maanantai 16. helmikuuta 2015

Pääoman palkkarenki

- Moro vaan ja nyt sen perkeleen veropakolaisen sais kyllä ripustaa niihin henkseleihinsä vähäksi aikaa rauhoittumaan, kuului puhelimesta. No Reiskahan se siellä pitkästä aikaa. Kaveri oli ollut jo jonkin aikaa pankissa hommissa ja aloittanut yhteiskuntasuhteiden hoidon. Tai oikeastaan Jykä oli järkännyt ja suositellut. Halusi kai luotetun sisäpiiriläisen noissa investointi- ja pääomapiireissä, kun Eurooppaa pannaan uuteen uskoon.

-No, mitä se nyt taas on möläytellyt, kysyin uteliaana. -Piti panna päivän hinta eetteriin. Tuli oikein ukaasi ylemmältä portaalta, Reiska parahti. -Ai jaa, sä ilmeisesti viittaat niihin Suomen veronmaksajille lankeavaan laskuun. Sitä minäkin vähän ihmettelin, se varmaan haluaa pojot kotiin. Eihän teillä kait mitään positioita ole enää auki, yritin rauhoitella.

-No eihän meillä, mutta tuolla Saksan maalla on ilmeisesti vielä joku iso gämmi avoinna. Ainakin Jykä oli niin vittuuntunut. Miten niin rauhallinen kaveri osaakin sillä lailla vauhkoontua. Putoo pohja, putoo pohja, sitä se hoki puhelimessa kuin joku mielipuoli, Reiska jatkoi.

-Eikö se nyt ole se totuuden aika. Asiantuntijatkin ovat olleet samaa mieltä jo kauan. Mitä sitä turhaa vanuttaa, kysyin Reiskalta. - Joo, joo mutta se meidän pankkiiri on nyt astunut kuulemma isojen poikien varpaille. Se on jotenkin ihan pihalla noista poliittisista kuvioista. Ajattele nyt, Suomenkin vaalit vasta tulossa ja äijä kinisee kuin pahainen kruununvouti.

-Ai, mutta jos sillä onkin mielessä jokin isompi peliliike. Jos teidän rosvoparonille ei riitä enää pienet Pohjolan pääomamarkkinat. Olisiko siellä Euroopassa tiedossa jotain sopivaa vähän niinkuin rakennemuutos -mielessä, ehdotin rohkeasti. - Kuule, jos ihan rehellisiä ollaan niin niihin hoveihin ei vielä kutsua ole tullut eikä taida tullakkaan. Tietämäni mukaan sillä alkaa olla jo häirikön maine niissäkin piireissä, Reiska valitti.

-Ai ja, mä ihan kuvittelin, että teidän piireissä mennään ihan perinteisellä konsensus hengellä. Taidat olla vähän niinkuin puun ja kuoren välissä. Mutta eikös sitä nyt pitäisi ylimmilleen ainakin lojaali olla näinä vaikeina aikoina. -No tottakai, mutta oliko toi oksennus nyt joku prime time juttu vai. Ja sitäpaitsi silloin, kun jotain todella tapahtuu, äänessä on ihan toiset herrat. Hei, nyt pitää lopettaa, käskyläisen on juoksettava, palaillaan toivotteli Reiska puhelun päätteeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti