keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Piiri pieni pyörii, taas

Johdannaiset ovat instrumentti, joita tarvitaan silloin, kun hätä on suuri. Ne ovat rehellisesti  sanottuna totolappuja, joista joku saattaa osua ja useimmat taas eivät. Jotkut ehkä muistavat pari markkinoilla tyrkättyä  kiinteistölainapaperia tuolta Atlantin toiselta puolelta , joita pankit kaupittelivat toisilleen ja sijoittajille. Kysymys kuuluu, ken on nyt se onneton Kreikan tilanteessa, jolle se kauhea Musta Pekka jää käteen.

Amerikan kiinteistökuplan puhjetessa moni tavallinen kansalainen menetti kaiken. Eläkesäästöt ja kiinteistösijoitukset kuivuivat kokoon. Keskiluokka hävisi oman pelinsä tietämättään edes miksi niin kävi. Sääliksi käy sitä tavallisten ihmisten vuosien uurastusta ja uskoa omiin voimiin selviytyä ja hankkia samalla itselleen turvattu vanhuus. Amerikan köyhillä näissä karkeloissa ei sen sijaan ollut mitään menetettävää. Pahvilaatikoiden hintoja ei määritellä asunto- eikä millään muullakaan markkinalla.

Johdannaisia tarvitaan erityisesti silloin, kun ymmärretään, että ajan pelaaminen ei toimi enää. Tullaan siihen vääjäämättömään tulokseen, että nyt on lopullisen maksun aika. Kun on pumpattu riittävästi rahaa maksukyvyttömille, alkaa maksujärjestelyjen kiihkeä ja epätoivoinen rundi, jossa velkojien ainoa tarkoitus on sysätä vastuu jollekin toiselle taholle. Sitä varten tarvitaan johdannaisia.

Kreikan kyvyttömyys selviytyä omista lainoistaan on ollut selviö kaikissa niissä piireissä, joilla on jonkinasteista ymmärrystä talouden kovista laeista.  Ongelmaa on poliittisissa piireissä pitkitetty sen takia, että maa sattuu kuulumaan euroblokkiin. Vakuuksien vaatiminen on toiminut siinä mielessä, että se saanut aikaan liikettä sijoittajapiireissä.  Poliittisten irtopisteiden keräämisellä ja urputtamisella ei kuitenkaan ratkaista velallisen maksukyvyttömyyttä. Finanssit päättävät, kuka sen laskun viime kädessä maksaa.

Korko määrää sijoittajan riskin. Kuka ottaa sen riskin ja millä korolla Kreikan tapauksessa. On vaikea hahmottaa, että yksikään riskinalyysinsa opetellut rahalaitos suostuu siihen millään hinnalla. Reaalivakuutta on löydyttävä ja paljon ja toivottava, että inflaatio pitää huolen lopusta.  Paljon helpompi on sen sijaan käsittää, että lasku lankeaa lopullisesti veronmaksajalle.  Odotan edelleen suurella mielenkiinnolla milloin ensimmäinen vallassa oleva suomalainen politiikko uskaltaa kertoa sen kansalle. Eri asia tietenkin on, jos se ymmärrys on vieläkin hakusessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti