Kovat piipussa

Tein jokin aikaa sitten kyselyn, jossa utelin kuka on Suomen kovin jätkä. Yhtenä vaihtoehtona oli äänestää Juttaa. Jutta ei valitettavasti menestynyt vaan sai vähiten ääniä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tuosta tunnetuimmasta Jutasta eli tietenkin Suomen valtiovarainministeristä olisikin vahvasti tulossa maamme kovin jätkä. Niin ehdottomilta hänen vaatimuksensa kuulostavat.

Ne voi tiivistää kahteen: vakuudet Kreikkalainoille ja murusia kaikkein köyhimmille. Molemmat ovat sen suuntaisia ponsia, joihin kansan enemmistön on helppo yhtyä. Eri asia on se, mitä käytännössä noiden vaatimusten sisältö ratkaisee varsinaisia ongelmia. Urpilainen on silti osoittanut, että hänestä löytyy tarvittaessa puhtia ajaa lupaamiaan vaalilupauksia tavalla, joka ei kaikkia miellytä.

Suomi on tähän mennessä lainoittanut noin 880 miljoonalla eurolla kreikkalaisia. Piikkiä on tarkoitus kasvattaa aina 1,4 – 1,6 mrd. euroon, jos IMF:n kautta maksettu tuki otetaan myös huomioon. Vakuuksia haetaan siis tuolle puuttuvalle summalle. On luonnollista, että saksalaiset ja varsinkin ranskalaiset eivät ole olleet innoissaan Suomen vakuusvaatimuksista. Kahden suurimman euromaan pankit ovat jo joutuneet kirjaamaan alas luottotappioitaan. Ja tuo tietysti närästää myös maiden poliittisia päättäjiä.

Urpilainen ei suinkaan ole yksin vakuidensa kanssa. Euroopassa on jo pidemmän aikaa käyty debattia tavasta hoitaa Kreikan velkakriisiä. Etenkin Saksassa tunteet ovat käyneet kuumina ja joukko ydinpäättäjistä on jo hypännyt mereen palavalta lautalta, jos vertaus tässä yhteydessä sallitaan. Näyttää vahvasti siltä, että euromaiden ykkönen on muuttamassa suuntaansa sisäpoliittisten paineidensa puristuksessa. Urpilainen on poliitikko ja pelannut korttinsa tässä mielessä varsin oivallisesti.

Perusturvan korotuskaan ei ole miellyttänyt suomalaista eliittiä. Ensimmäisenä asiaan puuttui kokoomuksen Sasi ja viimeisenä Helsingin Sanomien päätoimittaja Pentikäinen tyrmäsi korotuksen. Se maksaa liikaa ja köyhien on joustettava, oli herrojen viesti lyhykäisyydessään. Kytköstä ansiosidonnaisen ei poistettu ja se tietysti nostaa maksulapun suuruutta.

Tosiasia kuitenkin on, että perusturvan taso tänään on huonompi kuin 20 vuotta sitten. Tuota faktaa voidaan pitää jo moraalikysymyksenä, mutta sehän ei koskaan ole ollut ongelma eliitin ratkoessa aiheuttamiaan taloussotkuja. Perusturvan varassa elävällä köyhällä on harvinaisen vähän tekemistä euroalueen velkakriisissä. Sijaiskärsijää on turha enää kyykyttää.

Kreikan velkakriisille on pantava stoppi niin nopeasti kuin mahdollista. Mitä kauemmin sitä vitkutellaan, sitä enemmän se tulee maksamaan veronmaksajille. Lyhyesti: piikki kiinni heti ja lainoittajat kärsivät kitkerän tappionsa. Jos euron kurssi notkahtaa, hyvä niin. Jos Kreikka saa oman valuuttansa takaisin, vielä parempi niin. Jos spekulanttisijoittajat kärsivät roimat tappiot, kaikkein paras niin.