Hyvältä tuntuu se, että hallitus kompasteli viime metreille saakka. Mikäli se olisi onnistunut agendansa mukaisessa missiossaan niin Suomen suvessa olisi lisää työttömiä ja valtiolla velkaa rutkasti enemmän. Meille onneksi, että säästyimme ainakin näiltä poliittisilta päätöksiltä. Leikkausten jatkaminen loppui päättäjien keskinäiseen toraan ja hyvä niin. Suomi säästyi kaikkein pahimmalta kurimukselta ja siitä suuri kiitos hallitukselle.
Pahalta näyttää siinä, että sama kaihoisa ulina tuntuu edelleenkin jatkuvan. Huudetaan yhteisessä kuorossa verohelpotuksia ja kilpaillaan siitä, kuka uskaltaa leikata eniten. Mitään ei ole opittu ja pään hakkaaminen seinään jatkuu. Erityisesti kokoomuksen valtapiireissä tuntuu olevan kovin vähän poikkitieteellistä talouden asiantuntemusta. Tohtori Vartiaisenkin leirin vaihto on vain todistus siitä, että jo pitkään kaivattu koti ja lämmin liesi vihdoinkin löytyi. Miehen ajatusmaailmaa on kauan värittänyt yksipuolinen ääriliberalistinen totuus.
Talouden asiantuntijoita kannattaa ainakin kuulla. Suomessa niitä on valitettavan vähän ja ne vähätkin kovin vähäpuheisia. Arvaan, että pettymys asioiden tilaan on yhteinen. Professori Korkman on turhautunut integraation hitauteen. Professori Kanniainen totesi jo kauan sitten euron olleen virhe. Professori Haaparanta tyrmää kaavaillut leikkaukset. Ja tohtori Kianderkin puhuu jo "kaventuneesta autonomiasta".
Haaparannan mukaan talouspoliittinen keskustelu Suomessa on ollut epä-älyllistä eli siis älytöntä. Leikkauksilla ei talouskasvua saada aikaan lienee ajatuksen perimmäinen idea. Uskon, että tästä vallitsee myös muissa ekonomistipiireissä hyvinkin samansuuntainen käsitys. Pääministeripuolueen ajatuskulkuun tuo ei kuitenkaan istu. Kokoomuksen jääräpäisyys on saanut aikaan nopean julkisen talouden velkaantumisvauhdin ja korkean työttömyyden. Elvytys sanan käyttö tuossa kontekstissa tuntuu lähinnä irvokkaalta.
Verotus on Suomessa kohtuullisella tasolla vaikka muuta väitetään. Kun verotuksen tasoa verrataan muihin maihin, on syytä pitää mielessä se, että tiedetään mistä puhutaan. Suomessa esimerkiksi lakisääteiset työeläkevakuutusmaksut peritään verotuksen yhteydessä. Tällä hetkellä iäkkäällä työntekijällä maksun suuruus on peräti 7,2% palkasta. Palkansaaja siis tienaa omaa eläketurvaansa. Työeläkeyhtiöiden yhteinen varallisuus, jonne siis maksu ohjautuu, takaa, että eläkkeelle siirtyessä eläkkeesi on turvattu.
Työeläkeyhtiöiden eläkerahastot ovat julkista varallisuutta, jonka arvo Suomessa on poikkeuksellisen korkea verrattiinpa sitä sitten mihin maahan tahansa. Norja taitaa olla ainoa poikkeus, jossa maan öljyrahoja on sijoitettu ja varastoitu pahan päivän varalle. Norjalaisten eläkeläisten kelpaa. Runsaan 700 mrd euron julkinen varallisuus tuottaa vuositasolla kymmeniä miljardeja yhteiseen kassaan. Naapurimaamme täyttää muutenkin itsenäisen valtion tunnusmerkit: Oma valtiovalta ja oma rahapolitiikka.
Suomessa on kuitenkin yksi asia kehittynyt hyvään suuntaan. Paljon puhuttu hintakilpailukyky on kohentunut huomattavasti. Tosin Stubbin hallitusta ei siitäkään voi kiittää. Euron devalvoituminen runsaalla 20 %:lla dollariin nähden on melkoinen saavutus viimeisen puolen vuoden aikana. Meistä riippumattomista tekijöistä maamme vientiteollisuus on saanut melkoisen piristysruiskeen euroalueen ulkopuolelle suuntautuvaan kauppaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti