Mahdottomia yhtälöitä

Taloustoimittajat ruoskivat itseään kun eivät huomanneet ajoissa, mitä on tapahtumassa. Eliitin puhuvat päät aloittivat jossittelun, mitä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Valtaa pitävät euromaiden poliitikot lymyilevät koloissaan ja pitävät omia salaseurakokouksiaan missä milloinkin. Mitä on tapahtumassa tässä surullisen kuuluisassa euromaiden yhteisessä velkakriisissä?

Lienee selvää, että uskottavuus päättäjiin ja sitä myötäilleen valtamedian tutkiviin toimittajiin on tullut jo aikaa sitten tiensä päähän. Kysymyksessä oli käskytetty ja ohjattu kimppadiili, jossa vaaralliset toisinajattelijat määrätietoisesti vaiennettiin yhteisenä koetun päämäärän vuoksi. Tuo yhteinen päämäärä, yhteisestä eurooppalaisesta rahasta on edelleenkin tabu, josta ei pahaa sanaa saisi sanoa. Euro on edelleenkin virallisesti menestystarina, joka hakee vertaansa.

EMU -kriteerit olivat jo syntyessään kuolleita kirjaimia. Niitä eivät noudattaneet muut kuin Suomi ja muut hölmöläiset, joiden talous oli kunnossa. Rahaliittoa perusteltiin aikoinaan jopa poliittisilla argumenteilla. Uho oli valtava ja innostusta valettiin valtamedian masinoimalla tiedotuskampanjoilla. Laskettiin tarkkaan uuden rahan tuomat positiiviset vaikutukset. Pahin ongelma euron tulon myötä oli banaanien kilohinnan nousu, suomalaisessa valtamediassa kerrottiin.

Suomihan ei ollut tuolloin banaanivaltio. Meillä oli vielä vahva metsä- ja metalliteollisuus, elektroniikkapuoli nosti vasta päätään Nokian muodossa. Yksi vahvoista vientisektorin tukijaloista eli se puinen lahoaa kovaa vauhtia. Metallinenkin ruostuu päivä päivältä, ei ole kilpailukykyä. Elektroniikkakin on vaikeuksissa, muualla tehdään nopeammin ja halvemmalla. Suomi sai euron ja siitä on kiittäminen. Menestystarinasta tulikin vaivihkaa menetystarina.

Vahvasta valuutasta tuli ongelma niin Kreikassa kuin Suomessakin. Jos on liikaa velkaa, niin se kannattaa ottaa heikolla rahalla. Jos on liikaa vientiä, niin sekin kannattaa tehdä heikolla rahalla. Tuo yhtälö on mahdollinen. Mahdottomaksi sen tekee, jos velka- ja vientiriippuvainen maa pelaavat kovalla rahalla. Ainoa vaihtoehto on kustannusten lasku. Lopetetaan julkiset palvelut ja lasketaan palkkoja. Valtio säästää ja yritykset voittaa.

Suomi oli aikoinaan Pohjolan Japani. Moni muistaa ajan runsas parikymmentä vuotta sitten, kun elettiin vahvan markan aikaa.  Ruotsista asti toimittajat kävivät ihmettelemässä uutta supervaltaa. Suomalainen suurpääoma kävi ostoksilla ulkomailla ja vuorineuvokset joivat skumppaa pikkurilli ojossa. Niin ja huonostihan siinäkin kävi monelle pienemmälle yrittäjälle. Velkaa otettiin vähän liikaa ja väärissä valuutoissa, joita pankeissa mainostettiin halvoilla koroilla.

Epäyhtälössä on aina kysymys asiasta, jossa toinen on suurempi toista.  Kun yhtälön toiselle puolelle kertyy enemmän mitä pitäisi, niin epäyhtälöstä tulee mahdoton. Ääretöntä epäyhtälöä ei liene vielä keksitty. Epäyhtälön merkin suunta on aivan olennaista, sillä tasapainoon on pyrittävä ainakin aritmeettisessa mielessä. Kreikkalaiset eivät siinä onnistu, velkaa on aivan liikaa. Suomalaisetkaan eivät tule menestymään pelkällä peli- ja kaivosteollisuudellaan.
 
Suomi velkaantuu myös kovaa vauhtia. Muutaman kuukauden päästä valtionvelka puhkaisee jo 80 mrd. euron rajan. Tätä kehitystä on vähätelty talousmediassa.Toivottovasti tämäkään velkaantuminen ei tule yllätyksenä taloustoimittajille. Viimeisen kolmen vuoden aikana lainaa on otettu 25 mrd. lisää. Olemme hyväksi koetulla kreikkalaisella tiellä tässäkin suhteessa.