Kuuba, (3)

Moncadan koululuokka

Musiikki soi oikeastaan kaikkialla Santiago de Cubassa, kaduilla ja klubeissa. Klubilla tarkoitan tässä pieniä, muutaman kymmenen hengen kokoisia musiikkihuoneita, joissa on aina tarjolla elävää soitantaa paikan ollessa auki. Salsa tai oikeammin son -nimellä tunnettu musiikkilaji on suosituin Kuubassa. Santiagossa on noin parikymmentä käymisen arvoista musiikkihuonetta. Toki kaupungista löytyy lisäksi suuria diskoja ja cabaret -tyylisiä estraadeja alan harrastajille.

Aloitin yölliset musiikkiharrastukset aina hotelli Casa Grandan terassilta, joka sijaitsee Cespedes puiston kulmassa. Parin korttelin päässä sijaitsee Casa de las Tradiciones, joka on ehkä merkittävin kuubalaisen musiikin mekka Santiagossa. Se on nähtävyys jo pelkästään puitteiltaan. Seinät ovat täynnä valokuvia ja tauluja. Klubin omintakeinen sisustus, hersyvän originelli isäntä ja monipuolinen musiikkitarjonta syöpyivät lähtemättömästi matkaajan mieleen.

Kuubalainen musiikki on sekoitus afrikkalaisesta rytmistä lyömäsoittimineen ja espanjalaisperäisistä kielisoittimista, jos asian haluaa yksinkertaistaa. Sonin lisäksi bolero, rumba, trova ja traditionaalisen kansan- ja tanssimusiikin tyylit sekoittuvat iloisesti keskenään. Sekametelisoppaa, jossa jokaisella soittimella on oma tärkeä roolinsa.




Näkymä kukkulalta

Yksinkertainen clave-rytmi toimii ns. latinomusiikin perustana ja se tarttuu helposti kuulijaan. Kuubalainen musiikki on ensi sijassa tanssimusiikkia, joka saa jäyhänkin suomalaisen lanteen notkumaan. Yleensä puisilla clave-palikoilla soitettua rytmikuviota ei edes välttämättä soiteta, jolloin viisi-iskuisen rytmikuvion pitää tunnistaa soitettavasta kappaleesta. No, nämä ovat enemmänkin niitä jokaisen omia tunnepitoisia juttuja.

Vahvat puhaltimet ovat myös tärkeä osa latinomusiikkia. Kuulin, että Iris klubilla esiintyisi Formas -niminen kokoonpano, joka soittaa Kuubassa harvemmin kuultua modernia jazzia. Trumpetisti soitti pehmeämmin ja tyylikkäämmin kuin Miles Davis aikoinaan. Sinisen savumaiseman ja yltiöpäisen fuusiojazzin täyttämä klubi oli neljän nuoren soittajavirtuoosin riemunäytös.

Kuubalaiset kokoonpanot vaihtuvat usein ja moni muusikko soittaakin useammassa bändissä. Se ehkä osittain johtuu siitä, että paikallinen musiikki on yksilöiden välistä soittoa yhdessä. Ei ole selkeää johtajaa eikä edes tunnistettavaa vahvaa soundia. Jokainen soittaja on tärkeä. Tärkeintä on kommunikaatio soitinten välillä.

Santiagon musiikkielämä on voimissaan ja sieltä löytyy tarjontaa joka lähtöön. Valitettavasti en saanut ympättyä yhtään kuvaamaani videota tähän blogikirjoitukseen teknisten ongelmien takia. Luvataan, että saatte sen näytteen myöhemmin.

Santiagon joulupukki

Santiagon kävelykadun yhdessä nurkkauksessa miehet pelaavat dominoa ja shakkia. Tutustuin Jose nimiseen nuorukaiseen ja huomasin aika pian, että hän osasi shakin jalot taidot. Toisena päivänä olin jälleen seuraamassa miesten pelejä ja kerroin, että olin menossa alas rannalle satama-alueelle. Jose halusi ehdottomasti lähteä opastamaan. 

Vaikka vakuutinkin moneen kertaan, että osaan kyllä reitin, hän tuppautui silti mukaan. Jose kertoi olleensa juuri Amsterdamissa pelikiertueella ja olevansa Kuuban toiseksi paras shakinpelaaja. Siinä vaiheessa epäilykseni viimeistään vahvistuivat ja tiesin, että kaveri taitaa nyt puhua potaskaa. Josen ulkoinen habitus kertoi aivan muuta.

Istuessamme rantapenkillä totesin ykskantaan, että miksi hän valehtelee. Nuorukainen myönsikin vähän liioitelleensa ja tiesi kyllä, etten ole mikään tyhmä turisti. Oikeastaan hän halusi vain uudet lenkkarit. Tienestit ovat jääneet vähäisiksi, kun muut eivät halua pelata hänen kanssaan. Elintasoero turistin ja paikallisen kanssa on niin järkyttävä, että palkitsin hänet kaikesta huolimatta kymmenellä vaihdettavalla pesolla. Kuubassa ei silti kannata ihan kaikkea uskoa.



Molotovin cocktailit

Santiagon muista nähtävyyksistä voidaan vielä mainita Moncadan kasarmit, joka tänä päivänä toimii kouluna ja museona. Molotovin cocktailit olivat suosittuja myös Santiagon ja Sierra Maestran vuoristossa käydyissä vallankumoustaisteluissa. Rommin ystäville Emilio Bacardin palatsi, joka nykyään on myös museo, on tutustumisen arvoinen kohde. Santiago on rento ja välittömien kuubalaisten musakaupunki. Se on vain koettava ja mentävä rohkeasti mukaan.

Majapaikassani heräsin ensimmäiseksi aamulla tuttuun mutta kaupungissa kovin outoon ääneen. Äänestä tuli mieleen lähinnä lapsuuden mummola, jossa vietimme usein pitkiäkin aikoja kesäaikaan. Santiagon keskustassa voi todellakin herätä kukon kiekaisuun. Naapuritalon kukko se siellä vain kiekuu, vuokraemäntäni kertoi. Naapurilla oli muutamia kanoja kattoterassilla ja pitihän niilläkin isäntä olla.

Viimeisessä Kuuba-osassa ollaankin sitten jo Havannassa. Mitä Havanna ja sen ympäristö tarjoaa. Mikä on Kuuban paras baseball joukkue? Ja kenen tuttujen tyttöjen kanssa sitä oikein tuli bailattua? Mistä saa parhaat sikarit? Kaikki selviää seuraavalla kerralla.