Vastakkainasettelu on voimissaan

Presidenttiehdokas Sauli Niinistö ilmoitti joitain vuosia sitten, että vastakkainasettelun aika on ohi. Tuon suuren visionäärisen näyn jälkeen on tapahtunut paljon. On hämmästyttävää kuinka lyhytnäköiseltä ja epätodelliselta tuo ajatusmalli näyttäytyy tämän päivän arjessa. Niinistö oli niin väärässä, kuin vain voi olla. Media tietenkin otti tuon sloganin käyttöön, sen kummemmin sen sisältöön puuttumatta.

Sanotaan, että olemme samassa veneessä. Se toimii yleensä silloin, kun vene on hyvin tervattu ja siinä ei ole pahoja vuotokohtia. Taloudessa ollaan kutakuinkin plussalla eli perämies pitää annetun kurssin suorassa ja soutajillekin riittää einestä jaettavaksi. Kun jokin noista klikkaa, niin todellisuus paljastaa karun luonteensa. Yhteinen vene osoittautui kauniiksi saduksi. Itse asiassa se olikin totta vain joissain meille kerrotuissa mielikuvissa.

Jako kahteen on nykypäivää. Joko olemme kansainvälisiä ja kuulumme eliittiin tai sitten olemme sulkeutuneita ja äänestämme perussuomalaisia. Tutun tuntuista mustavalkoista tarinaa vai mitä. Joko elämme pellossa kuin eteläeurooppalaiset tai sitten kurissa ja nuhteessa kuin kunnon pohjoinen Eurooppa. Metsäläiset tai liberaaleja arvoja omaavat, suvaitsemattomuus tai suvaitsevaisuus, talouskasvu tai ekologiset arvot ja niin edelleen. Esimerkkejä löytyy yllin kyllin ja lista on loputon.

Kun yhteinen veneemme on sumussa tai suunta on hakusessa, syy on yleensä kipparissa. Soutajat tekevät vain työnsä ja perämies oman hommansa. Kipparia pitää kuunnella, hän on kapteeni, jonka tehtäviin kuulua ohjata oikealle reitille. Kippari myös määrää reitin, jolla edetään. Laivassa kipparin sana on ehdoton laki mutta veneessä on toisin. Näin ainakin annetaan ymmärtää. Veneessä voi aina neuvotella ja huopaajillekin löytyy tilaa.

Kun kuuntelee nykyisiä päättäjiä, niin ei voi välttyä hyvin epämieluisalta kuulostavalta sanomalta. Yksinkertaisesti sanottuna valitulla suunnalla ei ole vaihtoehtoa. Suomea uhkaa taantuma, jos emme tue Kreikkaa. Suomea uhkaa suurtyöttömyys, jos euro kaatuu. Suomea uhkaa turvallisuusvaje, jos eroamme rahaliitosta. Suomea uhkaa kaikkein pahin, jos olemme vähääkään eri mieltä. Vain kulkutautien leviäminen Suomeen puuttuu päättäjien maalaamasta pahimmasta uhkakuvasta.

Erityisen epämiellyttävää on havaita, että pelottelupuheiden viestit tulevat pääosin politiikan ylimmältä päättävältä taholta. Eittämättä tulee mieleen, että veneen kipparilla ei ole harmainta aavistustakaan, missä kohtaa kartalla ollaan. Tavallisella kansalaisella, jolla on huoli perheestään ja toimeentulostaan, on vaikea tuntea olonsa turvalliseksi. Huoli tulevaisuudesta on ymmärrettävää.

Tuleva presidentin vaalikin perustuu vastakkainasettelulle. Lipposen tehtävänä on tukea Niinistöä ja puolustaa jo valittua reittiä. Rooli on toimia lähinnä apupoikana Väyrystä ja Soinia vastaan. Mikään todellinen vaihtoehto Lipponen ei ole.  Kysymyksessä on torjuntavoiton hankkiminen ja siinä Niinistökin tarvitsee apua vielä monta kertaa. Vaarinajattelija ei aikoinaan luottanut Niinistön julistukseen vastakkainasettelun loppumisesta. Vielä vähemmän siihen on uskomista tänään.