Mökkeilyä ja yhteisiä asioita

Kesämökkikausi on parhaimmillaan, sillä kesäkuu on hienointa aikaa meren rannalla. Heinäkuussa kaikki on jo vähän ohi luonnon heräämisen ja lintujen pesimätouhujen seuraamisen suhteen. Sateisina kesäpäivinä on aikaa hoitaa myös naapurien ja muidenkin mökittäjien huolenaiheita. Kyseessä on kaikkien kesämökkiasukkaiden yhteisessä käytössä oleva yksityinen tie, jota pitäisi välillä aina hoitaa ja kunnostaa. Ja kaikki tuo tietysti maksaa.

Minua oli jo etukäteen varoitettu, että lähinaapuri tulisi tapaamaan ja keskustelemaan asiasta, joka oli jo vuosia närästänyt tien alkupäässä asuvia kesämökkiläisiä. Nyt pitäisi vihdoinkin tehdä se tien yksiköinti ja ositusjako uudelleen ja saada se ajan tasalle. Ei voi olla oikein, että kaikilla osakkailla on sama yksikkömaksu. Kilometrit ratkaisevat ja siitä lähdetään.

Talousneuvos koputti ja astui sisään. Vaihdoimme menneen talven kuulumiset ja nautimme hieman tapaamiseen sopivia virvokkeita. Chileläinen hanaviini maistui erityisen hyvältä lämpimänä kesäiltana. Naapurini on jo vanha mies, joten ensin tarkastettiin terveystilanne puolin ja toisin. Alkuvaiheessa käsiteltiin myös pakolliset sotamuistot ja sen jälkeen siirryttiin sujuvasti ihmettelemään nykyisten poliittisten päättäjien ammattitaidottomuutta. Voin taata, että puheenaiheita ei puuttunut suvisessa EuroSuomessa.

 

Tulimme siihen tulokseen, että soratien osuutta ei tällä kertaa makseta. Asfaltointi-kustannukset maksetaan mutta soratien yksiköinti on kohtuullistettava ennen kuin lasku maksetaan. Lupasin infota sähköpostilla tiekunnan puheenjohtajaa. Siihen tarvittiin peräti kaksi selväkielistä meiliä mutta siitä huolimatta näytti vahvasti siltä, että viestiäni ei haluttu toisessa päässä ymmärtää. Ruotsinsuomalaiseen kulttuuriin kuuluu positiivisuus ja sähköpostini kehumapuoli yksityistiemme hyvästä huolenpidosta kyllä noteerattiin mutta kaikki muu jäikin sitten hunningolle ja huomioimatta.

Päätin siltä istumalta marssia seuraavana päivänä suoraan kaupungin tekniseen virastoon ja keskustella asiasta vastaavan tierakennusmestarin kanssa. Ilmeni, että nuorella miehellä oli muita tärkeämpiä huolenaiheita. Kaupunki ei yksiköintiä tee vaan se tehdään tiekokouksen päätöksellä ja valittaa voi tiejaostoon, jos päätös ei miellytä. Miehen sihteeri oli sillä välin poistunut huoneesta jonnekin.

Idylliseen ruotsinkieliseen kesäkaupunkiin kuuluu myös, että kaikki paikalliset tuntevat toisensa. Ja puheet leviävät kulovalkean tavoin, jos joku muualla vakituisesti asuva ilmestyy mökittämään. Jatkaessani keskustelua hyvässä yhteisymmärryksessä teknisen viraston insinöörin kanssa, huomasin, että huoneeseen ilmestyi sihteerin kera pari muutakin henkilöä, jotka sattumalta olivat yhteisen tiekuntamme osakkaita. Tapasin yhden viehättävän rouvan, jonka kesämökki sijaitsi vastapäätä mökkiämme lahden toisella puolella. Sihteerin oma mökki oli taas kauempana, kun sitä kartalta paikallistimme.

Kaikki kolme olivat siis töissä samassa virastossa. Niin ja tämä kolmas paikalle saapunut henkilö oli viraston tekninen johtaja. Hänet tunsinkin jo etukäteen, kun hän kerran sattui ajamaan autollaan ojaan juuri meidän kesämökin kohdalla. Siinä pääsi muutama pärkkele ennen kuin saimme sen ylös ojasta. Tekninen johtaja kertoi ymmärtävänsä yskäni ja lupasi viestiä asiaani eteenpäin tiekunnan puheenjohtajalle. Ei ollut kuulemma viitsinyt puuttua siihen aikaisemmin.

Lukijalle lienee selvää, että tekninen johtaja ja tiekuntamme puheenjohtaja ovat hyviä tuttuja keskenään. Molemmilla sattuu myös olemaan kesämökki juuri yksityistiemme loppupäässä ja yhteisiä harrastuksia löytyy muutenkin yllin kyllin. Tien yksikkömaksujen tasajako sopii heille kuin nakutettu. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tapahtuu. Joudunko yksin mököttämään mökissäni vai otetaanko naapurini kanssa taas miestä väkevämpää. Ihan vaan näin: på tu man hand.

Periksi ei anneta

Verotus on noussut kiistakapulaksi hallitusneuvotteluissa. Kaksi päällepäsmäriä sanelee ja pakittaminen on kielletty. Kokoomus ei jousta tuloverotuksen suhteen ja demarit estivät arvonlisäverotuksen korotuksen. Siispä keksittiin valmisteverotus tilalle ja molemmat säilyttivät kasvonsa. Hallituskipeät apupuolueet taputtavat käsiään ja toivovat hyviä jämäministeripaikkoja. Kaikki on taas kerran kaupan ja ei siis mitään uutta länsirintamalta.

Korottamalla alkoholin, tupakan, makeisten ja polttoaineiden verotusta Suomi pelastuu. Ainoat jotka hykertelevät käsiään ovat laivayhtiöt. Köyhä kansa valuu ja Viron kaupat pullistelevat suomalaisia ostosturisteja, jotka tyhjentävät kaupan kaikista mahdollisista päivittäistavaroista. Ruokaa, viinaa, tupakkaa ja makeisia rahdataan selkä väärällään. Eittämättä tulee mieleen vanhat hyvät ajat, jolloin rasvamatkailu oli suosituin syy käväistä ulkomailla Pohjanlahden toisella puolella.

Valmisteverotuksen avulla kerätyt lisäverotulot eivät tule riittämään. Valtio joutuu karsimaan avustuksiaan erityisesti kuntasektorilta. On selvää, että suurin osa kunnista  joutuu nostamaan  omaa kunnallisveroaan. Käyhän se näinkin, kiertäen ja kaartaen suunta on väistämättä kohti tasaverotusta. Köyhät kunnat ja köyhät kansalaiset maksavat ilmeisesti nämäkin lisäverotalkoot pitkällä juoksulla. Työn ja pääoman pyhä allianssi on saanut siunauksen maan korkeimmalta poliittiselta taholta.

Poliittisilta päättäjiltä puuttuu siviilirohkeus. Niin sanotun kestävyysvajeen täyttäminen valmisteverotusta korottamalla ei tule onnistumaan. Siviilirohkeutta vaaditaan silloin, kun uskalletaan vastustaa erityisesti omien intressiryhmien painostusta ja ajatellaan kerrankin koko kansantalouden etua. Tekemällä kipeät verotulojen korotuspäätökset ja kohdistamalla ne juuri sinne missä se kaiken maalaisjärjen ja oikeudenmukaisuuden nimissä on kohtuullista, on oikeaa ja rohkeaa veropolitiikkaa. Tätä rohkeutta kaipaa varsinkin Urpilaisen porukoilta.

Nämä hallitusneuvottelijoiden kaavailemat veropäätökset ovat pelkkää liturgista sanahelinää. Kun samaa virttä lauletaan eri nuotilla riittävän pitkään niin siitä syntyykin helposti jeesusmainen totuus. Vähän sama asia kun yrittäisi sammuttaa palavaa nuotiota heittämällä sinne tilkan vettä, hetken se savuaa ja sitten syttyy uudestaan. Suomi ajetaan maantieteellisesti kohtuuttoman eriarvoiseen asemaan. Kulutuksen verottaminen sillä tai sitten tällä tavalla iskee aina pienempiin tulonsaajiin. Ja syrjäalueilla matkat ja etäisyydet ovat pitkät. Niin pitkät ja mutkaiset, että on parempi pysyä kotona.

Oppositiolla koittaa kultainen ja äänekäs paitsiokausi, jos nuo julkisuudessa esitetyt hallitusneuvottelijoiden veropoliittiset ehdotukset toteutuvat ja ajetaan läpi. Hyviä aiheita ei tule puuttumaan keskustan ja perussuomalaisten tupa- ja pubi-illoissa. Puolueiden taustajoukot valjastetaan kirjailemaan sivaltavia puheenvuoroja ja eturivin agitaattorit pääsevät elämöimään eduskunnassa. Äänestäjillä riittää taas ihmettelemistä muutamaksi vuodeksi. Häviäjistä tuli taas voittajia mutta periksihän ei anneta tässäkään asiassa.

Keskustelusta se on kiinni

EVA:n viimeisin raportti kummastelee Ruotsin talouden vahvaa ja tasapainoista kasvua. Raportin mukaan ruotsalaisten avoin keskusteluilmapiiri selittää, miksi Ruotsi selvisi niin hyvin kansainvälisestä talouskriisistä. EVA on täysin oikeassa. Suomalaisten on syytä aloittaa vilkas ja eloisa keskustelu ja lopetettava se alituinen murjottaminen. Kuvetta on kaivettava ilolla ja vahvalla päättäväisyydellä, jotta taloutemme alkaa elpyä.

Ruotsalaiset ovat positiivisia ja itsevarmoja, raportti jatkaa. Ruotsin vienti vetää ja Suomessa se takkuaa. Meillä ei ole toleranssia, meillä ei ole brändiä ja luottamus tulevaisuuteen on heikolla tolalla. Poliitikotkin ovat jo niin hajalla, etteivät mahdu samaan pöytään. Enemmän asennetta kehiin hyvät neuvottelijat siellä Säätytalolla.

On iloiten keskusteltava sitä, että meillä on vahva euro. Voimme vaikkapa lomailla USA:ssa ja pitää siellä muutamia juttutuokioita siitä, miten halvalla saatiin hyvä krapula. Ja kaikella hyvällä mielellä meidän on autettava yhteisiä euroveljiämme. Voin jo silmissäni nähdä miten iloinen ja vilkas keskustelusorina nousee tyytyväisten pankkiirien ja sijoittajien parissa.

Alla olevassa kuviossa nähdään miten kruunu sattui muutama vuosi sitten jostain syystä halventumaan suhteessa euroon.Sattumaa kait oli se, että tuolloin kansainvälinen talouskriisi oli pahimmillaan. Ruotsalaiset löysivät jälleen reipasta joustoa ja käynnistivät vilkkaan keskustelun. Ja taas päästiin Heja Sverige meiningillä eteenpäin. Ruotsalaisia kehutaan EVA:n raportissa siitä, että tosiasiat osataan tunnistaa ja niihin myös reagoidaan. Tästä on ehdottomasti otettava oppia.

Kuvio.1. Euron ja kruunun kurssi

Tekemällä hyvää ja paljon, meistä tulee kunnollisia eurokansalaisia. Suomalaisten ei pidä käpertyä itseensä vaan maksaa kärsiville euromaille ilolla ja suurella sydämen viisaudella. Olen varma, että Euromaissa meitä kiitellään ja Ruotsissakin suomalainen sisu nousee taas pitkästä aikaa keskustelujen kantavaksi teemaksi. Sisulla ja sydämellä. Siinä on jo brändiä kerrakseen, millä Suomi saadaan uuteen nousuun.

   

Asiantuntijoita ei kannata uskoa, raportti jatkaa. Ne ovat niin tylsiä ja pitkäpiimäistä porukkaa. Sen sijaan kannattaa vapauttaa taloudellista energiaa poistamalla vaikkapa perintö- ja lahjavero, vuorineuvos Gustavson ehdottaa raportissa. Voiko tuota paremmin enää sanoa. Kaikki tietävät, että positiivista energiaa vapauttamalla saadaan loistavia tuloksia.

Matti Apusen porukka on osunut asian ytimeen. Harvoin näkee näin kirkkaita ja suorastaan neromaisia ajatuksia paremmalle huomiselle. Odotankin mielenkiinnolla millainen pulina ja pulputus käynnistyy kotiemme olohuoneissa ja muilla yhteisillä areenoilla. Sosiaalinen media on tulvillaan mielenkiintoisia keskusteluja ja kapakoista tehdään keskusteluklubeja, joissa kaikilla on mahdollisuus osallistua. Jos näillä tempuilla ei pärjää, niin ei sitten millään. 

Kataisen surkea ähellys

Hallitustunnustelija Jyrki Katainen on syytä panna vaihtoon. Kokoomuksen ajama veropoliittinen linjaus ajaa Suomen talouden ennen pitkää kestämättömään kestävyysvajeeseen. Julkisuudessa on vähätelty Suomen valtion velkaantumista. Ei olla kerrottu, että edellisen hallituksen aikana valtio velkaantui runsaat 20 mrd. euroa lisää. Se on paljon neljässä vuodessa. Viime vuoden lopussa valtionvelka ylitti jo 75 mrd. euroa.

On otettu velkaa ja samaan aikaan verotuksen painopistettä on siirretty kulutuksen puolelle. Katainen on siinä mielessä johdonmukainen, että hän jatkaa lähes skitsofreenista mantraansa ansiotulojen verotuksen alentamisesta ja antaa ymmärtää sen olevan ainoa vaihtoehto. Viime kauden ensimmäisen vaalilupauksensa hän toteutti heti kahden miljardin veronalennuksilla, joiden kokonaisvaikutus alensi vaalikauden verotuloja kahdeksalla miljardilla.

Kun tulot pienenevät, niin menoja on karsittava. Ansiotulojen keventämisellä ei ole ollut toivottua positiivista vaikutusta työllisyyteen, mikä on yksi Kataisen teeseistä. Työttömyys on yhtä sitkeässä kuin se kuuluisa paskakasa Junttilan tuvan seinässä. Suomi elää velaksi ja sen maksaminen sysätään kaikkein pienituloisimmille. Arvonlisävero ylittää reippaasti ansiotulon perusteella kannettavan veron. Pienituloisten ostovoima on kutistunut vuosi vuodelta. Ruoka on Suomessa jo Euroopan kalleinta.

Katainen jatkaa jääräpäisesti hallitustunnustelujaan. Viisaampi olisi jo ymmärtänyt väistyä. Uskomaton ähellys kerätä kokoon vanha hallituskoalitio perussuomalaisten keralla on erittäin huonoa kesäteatteria vanhoissa ja kuluneissa kulisseissa. Jos tuosta seurakunnasta saadaan toimiva hallitus kokoon, niin Kataisen kannattaa suunnistaa lähimpään vaatekauppaan etsimään riittävän isoa takkia. Materiaaliksi suosittelen kestävää joustokangasta.

 

Kuka joustaa? Joustaako kenties Soini? Mitä Soinille luvataan vai odotellaanko muiden euromaiden ratkaisuja kriisissä olevien euromaiden suhteen? Nyt on neuvoteltu jo niin pitkään ja ilman mitään tulosta. Suomi on jo maksanut Kreikalle 800 miljoonaa euroa eli käytännössä tuolle rahalle voidaan sanoa näkemiin. Katainen ei tuota Suomen piikkiä tule sulkemaan vaan hänen ainoa toivonsa on, että Saksasta tulee odotettu viesti velkakriisin hoidosta ja mahdollisimman pian. Sitäkö tässä odotellaan?

Tulevalla hallituksella on edessään vain kiusallisia päätöksiä. Kokoomus pelaa aikaa ja siksi tässä tahallisesti vitkutellaan. Pimahtamalla ja heittämällä demarit ulos neuvotteluista viime hetkillä antoi Kataiselle viimeisen aikalisän. Hallitusvastuussa ratkaistaan verotuksen suunta  ja sen oikea kohdentaminen. Suomalaisesta hyvinvointivaltiosta on Kataisen johdolla tullut irvikuva, jossa pienituloisten kuppaamien on jatkunut vuosikausia. Valtion velkaantumiselle on pantava stoppi ja verotulot on kerättävä pääasiassa parempiosaisilta, niin ikävältä kuin se kuulostaakin.   

