lauantai 7. maaliskuuta 2015

Puulla päähän ja haloolla ottahan

Eduskunnassa äänestettiin kouluruotsista ja tulos oli selvä. Ruotsin kielen opiskelu on edelleen pakollista jokaiselle suomalaiselle. Historiallisiin ja muihin syihin vedoten ruotsin kielen pakko-opetus jatkuu kouluissa. Kielen vapaaehtoinen opiskelu on poissa pelistä, kun kysymyksessä ovat arvot, jotka nojaavat vähemmistökielen oppimiseen. Vajaalla viidellä prosentilla kansasta on ruotsi äidinkielenään.

Pakolla kieliä ei tulla koskaan oppimaan. Senhän nyt sanoo järkikin. Tämä on myös havaittu Suomessa, ruotsin kielen osaaminen on heikkoa ja tulokset hävettävän huonot. Pakkoruotsi ei ole uponnut jääräpäisten suomalaisten päähän. Itse pakotan itseni puhumaan ruotsia kaksi kertaa vuodessa: kesämökillä naapurini kanssa ja Taalintehtaan Jazz -festivaaleilla. Pakolla oppimani kieli on pahasti ruosteessa ymmärrettävistä syistä.

Ruotsin kielen taitoa olen tarvinnut eniten kesätöissä Tukholmassa ja siitäkin on jo kymmeniä vuosia aikaa. Muualla päin maailmaa olen selvinnyt englannin kielellä. Suomessa pärjää suomella ja ulkomailla englannilla. Myös Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa puhutaan hyvää englantia. Ymmärtääkseni minkä tahansa kielitaidon hankkimiseen tarvitaan yksi selkeä motiivi: kielitaitoa tarvitaan puhumiseen ja muuhunkin kommunikaatioon. Kaikki muut selitykset ovat turhia.

Pakkoruotsista puhuminen mielletään yleensä persujen agendaksi. Sitä se ei suinkaan yksinomaan ole. Maastamme löytyy yllättävän paljonkin mielipiteitä ja perusteltuja väitteitä pakon poistamiseen ruotsin kouluopetuksesta. Viimeisin näistä ovat Osmo Soininvaaran esittämät ajatukset blogissaan:

Minusta on selvää, että on vain ajan kysymys, milloin pakkoruotsi Suomesta poistuu. Niin kielteisiä ovat nousevan nuorison asenteet sitä kohtaan. Uusi poliitikkosukupolvi tulee jossain vaiheessa pakkoruotsin poistamaan.

Ja Soininvaara jatkaa:

On aika arveluttava asia ryhtyä perustelemaan jonkin aineen opiskelua muilla argumenteilla kuin sillä, että opiskelusta on hyötyä oppilaalle itselleen.

Oikeastaan aika hyvin kiteytettynä asian ydin. Pakko tuo mukanaan vain vastaan hankaamista. Oppimistulokset kärsivät, kun luokassa jotkut häiriköivät. Oppi menee perille, kun oppilaat ovat motivoituneita. Ei tarvitse olla mikään järjen jättiläinen tämänkin yksinkertaisen asian oivaltamiseksi. Vapaaehtoisuus istuu muutenkin paremmin niihin paljon puhuttuihin länsimaisiin arvoihin.

Pakollinen kielen opiskelu on pois muualta. Se kaventaa huomattavasti mm. muiden kielten taitoja. Sen takia onkin käsittämätöntä RKP:n suorastaan jääräpäinen näkemys ruotsin kielen pakollisuudesta. Vapaaehtoisuudella maahamme saataisiin paljon parempi ruotsin kielen osaaminen.

Tai ehkäpä Haglundilla on taas oma agendansa. Onhan hän innolla suunnittelemassa ns. puolustusliittoa Ruotsin kanssa. Vai olisiko kysymyksessä peräti ns. hyökkäysunioni. Tästähän suomalaisilla on paljonkin kokemusta historian saatossa. Ruotsi-Suomen armeija koostui parhaimmillaan lähes pelkästään suomalaissotilaista, jotka taistelivat monilla rintamilla Ruotsin kuninkaiden joukoissa. Komentokielihän tulee olemaan luonnollisesti ruotsi, niin kuin oli silloinkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti