Älykkäästi harrastamaan

Kesään kuuluvat valokuvat. Ja jos ne voi ottaa vielä markkinoiden parhaalla kamera-kännykällä niin pitäähän se testata. Älypuhelimeksi tuota myös jotkut ekspertiti kutsuvat. Nokian N8 oli hankinta, jota suunnittelin monta kuukautta ja kun hinta tippui mukavasti niin nyt olen päässyt leikkimään uuden vempaimeni kanssa jo muutaman viikon.

Täytyy myöntää, että pelkkä kosketusnäyttö vähän epäilytti alussa. Pärjääkö sen kanssa ja miten nopeasti siihen tottuu. Minulla meni kaksi päivää ja olin sen kanssa jo sinut. Suulas myyjä kertoi minun kyllä oppivan kaikki laitteen muutkin salat parissa kuukaudessa, joten sillä uskolla edelleen mennään.  

Suurin syy oli siis tavallaan hankkia monitoimilaite, jonka kanssa pärjäisin vaivattomasti. HD-tasoisen videoinnin mahdollisuus ja 12 megapikselin kamera painoivat päätöksessä eniten. Mahdollisuus kommunikoida kannettavan tietokoneen ja televison kanssa suoraan vain tukivat ostoksen järkevyyttä.

Sisäpiha

N8 toimii Symbianilla ja uusi Anna-päivitys olisi tulossa ensi kuussa. Softapäivitystä laite varmasti tarvitseekin, sillä ainakin tällä vähäisellä tuntumalla laite ns. lagaa jonkin verran. Annan jälkeen on tulossa vielä Belle-päivitys ja sen jälkeen uskonkin N8:n toimivan moitteetta. Olen tyytyväinen ostokseeni, sillä sain sopivan välineen videointi- ja kuvausharrastukselleni. Eikä tuossa kännykän varsinaisessa puhelutoiminnassakaan mitään vikaa tunnu olevan.

Huutokauppa

Yllä pari räpsäytystä idyllisestä kesäkaupungista ja sen menosta heinäkuisena sunnuntaina rankan ukkosmyrskyn jälkeen. Kuvia ei ole käsitelty millään tavalla ja ne on siirretty Picasasta suoraan blogiin yhdellä napin painalluksella. Todennäköistä on, että tulen myös jatkossa elävöittämään tekstipainoitteista blogiani asiaan sopivilla otoksilla. Pidän kuvien laatua vallan erinomaisina vai mitä sanovat asiantuntijat?

Piiri pieni pyörii, taas

Johdannaiset ovat instrumentti, joita tarvitaan silloin, kun hätä on suuri. Ne ovat rehellisesti  sanottuna totolappuja, joista joku saattaa osua ja useimmat taas eivät. Jotkut ehkä muistavat pari markkinoilla tyrkättyä  kiinteistölainapaperia tuolta Atlantin toiselta puolelta , joita pankit kaupittelivat toisilleen ja sijoittajille. Kysymys kuuluu, ken on nyt se onneton Kreikan tilanteessa, jolle se kauhea Musta Pekka jää käteen.

Amerikan kiinteistökuplan puhjetessa moni tavallinen kansalainen menetti kaiken. Eläkesäästöt ja kiinteistösijoitukset kuivuivat kokoon. Keskiluokka hävisi oman pelinsä tietämättään edes miksi niin kävi. Sääliksi käy sitä tavallisten ihmisten vuosien uurastusta ja uskoa omiin voimiin selviytyä ja hankkia samalla itselleen turvattu vanhuus. Amerikan köyhillä näissä karkeloissa ei sen sijaan ollut mitään menetettävää. Pahvilaatikoiden hintoja ei määritellä asunto- eikä millään muullakaan markkinalla.

Johdannaisia tarvitaan erityisesti silloin, kun ymmärretään, että ajan pelaaminen ei toimi enää. Tullaan siihen vääjäämättömään tulokseen, että nyt on lopullisen maksun aika. Kun on pumpattu riittävästi rahaa maksukyvyttömille, alkaa maksujärjestelyjen kiihkeä ja epätoivoinen rundi, jossa velkojien ainoa tarkoitus on sysätä vastuu jollekin toiselle taholle. Sitä varten tarvitaan johdannaisia.

Kreikan kyvyttömyys selviytyä omista lainoistaan on ollut selviö kaikissa niissä piireissä, joilla on jonkinasteista ymmärrystä talouden kovista laeista.  Ongelmaa on poliittisissa piireissä pitkitetty sen takia, että maa sattuu kuulumaan euroblokkiin. Vakuuksien vaatiminen on toiminut siinä mielessä, että se saanut aikaan liikettä sijoittajapiireissä.  Poliittisten irtopisteiden keräämisellä ja urputtamisella ei kuitenkaan ratkaista velallisen maksukyvyttömyyttä. Finanssit päättävät, kuka sen laskun viime kädessä maksaa.

Korko määrää sijoittajan riskin. Kuka ottaa sen riskin ja millä korolla Kreikan tapauksessa. On vaikea hahmottaa, että yksikään riskinalyysinsa opetellut rahalaitos suostuu siihen millään hinnalla. Reaalivakuutta on löydyttävä ja paljon ja toivottava, että inflaatio pitää huolen lopusta.  Paljon helpompi on sen sijaan käsittää, että lasku lankeaa lopullisesti veronmaksajalle.  Odotan edelleen suurella mielenkiinnolla milloin ensimmäinen vallassa oleva suomalainen politiikko uskaltaa kertoa sen kansalle. Eri asia tietenkin on, jos se ymmärrys on vieläkin hakusessa.

Nokialta jännittävä osavuosikatsaus

Huomenna Nokia julkaisee huhti-kesäkuun osavuosikatsauksensa. Kvartaalista ennustetaan tulevan yrityksen heikoimman tänä vuonna, ainakin mikäli uskoo toimitusjohtaja Stephen Elopia. Analyytikkojen arviot EPSin suhteen pyörivät nollan kummallakin puolella. Oma arvioni on lievästi plussan puolella, 2-4 senttiä osakkeelta. Jos tuon yli mennään, niin sitten voidaan puhua ainakin jonkin sortin positiivisesta varoituksesta ja siitä mitä tuleman pitää.

Nokia julkisti jo mielenkiintoisia tietoja S30 ja S40 eli nykyisen Mobile Phones -yksikkönsä peruspuhelinten kannattavuudesta. Smart Devices -yksikkö eli pääasiassa Symbianilla varustetut älypuhelimet ovat tuottaneet huomattavasti vähemmän viivan alle kuin Nokian peruspuhelimet. Näyttää siis siltä, että Nokia pystyy tekemään positiivista tulosta jo pelkästään massiivisella peruspuhelintensa myyntivolyymilla. Älypuhelinten ennustettu markkinaosuuden lasku vaikuttaa siten ennustettua vähemmän Nokian tulokseen.

Nokia kertoi myös ensimmäisestä Meego –puhelimestaan, N9 vähän aikaa sitten. Ennakkoarvioinnissa puhelin sai lähes pelkkää kiitosta. Testeissä mm. Iphone jäi kakkoseksi. Elopilta ei sen sijaan pahemmin kiitosta herunut. Mies luottaa henkeen ja vereen Windows Phoneen ja sen mukanaan tuomaan uuteen ekosysteemiin. Elopin jääräpäisyys ja usko yhteistyöhön Microsoftin kanssa tuntuu Nokiaan sijoittaneelta välillä käsittämättömän naivilta.

Smart Devices kaipaa huipputuotteita. Sitä N9 jo on. Jättäytyminen pelkästään WP:n varaan on liian riskialtista ja sen ovat markkinatkin noteeranneet. Olisi suotavaa, että toimitusjohtaja ymmärtäisi, että yritystoiminta ei ole kanadalaista hokkia, jossa mennään päin laitoja seurauksista välittämättä.Myöskään oman egosysteemin pönkittäminen ei pitkällä juoksulla tuota tulosta.

    

Osakekurssi on dumpattu pohjiin. Epätietoisuus ja villit huhut ovat ruokkineet markkinoita. Sijoittajat ja varsinkin piensijoittajat ovat kauhulla seuranneet, miten lyhyeksi myyjät ja robotit ovat riepotelleet osakkeen hinnan sellaiselle tasolle, jolle ei löydy mitään järkevää selitystä. Substanssiarvosta ja fundamenteista puhuminen kuulostaa Nokian tapauksessa naurettavalta. Niin alhaalla yrityksen markkina-arvo on tällä hetkellä.

Nokian ylimmässä johdossa lienee pidetty kriisipalavereita useampaankin kertaan. On vaikea uskoa, että osakekurssin  lähes puolittuminen Elopin aikana ei aiheuttaisi närää. Hyvän yritysjohdon tunnistaa siitä, että silloin kun yritys on kriisi- tai muutosvaiheessa, niin johto on myös tarvittaessa framilla. Ei riitä, että henkseleitä paukutellaan vain silloin kun yrityksellä menee kovaa.

Nyt Nokian sijoittajaviestintä toimii vähän niin kuin sikäli mikäli -meiningillä. Aiheellisesti voidaan kysyä, onko Nokian johdossa unohdettu, että Nokia on julkisesti noteerattu pörssiyritys. Asiakkaat noteeraavat tuotteet, media imagon ja sijoittajat kannattavuuden. Nokian tuotteet ovat toimialansa laadukkaammasta päästä. Muut palikat ovatkin sitten vähän niin kuin yhtäältä ja Pyhtäältä.

Paavolla on taas asiaa

Paavo Väyrynen on mies, joka herättää ristiriitaisia tunteita ja yleensä sieltä kielteisemmästä päästä. Täytyy myöntää, että olin kerran vaaleissa jopa antamassa ääntäni hänelle mutta jostain syystä tulin tuolloin toisiin aatoksiin. Ehkäpä tärkein syy oli hänen puolueensa edustama suhmurointi ja omien etujen härski valvonta, joka sai mieleni muuttumaan.

Paavo kuitenkin puhuu asiaakin. Mieleeni on jäänyt hänen pitkät jorinansa ja tahallinen viivyttely eduskunnassa, kun Suomessa aikoinaan päätettiin ottaa euro käyttöön. Paavolla oli hätä ja niin oli minullakin. Ekonomistina ymmärsin, että nyt tehdään kiireellä sellaista päätöstä, joka ei millään muotoa sovi suomalaiseen  metsään ja maahan ja niistä eläville ihmisille. Ymmärsin, että finanssimiesten peräänkuuluttamaa hallittua rakennemuutosta, josta oli paasattu jo riittävän kauan, haluttiin viedä väkisin eteenpäin. Hinnalla ei ollut niin väliä.

Kaikki tuo tarkoitti suurempia yksikköjä, yksityistämistä ja tehokkaampaa tuotantoa. Pääomalla oli tarve kasvattaa tuottojaan ja perinteisellä investoinneilla se ei enää tuntunut toimivan riittävän hyvin. Siirryttiin liukkaasti reaalitalouden puolelta rahatalouteen, jossa nähtiin suuremmat tuottonäkymät. Rahamarkkinat oli vapautettu muutamaa vuotta aikaisemmin ja nyt oli aika iskeä kiilaa myös työn kysyntään.

Yhteinen raha nähtiin sopivana välineenä toteuttaa tuo hanke. Kun markan kurssi fixattiin suhteessa euroon, ja millä järjettömällä hinnalla se tehtiin, niin tuolla hetkellä tapettiin kymmeniä tuhansia työpaikkoja vientiteollisuudessa. Työn hinta määräytyisi tästä lähtien globaaleilla pelikentillä.  Aavistin, että tuosta hallitusta rakennemuutoksesta tulee ennen pitkää hallitsematon.

Paavo, suomalaisen duunarin ja maajussin paras kaveri, vetäytyi Brysseliin ja minä lopetin äänestämisen. Katsoin, että antaa viisaampien päättää ja siirryin suosiolla paitsioon. Ja niinhän siinä kävi kuin elokuvissa ja laulussa, kun Suomi putos puusta ja kaikki kävi niin äkkiä. Paavokin heräsi unestaan ja muisti, että tulossa on taas vaalit ja niihin pitäisi taas pyrkiä, kun kansa niin tahtoo.

Paavo on kylläkin ollut vallan kahvassa jo jonkin aikaa mutta varsinaiselle valtaeliitille hän on edelleen punainen vaate. Pojilla on pitkä muisti näissäkin asioissa. Paavon epäonninen vaalitulos voidaan kyllä huoletta laittaa harvinaisen huonon taktiikan piikkiin, kun ne peruskannattajat kuitenkin ovat sieltä pohjoisesta. No, ehkä se väsymyskin alkaa jo painaa vanhaa miestä.

Mutta tuoreita ja raikkaita ajatuksia miehellä riittää. Ja sinnikkyyden puutteesta ei Paavoa voi millään muotoa syyttää. Olisin kyllä toivonut hieman ärhäkkäämpää esiintymistä niissä aikaisemmissa meppi- ja ministerihommissa. Nyt taitaa olla se viimeisen taiston aika tai mistä sen koskaan tietää, kun Paavosta kysymys. Erotaan eurosta -kampanja saattaa kylläkin viehättää äänestäjiä tänään enemmän kuin joskus aikaisemmin. 

Urputtaminen on muodissa

Olen pitänyt itseäni vain tyhmänä urputtajana, joka ei ymmärrä yhteisten asioiden hoitamisesta, saatikka sitten edes omien asioiden eteenpäin ajamisesta. Tehtäväni on ruikuttaa ja sivaltaa sopivassa määrin mukavassa mielentilassa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että nykyisestä valtiovarainministeristä tulee sittenkin kaikkien urputtajien kuningatar ja jään auttamatta pahnan pohjimmaiseksi. Urpilainen on ottanut asiakseen ajaa Suomen eduskunnan yhteistä tahtoa eurooppalaisessa raha- ja talouspolitiikassa.

Sijoittajan vastuu painaa euromaiden velkakriisissä ja vaalilupaus on lunastettava. Valkoisilla valheilla selviää kyllä jonkun tovin. Aina voi esittää ajavansa yhteistä tahtoa ja kertoa tehneensä kaiken voitavansa. Viesti on välitetty ja sillä sipuli. Missä vaiheessa alkaa se urputus ja tosiasioiden ymmärrys. Epäilen pahasti, että se tapahtuu syksyllä ensimmäisten syyssateiden piiskatessa Helsingin tummaa asfalttia. Suomessa lomaillaan nyt ja Euroopassa vasta ensi kuussa. Syyskuussa kuulemme urputusta monestakin suusta. Yhteistä on vain kieli, mongerrusta rakkaalla ensimmäisellä kotimaisella.

Urpilaista on briiffattu riittävästi ministeriönsä tiloissa. Talouden faktat on iskostettu ja tosiasiat ympätty, mutta ns. vaalilupaukset pidetään. Ensin pelastetaan Suomen köyhät ja ansiosidonnaiset siinä samalla. Ohimennen vähän niin kuin Markku Veijalaisen kauan sitten juontaman ohjelman tapaan. Sen jälkeen on vuorossa Euromaat ja eurooppalainen rahaeliitti. Ja kaiken tuon jälkeen alkaa se urputus, jota voi vain kateellisena seurata vierestä.

Urpilaisesta ei tullut pappia. Ei tullut minustakaan vaikka naapurin isäntä sitä niin kovasti povasi ja toivoi pöhnäpäissään.  Hänestä se oli erityisen uskottavaa, olinhan sentään kunnon luterilainen ja hyvin opetettu nuori koululainen. Pappeuteen kuluu tasaiset toistot ja liturgia. Kun samaa virttä veisataan riittävän kauan, niin siitä muodostuukin aikaa myöten totuus ja uskonkappale. Sanomalla sinänsä ei ole niin väliä. Riittää, että toimitus tehdään riittävällä hartaudella.

Ero uskonnolla ja uskomuksilla on harvinaisen selvä. Uskontoa ei voi koskaan olemassa olevalla tiedolla todistaa vääräksi. Se on jokaisen henkilökohtainen ja omakohtainen kokemus. Uskomus on taasen ismi, jonka testaaminen joko oikeaksi tai vääräksi onnistuu helposti. Poliitikko on uskomusten välittäjä, ei suinkaan kylän pappi. Kun poliitikon ismi sitten jossain vaiheessa osoittautuu epävalidiksi tai valheeksi, alkaa se urputtaminen ja syyllisten etsintä.

Pappi ei siihen suostu vaan hän polvistuu nöyrästi ja pyytää anteeksi. Hän tietää tai ainakin aavistaa kuka on syypää. Poliitikko sen sijaan jatkaa omien uskomusten linjalla ja esittää uuden vaihtoehtoisen isminsä. Sitä ennen hän on tietenkin ymmärtänyt selittää, miksi ensimmäinen ei toiminut. Urpilainen on tietoisesti väärässä omassa uskomuksessaan pitää oman mahdottoman vaalilupauksensa sijoittajan vastuusta. Ilmeisesti hän ymmärtää, että muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Lupaus on aina pidettävä kansan silmien edessä.

