Vaarinajattelijaa surettaa, niin siinä sitten kävi, että rahaliitto hajosi ja muutama muu siinä ohessa. Kyyneleet valuivat, kun blogisti kaivoi kaksi viimeistä puhtoista Linnaansa piirongin laatikosta, mitä näilläkään 40 markalla enää saisi. Ei auttanut Tuntemattoman sotilaan taistelu ryssää vastaan, ei auttanut Lahtisen konekivääri, ei auttanut Espanjan oikeistohallitus, ei auttanut Rehnin tankerointi, ei auttanut lisävelka. Ei, mikään ei auttanut. Kaikki meni.
Niin ne varastivat ja veivät mennessään. Veivät työpaikat, veivät rahan ja demokratian, veivät uskon huomiseen, veivät niin huomaamatta kuin eivät koskaan olisi olleetkaan. Tulivat ja näyttivät, mitä on komentotalous. Herättivät pelkoa ja vihaa. Saivat ihmiset toisiaan vastaan ja vasten paksua muuria. Meillä oli niin vaikeaa, että selittäminen oli siinä vaiheessa turhaa. Se oli niin monimutkaista ja hankalaa. Ei kansa kuitenkaan ymmärtäisi. Ja jos ymmärtäisi, mitä siitäkin sitten tulisi.
Keksivät ja kehittivät uusia termejä. Bluffailivat ja pelailivat. Rakensivat systeemin, jolla ei ollut mitään yhteistä päämäärää. Tärkeintä oli liike, jolla pönkitettiin vapaita uskomuksia ja hajotettiin se, mikä joskus oli totta. Tulivat kuin paronit röyhelöineen. Valehtelivat ja uhkailivat. Ja kansa katseli vierestä kun duunaria käskytettiin kuuliaisuuteen kuin juutalaista Stuthoffin kuolemanportilla.
Oli liikaa sovittu. Pääoma ei ollut tyytyväinen, nyt on meidän vuoro. Ja ehdot ovat kovat, niistä ei enää ole varaa neuvotella. Ne jyrää meitin, sanottiin eteläisillä rintamilla ja kansa taisteli kaduilla. Pohjoisrintamalta ei mitään uutta, Saksaa kuunneltiin niin kuin aina ennenkin. Maailma eli tabula rasaansa, jossa paras ja ovelin korjasi sadon, joka vapailla markkinoilla oli tarjolla. Elo oli kuin pokeripöydässä, jossa diileri jakoi valmiiksi merkittyjä kortteja.
Niin sitä viisauden sanomaa toistettiin päivästä toiseen ja rakennettiin malli, jossa keksityt parametrit söivät kaiken realismin. Elettiin teorioiden aikaa, jossa todellisuus peitettiin viisaasti verhon taakse. Näyttämölle astui vahanukkemainen tähti, jonka rooli oli esittää katsojaa. Oli samaistuttava ja herätettävä sääliä ja ymmärrystä. Oltava mukana siinä näytelmässä, jossa demokratia ei tulisi koskaan voittamaan.
Oli vain yksi teesi. Ei ollut antiteesia. Turhaa on jälkeenpäin viisastella, kyllä minä tiesin mutta mitään en voinut. Moraalista ei ollut tietoakaan, oli voittojen kotiuttamisen aika. Työ hävisi oman taistelunsa ja sankarit hautautuivat oman tiilikasansa alle. Oli aloitettava alusta, taas kerran se muuraaminen. Parijonossa kuljetttiin hiljaa, toinen toistaan varovasti kyräillen. Oli uuden systeemin aika.
Kyllä on vaari vaipunut mustaan synkkyyteen. Tuosta rahan ja voittojen tekemisestä ja niiden tulouttamisesta muistui mieleen 80- luvun loppuvuodet. Silloin puhuttiin vakavalla naamalla siirtymisestä tuotantoyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi. Perinteisiä "rehellisiä" töitä ei kannattanut tehdä, sillä raha tehdään paperilla ja sen siirtämisillä -arvo nousee aina kun paperin omistaja vaihtuu- niinpä niin. Sitten tapahtui romahdus ja papereista tuli oikeaa paperia.
VastaaPoistaKurat oli housuissa ja syntyi jopa talvisodan henkeä ja ruvettiin tekemään töitä. Tehtiin tavaraa markkinoille, vienti kasvoi ja Nokia porskutti, rahaa tuli ikkunoista ja ovista. Kun rahaa tuli, niin kukin alkoi vaatimaan parempaa ja enemmän. Velkakin alkoi pienenemään, joten sitä piti ottaa lisää, -olihan velkaa vähemmän kuin keskimäärin EU-mailla.
Mitä olimme oppineet? Ei yhtikäs mitään, vain vehkoilun kohteen panopiste muuttui osakekirjoista rahaksi. Taas sorruttiin finanssimiesten sähläilyyn. Asioita hoidettiin jälleen kerran velalla ja velanotosta tuli monelle halllitsematonta ja vähintään yhtä monella se on menossa hallitsemattomaksi.
Rahahan ei tule tyhjästä, vaikka niitäkin veijareista maailma on nähnyt, että ongelmat ratkaistaan painamalla lisää rahaa. Jos en ole aivan väärässä, niin taitaa näitä finanssineroja esiintyä vieläkin ajoittain.
Niin Suomi kuin koko maailma on aina noussut kriiseistä tekemällä oikeaa työtä. Kun Eurooppa oli sodan jälkeen raunioina, niin ainut vaihtoehto oli alkaa rakentaa ja tuottamaan tavaraa ja palveluja, joilla oli merkitystä. Tekemällä lumeratkaisuja siirretään ongelmaa eteen päin ja pahennetaa tilannetta entisestään.
Mutta mitäpä jääräpäinen ihminen muutakaan tekisi, kuin odottaa kunnes selkäranka murtuu.
Jokaiselle ovelle tunnutaan koputettavan, mutta harvalle se avautuu. Ironista on, että eurobondit tosiasiassa olsi taloustieteellisesti ajateltuna optimaalisin vaihtoehto ratkaista velkakriisi. Rahaliittoa pitäisi teoreettisesti tarkastella yhtenä kokonaisuutena, jossa myös sitoumuksista vastataan yhteismitallisesti. Euromaiden rakenne poikkeaa niin paljon tosistaan, että se edellyttäisi mittavia tulonsiirtoja huonommin pärjääville. Kansalliset parlamentit voivat kuitenkin olla tästä yhteisvastuusta eri mieltä ja tätä riskiä politiikot eivät ilmeisesti uskalla ottaa.
VastaaPoistaSeuraava ovi lienee IMF, jonne tullaan koputtelemaan elleivät eurobondit tavalla tai toisella lähde liikkeelle. No, IMF:llä onkin kokemusta hoitaa banaani-, oliivi- ja sokerijuurikasmaiden velkaongelmia.
Ex-komissaari Frits Bolkensteinin mukaan euron hajoaminen on väistämätöntä, kirjoittaa päivän Kauppalehden nettiversio. Hollantilainen myöntää, että yhteistä rahaliittoa rakennettiin romantisoivassa hengessä ja virheitä tehtiin. "Olemme rakentaneet jotain, mikä ei toimi", Bolkenstein sanoo.
VastaaPoista