Viime vuoden heinäkuun 15. päivänä Helsingin Katajanokan laiturille rantautuu huvijahti, joka herättää huomiota paitsi hulppealla koollaan myös tyylikkäällä ulkonäöllään. Uteliaat natiivit ja turistit kuvaavat näkymää ihastuneena ja kaikki ovat kovin innoissaan. Jahdilla on kuitenkin yllättävän hiljaista. Vain vaimea ja kolkko humina kuuluu aluksen sisätiloista tummien ikkunoiden takaa.
Samoihin aikoihin Kanavakadulla kävelee kovin huolestuneen näköinen mieshenkilö. Miehellä on yllättävän kapeat hartiat ja hän kurkkii tavan takaa taakseen. Jotain levotonta on miehen mielessä, aivan kuin hän olisi luvattomilla teillä. Hän suuntaa kulkunsa määrätietoisesti kohti huvijahtia. Ilmeisesti hänellä on tärkeä ja ennalta sovittu tapaaminen, niin rivakkaa on miehen askeltahti.
-Hello, Pauli, long time no see, mies heläyttää ilmoille nähdessään tutun hahmon nojaavan jahdin kaiteeseen. -Hi, what´s up, Jermu, nice weather. Herrat vatkaavat innokkaasti toistensa käsiä, taitavat olla hyviäkin tuttuja jo entuudestaan. Heti ystävällisen tervehdysseremonian jälkeen siirrytäänkin aluksen sisätiloihin, jossa heitä odottaa maukas välipala pienen purtavan kera.
-Tulitteko suoraan vai poikkesitteko missään? -Täytyi tehdä pieni hämäysliike ja poiketa jahdin kanssa Tallinnassa, on tämä sen verran hyvä idea. -Niinpä, kyllä näitä kaiken maailman häntäkärpäsiä on aina pörräämässä ympärillä, Jermu naurahtaa.
-Tulitteko suoraan vai poikkesitteko missään? -Täytyi tehdä pieni hämäysliike ja poiketa jahdin kanssa Tallinnassa, on tämä sen verran hyvä idea. -Niinpä, kyllä näitä kaiken maailman häntäkärpäsiä on aina pörräämässä ympärillä, Jermu naurahtaa.
-Yhden vuoden plan ja se on siinä, Pauli töräyttää. Kun kerran asia on niin, että kummallakin on ongelma ja kun on kaksi yhteistä ongelmaa, niin se ei ole koskaan hyvä. Eiköhän tehdä näin, että laitetaan ongelmat yhteen ja rakennetaan yksi oikein hyvä solution. Pannaan nämä teidän isot egot kimppaan niin maailma taas pelastuu.
-Totta turiset, Jermu nyökkää. Laitetaan se laitapakki töihin ja kunnon hockey päälle, suoraan maalille vaan. Mites se IsoHedge, sehän aloitti aloitti jo myynnit? –Joo, kyllä tuo hinta on vielä niin iso, että pakko sitä on ensin tiputtaa ja hätistää turhat siipiveikot. Eihän ne edes tajua kun homma on jo kotona, Pauli virnuilee. Muutama bulvaani ja media asialle, niin eiköhän ne kypsy aikaa myöten.
Onhan tuo Pauli vähän sähläri joskus, Jermu mietiskelee. Häärääkin vähän sitä sun tätä ja vähän siellä sun täällä mutta kyllä sillä visiopuoli on hallussa. Taitaa sillä olla jotain kalavelkojakin vähän maksettavana. Äh, ei muuta kuin kunnon rommaus päälle ja lopussa katsotaan, kuka nauraa.
Tässä vaiheessa Jermu on jo niin innoissaan. Hän näkee mielessään Nokian rajähdysmäisen pörssikurssin nousun ja tuhansien onnekkaiden osakkeenomistajien punaiset posket. Parin vuoden päästä on jo aika itsekin siirtyä leppoisille eläkepäiville ja eihän tällainen jahtikaan yhtään huonompi idea olisi. Pari prenikkaakin tuohon rintaan vielä mahtuisi.
Kirjoittaja ei vastaa fiktiivisen blogikirjoituksensa oikeellisuudesta. Kirjoittaja on tunnettu narkoottisten ja huumaavien aineiden sekakäyttäjä ja hänen oikeustoimikelpoisuutensa on evätty jo monen monituista kertaa. Kirjoittajaa ei voida syyttää missään amerikkalaisissa eikä suomalaisissa tuomioistuimissa. Kirjoittajan harha-aistimuksilla on tautologisia piirteitä. Kaikki oikeudet pidätetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti