Paavo Väyrynen on mies, joka herättää ristiriitaisia tunteita ja yleensä sieltä kielteisemmästä päästä. Täytyy myöntää, että olin kerran vaaleissa jopa antamassa ääntäni hänelle mutta jostain syystä tulin tuolloin toisiin aatoksiin. Ehkäpä tärkein syy oli hänen puolueensa edustama suhmurointi ja omien etujen härski valvonta, joka sai mieleni muuttumaan.
Paavo kuitenkin puhuu asiaakin. Mieleeni on jäänyt hänen pitkät jorinansa ja tahallinen viivyttely eduskunnassa, kun Suomessa aikoinaan päätettiin ottaa euro käyttöön. Paavolla oli hätä ja niin oli minullakin. Ekonomistina ymmärsin, että nyt tehdään kiireellä sellaista päätöstä, joka ei millään muotoa sovi suomalaiseen metsään ja maahan ja niistä eläville ihmisille. Ymmärsin, että finanssimiesten peräänkuuluttamaa hallittua rakennemuutosta, josta oli paasattu jo riittävän kauan, haluttiin viedä väkisin eteenpäin. Hinnalla ei ollut niin väliä.
Kaikki tuo tarkoitti suurempia yksikköjä, yksityistämistä ja tehokkaampaa tuotantoa. Pääomalla oli tarve kasvattaa tuottojaan ja perinteisellä investoinneilla se ei enää tuntunut toimivan riittävän hyvin. Siirryttiin liukkaasti reaalitalouden puolelta rahatalouteen, jossa nähtiin suuremmat tuottonäkymät. Rahamarkkinat oli vapautettu muutamaa vuotta aikaisemmin ja nyt oli aika iskeä kiilaa myös työn kysyntään.
Yhteinen raha nähtiin sopivana välineenä toteuttaa tuo hanke. Kun markan kurssi fixattiin suhteessa euroon, ja millä järjettömällä hinnalla se tehtiin, niin tuolla hetkellä tapettiin kymmeniä tuhansia työpaikkoja vientiteollisuudessa. Työn hinta määräytyisi tästä lähtien globaaleilla pelikentillä. Aavistin, että tuosta hallitusta rakennemuutoksesta tulee ennen pitkää hallitsematon.
Paavo, suomalaisen duunarin ja maajussin paras kaveri, vetäytyi Brysseliin ja minä lopetin äänestämisen. Katsoin, että antaa viisaampien päättää ja siirryin suosiolla paitsioon. Ja niinhän siinä kävi kuin elokuvissa ja laulussa, kun Suomi putos puusta ja kaikki kävi niin äkkiä. Paavokin heräsi unestaan ja muisti, että tulossa on taas vaalit ja niihin pitäisi taas pyrkiä, kun kansa niin tahtoo.
Paavo on kylläkin ollut vallan kahvassa jo jonkin aikaa mutta varsinaiselle valtaeliitille hän on edelleen punainen vaate. Pojilla on pitkä muisti näissäkin asioissa. Paavon epäonninen vaalitulos voidaan kyllä huoletta laittaa harvinaisen huonon taktiikan piikkiin, kun ne peruskannattajat kuitenkin ovat sieltä pohjoisesta. No, ehkä se väsymyskin alkaa jo painaa vanhaa miestä.
Mutta tuoreita ja raikkaita ajatuksia miehellä riittää. Ja sinnikkyyden puutteesta ei Paavoa voi millään muotoa syyttää. Olisin kyllä toivonut hieman ärhäkkäämpää esiintymistä niissä aikaisemmissa meppi- ja ministerihommissa. Nyt taitaa olla se viimeisen taiston aika tai mistä sen koskaan tietää, kun Paavosta kysymys. Erotaan eurosta -kampanja saattaa kylläkin viehättää äänestäjiä tänään enemmän kuin joskus aikaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti