Platon oli hyvin kriittinen suhteessaan demokratiaan. Hänen mielestään demokratiassa piili suoranainen vaara siinä, että köyhälistön enemmistö ajaisi omia intressejään tavalla joka haittaisi tai suorastaan tuhoaisi vauraan eliitin eli vähemmistön hankkimat etuoikeudet. Ateena, joka tuohon aikaan oli kaupunkivaltio, eli tavallaan skitsofreenisessa tilassa siinä mielessä, että kaupungissa demokraattiset voimat puhuivat kansankokousten puolesta ja elitistiset filosofit korostivat taas viisaiden ja valittujen miesten yhteiskunnallista valtaa. Liiallinen yksilönvapaus oli Sokrateelle ja hänen oppilaalleen Platonille vaarallinen kehityssuunta.
Ateenan tuon aikaista valtiomuotoa voidaan kutsua suoraksi demokratiaksi, jossa kansalaisuuden saaneilla oli oikeus puhua ja äänestää kansankokouksissa yhteisistä asioista. Tosin kansalaisuuden saivat vain täysi-ikäiset miehet. Toisaalta voidaan kysyä, oliko se demokratiaa, jos 40 000 kansalaisuuden saaneella oli oikeus päättää noin 500 000 ihmisen asioista. Ateenassa oli orjia 300 000, naisia ja lapsia 140 000 sekä metoikkeja 20 000.
Retoriikka on aina kuulunut keskeisesti demokraattiseen poliittiseen päätöksentekoon. Suora kansanäänestys on useimmiten vieläkin tabu ja se koetaan erityisen vaaralliseksi. Sveitsi lienee ainoa poikkeustapaus Euroopassa. Perusteet kansanäänestysten epäsuosiolle liittyvät yleensä päätettävien asioiden vaikeusasteelle. Kerrotaan, että kansa ei tiedä eikä ymmärrä. Filosofisesti lähdetään edelleen siitä ajatuksesta, että vain ”viisailla miehillä” on oikeus päättää. Suomessa näitä viisaita miehiä on 200.
Sanotaan, että edustajamme on valittu demokraattisesti ja se takaa demokraattisen päätöksenteon. Puhutaan edustuksellisesta demokratiasta. Tuosta asiasta voidaan olla montaa eri mieltä. Onko rahalla, medianäkyvyydellä, puoluejohdolla tai jollain muulla vahvalla sidonnaisuudella mitään merkitystä siihen, kuka edes pääsee ehdokkaaksi? Suomen viimeiset eduskuntavaalit olivat pitkästä aikaa demokraattiset siinä mielessä, että kansan ääni toteutui.
Ja mitä sitten tapahtui. Perussuomalaisten jytkymäinen vaalivoitto sekoitti jo oligarkiaan perustuvan näennäisdemokratian ja sen etukäteen kaavaileman puoluepoliittisen pelin kuviot perin pohjin. Hallitusneuvottelut junnasivat paikallaan. Pitkään aikaan oli tilanne, jossa kansalle annettu vaalilupaus oli pidettävä, ainakin teoriassa. Kansa oli äänestänyt huonosti ja viisaat miehet olivat poissa tolaltaan. Vaalitulos oli kuitenkin kansandemokratiaa sanan hehkeimmässä merkityksessä.
Suorassa kansanäänestyksessä kysytään yleensä joko tai -vaihtoehtoa. Oletko vastaan vai oletko meidän puolella. Kysymys on suunnasta, ei niinkään yksittäisestä päätöksestä. Täytyy olla vaihtoehto äänestää toisin. Jos vaihtoehto halutaan sulkea pois, niin silloin on parempi olla kysymättä mitään. Demokratia on enemmistöjen valtaa ja siinä Euroopalla on paljon oppimista. Jos Euroopassa ei enää ole vaihtoehtoa, niin silloin asiamme ovat todella huonolla tolalla.
Kiitos antiikinhistorian oppitunnista, Kreikan historia on mielenkiintoinen ja täynnä filosofisia ajatuksia. Enpä tiedä, miten tulkita demokratiaa, kun vaihtoehtona on jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Näin maailma on musta-valkoinen ja siten ruokkii ääriliikkeitä. Mutta en minä silti demokratiasta luopuisi.
VastaaPoistaYhdistelmä edustuksellista ja suoraa demokratiaa toimii ihan ookoo. Eihän se aina onnistu tai ole kaunista, mutta parempaakaan ei taida olla tarjolla. Häiriöitä tulee, kun jako ei ole selvä ja edustuksellisen demokratian piiristä yritetään tehdä jotakin hämäystemppuja, kuten nuo ennalta suunnitellut kansanäännestykset. Myös sellaiset demokratian tilanteet ovat epäonnistuneita, kun joku porukka haluaa päättää asioista, jotka eivät heitä koske tai heille kuulu. Esimerkkinä tulee homofoobikkojen suuret viisaudet koskien homojen oikeuksia. Velkakriisissä homma on karannut poliittisten päättäjien käsistä jo silloin, kun talouspolitiikan liberalisointi alkoi länsimaissa. Ennustanpa, että tilanne etenee puhtaasti ahneuden logiikalla. Savun laskeuduttua joudutaan aloittamaan aika perusteista.
VastaaPoistaDemokratia on arvo sinänsä. Ongelma on vain siinä, että se ei takaa sitä, että tehty päätös on paras tai oikea. Demokratian nimissä tehdyt valinnat ja päätökset eivät myöskään ole takeena sille, että enemmistösääntö toteutuu. Edustuksellissa demokratiassa todellinen päätösvalta keskittyy viime kädessä harvojen käsiin. Päätöksenteko laahaa usein jäljessä ja siinä näkyy sekä vallankäyttäjän oma että edustamansa intressiryhmän näkemys. Enemmistövallasta on tullut vähemmistöjen valtaa.
VastaaPoista