Uudet kujeet

Vuosi 2014 meni lähinnä pankolla maaten. Roskapostien määrä oli kuitenkin kyltymätön ja lohdullinen. Näytät olevan luottokelpoinen, kertoi yksi. Toinen lupasi 30 tonnia ilman vakuuksia. Kolmas uteli minne halusin matkustaa. Bonuksia oli luvassa vähän sieltä ja täältä. Palkintoja ja muuta mukavaa oli tiedossa, mikäli vain tilaisin jotain. On hienoa tuntea itsensä tärkeäksi ja tavoitelluksi.

Puhelinkin soi välillä kiivaasti. Oli taas tehokampanjoiden aika. Yleensä en vastaa numeroihin, joita en tunnista. Joskus pääsi kuitenkin vahinko tapahtumaan. Kerrankin puhelimen päässä oli innokas sähkön myyjä, jonka lupauksiin suurista alennuksista olin jo vähällä langeta. Katkaisin puhelun, kun kaverin suoraan myynti- ja markkinointioppaasta luetussa monotonisessa lätinässä ei ollut enää mitään tolkkua. Yrittäkää nyt edes vähän enemmän.

Vuoden saldoksi jäi 25 euron tappio. Erehdyin tilaamaan halvan hotelli voucherin, jolla saisin Berliinistä edullisen huoneen viikoksi. Asiaa tarkemmin tutkittuani huomasin, että saisin saman huoneen suoraan paikan päältä tai internetistä huomattavasti halvemmalla. Varmuuden vuoksi sain vielä postitse toisen voucherin kaupan päälle. Niin ja vieläkin vituttaa. Lupasin itselleni, että tämä oli sitten viimein kerta, kun teen mitään äkkinäisiä ostopäätöksiä.

Aktiivisena työnhakijana sain jopa yhden puhelun työvoimatoimistosta. Tosin sekin osoittautui myöhemmin vikapuheluksi ja väärinkäsitykseksi. Sattuuhan sitä. Pääasia toki on, että numero on tallella jossain. Tytärkin soittaa aina väärään aikaan. Puhelin soi silloin, kun ei pitäisi ja vaikenee silloin, kun sitä puhelua eniten odottaa. Olen päättänyt lopettaa myös odottamisen.

Pitäisikö vuodelta 2015 sitten odottaa jotain uutta. Odottamiseen liittyy yleensä oletuksia jostain paremmasta. Oletan silti, että sama vaivalloinen taaperrus jatkuu. Vai pitäisikö sittenkin aloittaa kunnon juopottelu ja rehvastelu. Ruveta rietastelemaan tosissaan ja aloittaa mahdollisimman epäsosiaalinen elämä. Erakoitua kunnolla ja haistattaa paskat koko valtiovallalle. Luterilaisen kasvatuksen saaneena se lienee toivoton missio hyvätapaiselle miehelle.

Vähemmälläkin pärjää, sanoi ystäväni vieraassa maassa, kun kysyin mitä terveisiä lähettäisit suomalaisille. Hän oli oivaltanut jotain, minkä minäkin tiesin olevan totta, kokemuksensa kautta ja syvällä rintaäänellä vakuuttaen. Työtä tekevillä ja muilla raskautetuilla lienee harvemmin aikaa pohtia moista itsestään selvyyttä arkipäivän aherruksessa.

Ehkäpä on parasta vain pyyhkiä pölyt vanhalta vinyyliltä ja antaa soittaa. Talk Talk lukee levyn kannessa ja hinta oli 17,90 DM. Tuputtajia ja taputtajia riittänee tänäkin vuonna. Vanha autokoulunopettajakin väitti aikoinaan, että kaikki opetettavat osaavat ajaa lujaa. Ajamaan hiljaa oppii vasta aikojen saatossa, jos sitten silloinkaan.