Suomalaista potkupalloa

Katsoin eilen yhden huonoimmista näkemistäni jalkapallo-otteluista. Yleensä näiden huonojen ottelujen yhteinen nimittäjä on se, että toisena osapuolena on Suomen potkupallomaajoukkue. Tällä kertaa Suomi pelasi San Marinoa vastaan, jota television toinen paikalle hankittu asiantuntija luonnehti maailman huonoimmaksi jalkapallojoukkueeksi. Suomi pelasi ensimmäisen maaottelunsa uuden päävalmentajansa, Mixu Paatelaisen valvovien silmien alla.

Mikään ei ole muuttunut. Perusbrittiläinen pelityyli jatkuu. Suomella on jo kolmas peräkkäinen brittiläisen pelityylin edustaja peräsimessä. Koulukunnalle ominaista ovat keskitykset eli pyritään yhdellä ja mahdollisimman pitkällä syötöllä saamaan pallo oman joukkueen pelaajalle. Tärkeintä on siis saada pallo kauas vastustajan pelialueelle joko oikealle tai vasemmalle laidalle, koska siellä yleensä on tilaa. Sillä ei näytä olevan merkitystä, missä oman joukkueen muut pelaajat sillä hetkellä sattuvat olemaan.

Seuraavana on vuorossa keskitys vastustajan maalille. Pallo potkaistaan kaarena ja toiveena on, että oman joukkueen pelaaja käyttää omaa päätään ja tekee upean puskumaalin. Joskus Suomen tapauksessa sieltä saattaakin hyvässä tapauksessa löytyä yksi oman joukkueen pelaaja. Siellä hän useimmiten levittelee turhautuneena käsiään viiden vierasjoukkueen pelaajan keskellä. Yleensä kuitenkin kukaan Suomen joukkueen pelaaja ei ole ehtinyt juoksemaan niin kauas ja pallo luovutetaan automaattisesti vastustajalle ilman turhaa käsien levittelyä.

Pallon kuljettaminen maata pitkin näyttää olevan kielletty. Sitä pitää aina potkia ja mahdollisimman lujaa. Syötöt omille pelaajille pitää suorittaa erityisen hankalasti joko potkaisemalla kovaa tai mielellään parin tai kolmen metrin päähän kohteesta. Taaksepäin syöttäminen omalle pelaajalle on ehdottomasti rangaistava ja tuomittava teko.  Sehän on kuin käsipalloa pelaisi, kertoi asiantunteva televisioselostaja Tapio Suominen. Vastustajalla on aina annettava tasaveroinen mahdollisuus saada pallo haltuunsa.

Itse peli päättyi Suomen 1-0 voittoon. Suomella kävi satumainen tuuri. Latvialainen tuomari, joka hylkäsi selvän rangaistuspotkun San Marinon jalkapalloa harrastuksenaan pelaavalta maajoukkueelta, pelasti Suomen potkupallojoukkueen. Peli olisi päättynyt tasan ilman karkeaa tuomarivirhettä. Suomi saa kiittää tuomaria kolmesta pisteestään EM-karsintasarjassa, jossa jatkoonpääsy meni jo Baxterin alaisuudessa.

Ensi tiistaina Suomi kohtaa Ruotsin jalkapallojoukkueen samassa karsintalohkossa. Tulemme näkemään mikä ero on jalkapallo- ja potkupallojoukkueiden välillä.  Tuohon otteluun katsojan on syytä varautua etukäteen huolella. Itse käyn apteekissa hakemassa rauhoittavia lääkeaineita. Katson ottelun lepoasennossa sängyssä ja siirrän kaikki lähellä olevat irtoesineet mahdollisimman kauas. Pyrin välttämään myös alkoholipitoisten nautintoaineiden käyttöä välttääkseni aggressiivisia tunteenpurkauksia. Peiton alle on aina hyvä piiloutua, kun tuntuu oikein pahalta.

Octobusin seikkailut vierailla vesillä

Viime vuoden heinäkuun 15. päivänä Helsingin Katajanokan laiturille rantautuu huvijahti, joka herättää huomiota paitsi hulppealla koollaan myös tyylikkäällä ulkonäöllään. Uteliaat natiivit ja turistit kuvaavat näkymää ihastuneena ja kaikki ovat kovin innoissaan. Jahdilla on kuitenkin yllättävän hiljaista. Vain vaimea ja kolkko humina kuuluu aluksen sisätiloista tummien ikkunoiden takaa.

Samoihin aikoihin Kanavakadulla kävelee kovin huolestuneen näköinen mieshenkilö. Miehellä on yllättävän kapeat hartiat ja hän kurkkii tavan takaa taakseen. Jotain levotonta on miehen mielessä, aivan kuin hän olisi luvattomilla teillä. Hän suuntaa kulkunsa määrätietoisesti kohti huvijahtia. Ilmeisesti hänellä on tärkeä ja ennalta sovittu tapaaminen, niin rivakkaa on miehen askeltahti.

-Hello, Pauli, long time no see, mies heläyttää ilmoille nähdessään tutun hahmon nojaavan jahdin kaiteeseen. -Hi, what´s up, Jermu, nice weather. Herrat vatkaavat innokkaasti toistensa käsiä, taitavat olla hyviäkin tuttuja jo entuudestaan. Heti ystävällisen tervehdysseremonian jälkeen siirrytäänkin aluksen sisätiloihin, jossa heitä odottaa maukas välipala pienen purtavan kera.

-Tulitteko suoraan vai poikkesitteko missään?  -Täytyi tehdä pieni hämäysliike ja poiketa jahdin kanssa Tallinnassa, on tämä sen verran hyvä idea. -Niinpä, kyllä näitä kaiken maailman häntäkärpäsiä on aina pörräämässä ympärillä, Jermu naurahtaa.

-Yhden vuoden plan ja se on siinä, Pauli töräyttää. Kun kerran asia on niin, että kummallakin on ongelma ja kun on kaksi yhteistä ongelmaa, niin se ei ole koskaan hyvä. Eiköhän tehdä näin, että laitetaan ongelmat yhteen ja rakennetaan yksi oikein hyvä solution. Pannaan nämä teidän isot egot kimppaan niin maailma taas pelastuu.

-Totta turiset, Jermu nyökkää. Laitetaan se laitapakki töihin ja kunnon hockey päälle, suoraan maalille vaan.  Mites se IsoHedge, sehän aloitti aloitti jo myynnit? –Joo, kyllä tuo hinta on vielä niin iso, että pakko sitä on ensin tiputtaa ja hätistää turhat siipiveikot. Eihän ne edes tajua kun homma on jo kotona, Pauli virnuilee. Muutama bulvaani ja media asialle, niin eiköhän ne kypsy aikaa myöten.

Onhan tuo Pauli vähän sähläri joskus, Jermu mietiskelee. Häärääkin vähän sitä sun tätä ja vähän siellä sun täällä mutta kyllä sillä visiopuoli on hallussa. Taitaa sillä olla jotain kalavelkojakin vähän maksettavana.  Äh, ei muuta kuin kunnon rommaus päälle ja lopussa katsotaan, kuka nauraa.

  

Tässä vaiheessa Jermu on jo niin innoissaan. Hän näkee mielessään Nokian rajähdysmäisen pörssikurssin nousun ja tuhansien onnekkaiden osakkeenomistajien punaiset posket. Parin vuoden päästä on jo aika itsekin siirtyä leppoisille eläkepäiville ja eihän tällainen jahtikaan yhtään huonompi idea olisi. Pari prenikkaakin tuohon rintaan vielä mahtuisi. 

Kirjoittaja ei vastaa fiktiivisen blogikirjoituksensa oikeellisuudesta. Kirjoittaja on tunnettu narkoottisten ja huumaavien aineiden sekakäyttäjä ja hänen oikeustoimikelpoisuutensa on evätty jo monen monituista kertaa. Kirjoittajaa ei voida syyttää missään amerikkalaisissa eikä suomalaisissa tuomioistuimissa. Kirjoittajan harha-aistimuksilla on tautologisia piirteitä. Kaikki oikeudet pidätetään.