan vähintäänkin kahteen osaan.

Macronilla on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa. Joko erota tai perua ns. tekemänsä talouspoliittiset "uudistukset". Jos jotain muuta tapahtuu niin Euroopan räyhäunioni ottaa taas yhden askeleen kohti lopullista tuhoaan. Kevyet mullat vain sille, toivoopi blogisti.