Sain raamit kaulaani. -Mitä tapahtui? Joku pönäkkä tyyppi iski taulun päähäni kävellessäni pitkin Hakaniemen rantaa. -Sattuiko pahasti? Ei, se oli onneksi vain kevyttä paperia. -Se oli sitten raamiratkaisu. Kyllä, ne raamit tosin painoivat hitosti ja heitin ne mereen.
-Mitä siinä paperilla sitten oli? Siinä luki jotain tekstiä ja pykäliäkin siihen oli printattu. Ilmeisesti se oli joku sopimus. -No, kait luit sen? Ei siitä oikein tolkkua saanut. Siinä oli pään mentävä aukko. Jostain kilpailukyvystä ja sisäisestä devalvaatiosta siinä kuitenkin puhuttiin. Nähtävästi siinä oli kyse raamisopimuksesta.
-No piditkö tyypille puhuttelun? En ehtinyt. Se oli niin nopea liikkeissään ja ehti hävitä kulman taakse ennen kuin ymmärsin, mitä oli tapahtunut. Kaikki kävi niin äkkiä. Jotain se kuitenkin mutisi mennessään ja oli pahalla päällä. Olen rauhaa rakastava mies, enkä halua kiistellä mistään epäselvyyksistä.
-Onko sinulla se paperi tallella? Ei, menin kotiin paskalle. Oikein hyvää paperia ei kannata heittää hukkaan. -Se oli hyvin tehty. Niinhän sitä luulisi. -Mitä tarkoitat? Se oli liian hyvää painopaperia ja valmistettu Suomessa. Olisi kannattanut säästää muistoksi tuleville sukupolville.
Eniten minua kuitenkin harmittaa ne raamit. -Miksi? No, hyvillä raameilla on aina käyttöä. Nyt ne upposivat mutaan sinne meren pohjaan. Olisin aivan hyvin voinut maalata taulun ja panna ne raameihin. -Mutta taiteesta syntyy aina niin vaikeita näkemyseroja. Niin, hyvässä aina mutta ei huonossa. Olisin maalannut taulun ja pannut sen roikkumaan seinälle väärinpäin. -Miksi? No, ettei synny vääriä tulkintoja.
-Sinulle taisi jäädä pahat traumat tuosta välikohtauksesta? Ei, päinvastoin. Olen juuri lähdössä shoppailemaan. -Se varmasti rauhoittaa. Kyllä, ostan puulistaa ja rakennan uudet raamit. -Onko sinulla mitat jo valmiina? Niitä ei tarvita. Minulla on saha kotona ja se on terävässä kunnossa. Sillä on helppo sahata listat määrämittaisiksi pään, kaulan tai hartioiden mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti