Lipponen ja Niinistö ovat pääehdokkaat tulevissa presidentinvaaleissa. Molemmat miehet kuuluvat siihen pieneen sisäpiiriin, joka junaili Suomen EMU -päätöksen. Suomessa ei järjestetty kansanäänestystä vaan päätös valmisteltiin salassa ja eduskunta toimi lähinnä kumileimasimena lopullisessa äänestyksessä. Julkisella mielipiteellä ei ollut käytännössä mitään vaikutusta vuonna 1999, kun Suomi otti euron käyttöönsä.
Päätös oli kansallinen junttapäätös, joka runnottiin läpi. Sitä edelsi vahva valtamedian masinoima kampanja, josta ei puuttunut uhkailua ja suoranaista pelottelua. Euroa pidettiin Suomelle välttämättömänä jopa maamme turvallisuuden kannalta. Erityisesti näissä asioissa kunnostautui Helsingin Sanomat, joka julistautui jo aikaisemmin vankaksi EU:n kannattajaksi.
Nyt nämä samat valtiomiehet ovat pyrkimässä valtakunnan ykkösvirkaan. Lipponen on jatkanut taustajoukoissa omalla tinkimättömällä ja kaavoihin kangistuneella linjallaan omaa örinäänsä eurooppalaisesta allianssista ja sen pyhästä oikeutuksesta. SDP:n ykköskandidaatti näyttää olevan suorastaan immuuni talouden tosiasioille ja harvinaisen kykenemätön ymmärtämään valuvikoja, joihin rahaliitto on ajautunut.
Niinistö on enemmän talousmiehiä, jolla on realistisempi ote talouteen. Hän on tietoisesti ottanut etäisyyttä puolueensa eurointoilijoihin ja muutenkin kerännyt sympatiaa laajalta rintamalta. Kokoomuksen ehdokas käyttäytyy kuin paraskin sulhaspoika, joka haluaa miellyttää kaikkia tullakseen tykö. Tämä taktiikka toimii paremmin kuin yksitotinen mantra ja tässä mielessä Niinistö onkin alussa selvässä johtoasemassa.
Olennaisia eroja on vaikea löytää. Ideologioiltaan herrat edustavat samaa aatemaailmaa. Lipponen viihtyy paremmin kabineteissa ja tärkeinä pitämissään ytimissä. Niinistö on etäämpi ja vierastaa julkista esiintymistä. Hänellä on myös selvästi enemmän pelisilmää, joka Lipposelta näyttää puuttuvan. Molemmat ovat myös median kesto- ja lempisuosikkeja omalla tavallaan.
Suomessa Presidentin valtaoikeuksia on kavennettu kovalla kädellä. Tasavallan Presidentillä on harvinaisen vähän tekemistä työttömyyden ja valtion velkaantumisen suhteen. Haussa on pikemminkin selittäjä, joka osaa kertoa kansalle sympaattisesti, miksi kaikki ei mennytkään niin kuin piti. Vahvana ansiona voi pitää myös sitä, jos omaa edustusetiketin parhaimmat ja jalot taidot. Tässäkin suhteessa miehet ovat tasavertaisia kilpakumppaneita.
Aina voidaan tietysti kysyä, kuka siellä nahkurin orsilla on piiskattavana ja missä se Kiinan keisari oikein mahtaa luurata? Niinistöltä olisi hyvä tivata, miten sen vastakkainasettelun kanssa oikein sovittiin ja kuinka käy työväen presidentiltä marssi tänään? Nämä ovat tietysti ikäviä kysymyksiä, joita on syytä välttää viimeiseen asti. Tulossa on muutoinkin niin jännittävä farssi vailla vertaa, josta ei kiintoisia aiheita tule puuttumaan.
On meillä sirkusta tulossa. Väyrynen on jo täysillä kisassa, kipittää kohti johtopaikkaa ja loppukirissä ohittaa Niinistön, Lipposen, Putinin ja ketkä kaikki muutkin jotka ovat mukana kisoissa. Tämä skenario kun toteutuu niin voi vaarillakin mennä puurot ns. väärään kurkkuun.
VastaaPoistaVaari on aina niin negatiivinen, pitää nähdä hyviä puolia. Väyrysen etu on tosiasioiden mukauttaminen omaan universumiinsa, huippuluokan ego sekä nopea sisälukutaito. Lipponen hallitsee sooloilun, hänen hallussaan presidentti-instituutio vahvistuisi. Kuuden vuoden kuluttua olisimme varmasti siirtyneet keisarivaltaan. Se ei olisi perityvä, koska Paavo pitäisi valtikkaa itse ikuisesti. Niinistöstä en nyt löydä hyviä puolia. Ehkä joku voisi pitää hyvänä sitä että hän on Salosta, onhan hyvä jos olisi pressa omasta kylästä kun iso N siirtää seuraavaksi tuotantoaan.
Minä puhun kun puhun, Lipponen kertoo. Mistä nuo äreät ja äkäiset ukot oikein ammentavat tuon tahtovoimansa. Politiikanhan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitoa. Kyllä siellä nyt joku närästää ja pahasti vielä.
VastaaPoistaNiinistökin sai täyslaidallisen niskaansa, kun ruoesi noita velkakriisejä ratkomaan. Stop tykkänään, ehdokas pysyköön lestissään.