lauantai 4. kesäkuuta 2011

Suomalaista potkupalloa

Katsoin eilen yhden huonoimmista näkemistäni jalkapallo-otteluista. Yleensä näiden huonojen ottelujen yhteinen nimittäjä on se, että toisena osapuolena on Suomen potkupallomaajoukkue. Tällä kertaa Suomi pelasi San Marinoa vastaan, jota television toinen paikalle hankittu asiantuntija luonnehti maailman huonoimmaksi jalkapallojoukkueeksi. Suomi pelasi ensimmäisen maaottelunsa uuden päävalmentajansa, Mixu Paatelaisen valvovien silmien alla.

Mikään ei ole muuttunut. Perusbrittiläinen pelityyli jatkuu. Suomella on jo kolmas peräkkäinen brittiläisen pelityylin edustaja peräsimessä. Koulukunnalle ominaista ovat keskitykset eli pyritään yhdellä ja mahdollisimman pitkällä syötöllä saamaan pallo oman joukkueen pelaajalle. Tärkeintä on siis saada pallo kauas vastustajan pelialueelle joko oikealle tai vasemmalle laidalle, koska siellä yleensä on tilaa. Sillä ei näytä olevan merkitystä, missä oman joukkueen muut pelaajat sillä hetkellä sattuvat olemaan.

Seuraavana on vuorossa keskitys vastustajan maalille. Pallo potkaistaan kaarena ja toiveena on, että oman joukkueen pelaaja käyttää omaa päätään ja tekee upean puskumaalin. Joskus Suomen tapauksessa sieltä saattaakin hyvässä tapauksessa löytyä yksi oman joukkueen pelaaja. Siellä hän useimmiten levittelee turhautuneena käsiään viiden vierasjoukkueen pelaajan keskellä. Yleensä kuitenkin kukaan Suomen joukkueen pelaaja ei ole ehtinyt juoksemaan niin kauas ja pallo luovutetaan automaattisesti vastustajalle ilman turhaa käsien levittelyä.

Pallon kuljettaminen maata pitkin näyttää olevan kielletty. Sitä pitää aina potkia ja mahdollisimman lujaa. Syötöt omille pelaajille pitää suorittaa erityisen hankalasti joko potkaisemalla kovaa tai mielellään parin tai kolmen metrin päähän kohteesta. Taaksepäin syöttäminen omalle pelaajalle on ehdottomasti rangaistava ja tuomittava teko.  Sehän on kuin käsipalloa pelaisi, kertoi asiantunteva televisioselostaja Tapio Suominen. Vastustajalla on aina annettava tasaveroinen mahdollisuus saada pallo haltuunsa.

Itse peli päättyi Suomen 1-0 voittoon. Suomella kävi satumainen tuuri. Latvialainen tuomari, joka hylkäsi selvän rangaistuspotkun San Marinon jalkapalloa harrastuksenaan pelaavalta maajoukkueelta, pelasti Suomen potkupallojoukkueen. Peli olisi päättynyt tasan ilman karkeaa tuomarivirhettä. Suomi saa kiittää tuomaria kolmesta pisteestään EM-karsintasarjassa, jossa jatkoonpääsy meni jo Baxterin alaisuudessa.

Ensi tiistaina Suomi kohtaa Ruotsin jalkapallojoukkueen samassa karsintalohkossa. Tulemme näkemään mikä ero on jalkapallo- ja potkupallojoukkueiden välillä.  Tuohon otteluun katsojan on syytä varautua etukäteen huolella. Itse käyn apteekissa hakemassa rauhoittavia lääkeaineita. Katson ottelun lepoasennossa sängyssä ja siirrän kaikki lähellä olevat irtoesineet mahdollisimman kauas. Pyrin välttämään myös alkoholipitoisten nautintoaineiden käyttöä välttääkseni aggressiivisia tunteenpurkauksia. Peiton alle on aina hyvä piiloutua, kun tuntuu oikein pahalta.

2 kommenttia:

  1. Vaikka olen suomalaisen futiksen suuri fani niin en voi muutakuin myötäillä tämän kirjoituksen kanssa. Surullista mutta totta.

    Toistaiseksi en näe pienintäkään valonpilkahdusta Suomen fudiksen mahdollisesta "uudesta tulemisesta".

    Ei voi mitään kun kansa tykkää ennemmin viiden miehen päättömästä koheltamisesta kuin kymmenen yrityksestä tehdä sekä päällään että kehollaan jotain järkevää.

    VastaaPoista
  2. Tänään sitten punnitaan Suomen taidot. Täytyy nyt toivoa, että tuo Roman Jeremenkon tulo miehistöön edes jollain tavalla tiivistää keskikentän pelaamista.

    VastaaPoista