Suomalaisen kesäteatterikauden toinen näytös käynnistyy vasta syyskuussa. Kahden valtapuolueen ja valtamedian kampanjointi yhteisten ja virallisten uskomusten välittäjänä jatkuu. Selittelyjen ja urputtamisen jälkeen siirrytään sujuvasti liturgisiin ja entistä ehompiin uskomuksiin. Ongelma on vain siinä, että vain harva jaksaa uskoa jo ennestään tuttuihin ismeihin. Vaarana on myös, että homma ehtii räjähtää käsiin kaikesta urputuksesta huolimatta.

Nettipokeri tekee kuolemaa?

Viimeaikaiset tapahtumat nettipokerin saralla antavat aihetta huoleen tällaiselle harrastelijaprollekin. Kaksi maailman suurinta saittia eli Pokerstars ja Full Tilt joutuivat jokin aikaa sitten heittämään ulos amerikkalaiset pelaajansa säilyttääkseen pelilisenssinsä. Viimeisin episodi  on viranomaisten kielto estää kokonaan pelaaminen Full Tiltillä, koska sen on katsottu jo vuosia tietoisesti rikkoneen USA:n lainsäädäntöä.

Pelaajien rahat on jäädytetty ja rahojen kotiutukset on estetty ko. saitilla. Rangaistuvaatimus on sitä luokkaa että sillä ei käytännössä ole mitään mahdollisuutta suoriutua niistä, jos oikeudessa todetaan, että Full Tilt on korvausvelvollinen. Mielenkiintoiseksi tapauksen tekee se, että muutamat maailman kirkkaimmat pokeritähdet omistavat pienen siivun peliyrityksestä.

Paras pokeribuumi netissä näyttää olevan ohi. Pelaajia ei yksinkertaisesti ole riittävästi kaikille pokerisaiteille. Yritysostot ja –fuusiot lisääntyvät ja kilpailu pelaajien suosiosta jatkuu ankarana. RAY:n käynnistämä oma nettipokeri oli jo käynnistyessään auttamattomasti myöhässä. Bonuksissa ja muissa tarjouksissa suomalaisella pelinjärjestäjällä ei ole mitään mahdollisuutta pärjätä ulkomaiselle kilpailulle.

Poliittisissa päättäjissä onkin herännyt ajatus kieltää mahdollisuus pelata ulkomaisilla pelisaiteilla. RAY:llä on oma lehmä ojassa ja ajatuksena tietysti hankkia lisää asiakkaita tämän kiellon kautta. Ajatus on kuolleena syntynyt. Miten kieltoa käytännössä valvotaan ja miten se sopii EU:n kilpailurajoitussääntöihin. Näitä asioita kannattaisi monopolinkin pohtia ennen kuin lopullisia päätöksiä ryhdytään tekemään.

RAY perustelee omaa monopoliaan yhteiskuntavastuulla ja kyvystään hoitaa pahasta peliaddiktiosta kärsivien pelaajien ongelmia. Tutkimusten mukaan nettipokeri on pelimuodoista kuitenkin kaikkein vähiten koukuttavin. Paljon enemmän olisi syytä huolestua peliautomaattien kanssa viihtyvien ongelmapelaajien kyvystä hoitaa omaa riippuvuuttaan. Mikään näky ei ole karmaisevampaa kuin nähdä Suomen kaikkiin mahdollisiin kauppapaikkoihin sijoitetut monopolin omat peliautomaatit, joissa eläkeläiset pelaavat viimeisiä eläkerahojaan.

 

Pelitoiminnasta saatavilla tuloilla on merkittävä osuus valtion budjetissa. Tuota tuloa olisi ollut helppo kasvattaa myöntämällä pelilisenssi muutamalla ulkomaisella toimijalle ja käynnistää avoin pelitoiminta Suomessa. Tulojen tuplaaminen olisi tuolloin täysin mahdollista. Myöskään peliongelmaisten valvominen netissä on paljon vaivattomampaa kuin esimerkiksi kaupan kassalla. RAY:llä näyttää kuitenkin olevan tärkeää hoitaa omia yhteiskuntasuhteitaan kelomajoissaan ja varmistaa oman pöhöttyneen koneistonsa toiminta. Pelaajilla ei tässä moraalissa ole mitään sijaa.