Suomi lamailee

Oikeastaan ei pitäisi, mutta teen sen kuitenkin. Toimittaja Anni Lassila kirjoitti sunnuntaisessa Hesarissa, että Suomen 20 vuotta sitten koetusta lamasta nousi uusi polvi. Mihin se nousi ja kuka nousi, jäi hieman vajavaiseksi ja epäselväksi. Esimerkkitapaukseksi hän ottaa kuitenkin nuoren naisen, joka opiskelee parhaillaan Ranskan vallankumouksen jälkeistä historiaa Lontoossa.

Emmi kävi kansainvälisen koulun Suomessa ja äiti oli pankissa töissä. Vanhemmat saivat pitää työpaikkansa, olivat töissä ulkomailla ja lamasta ei ollut tietokaan. Nyt kaksikymppisestä Emmistä on tullut kansainvälinen ja itsevarma Euroopan omistaja, toimittaja kirjoittaa.

Tämä on siis suurin piirtein se sanoma, jonka toimittaja kertoo ensimmäisellä aukeamalla. Seuraavalla sivulla pohjustetaan sitten enemmän Suomen pankkikriisin aiheuttamasta katastrofista varsin ansiokkaasti. Faktat tuodaan pöytään, tosin olennaisimmat niistä on poimittava erikseen. Toimittajalle kaikki on samaa tasapaksua litaniaa. Ristiriitaiseksi ja hyvin kyseenalaiseksi jää jutun varsinainen sanoma. Mitä toimittaja todellakin haluaa kertoa?

Ensimmäisen sivun ingressissä sanotaan: ”Suomi devalvoi markan viimeisen kerran tasan 20 vuotta sitten. Se suisti Suomen täysimittaiseen lamaan”. Siis devalvointi suisti Suomen lamaan, kirjoittaa toimittaja. Ei, näin ei ollut, valitettavasti.  Devalvaatio oli seuraus ja syyt olivat aivan jossain muualla. Pankit syytivät halpaa ulkomaista lainarahaa kottikärryillä yrityksille, olivathan rahamarkkinat juuri vapautuneet ja nyt sitä sai. Korkoero markkalainoihin verrattuna oli niin huomattava, että valuuttalaina tuntui lähes ilmaiselta.

Vaarinajattelija kuuli ensimmäisen kerran kopiokoneen ääressä, että markka tullaan devalvoimaan. Ironista oli se, että viestin tuojaa oli informoitu suoraan suuren suomalaisen liikepankin johdosta. Tiivola halusi näin. Seuraavalla viikolla markka devalvoitiin 12 prosentilla. Suomen Pankin tukitoimet epäonnistuivat markan ulkoisen arvon puolustamisessa ja Kullberg sai myöhemmin lähteä.

Ingressi jatkuu: ”Samalla devalvaatio auttoi talouden pitkään nousukauteen laman taituttua. Moni lamaan syntynyt muistaa vain tämän hyvinvoivan EU-Suomen”. Ei, näinkään ei ollut, valitettavasti. Lama oli edelleenkin ennen devalvaatiota. Lisäksi hyvinvoiva EU-Suomi on vain myytti, jolta puuttuu todistuspohja.

Työttömyys, joka pahimmillaan oli 500 000, ei ole olennaisesti laskenut vaikka tilastoja onkin siivottu ja rukattu sopivampaan suuntaan. Todellisia työttömiä on tänä päivänä lähes 400 000. Ainoastaan aktiivinen työllisyyskoulutus ja muut valtiovallan tukitoimet pitävät ns. viralliset työttömyysluvut kohtuudessa. Todellisuus on sitten aivan muuta. Lisäksi toimittajan nimeämässä hyvinvoivassa EU-Suomessa kurjaliston osuus lähentelee jo miljoonan rajaa, mikäli kansainvälisiä köyhyystilastoja on uskominen.

Kreikka on tänään samassa jamassa kuin Suomi oli 20 vuotta sitten. Vaarinajattelija ajattelee kauhulla sitä skenaariota, mitä tuolloin olisi tapahtunut, jos Suomella olisi Kreikan tapaan ollut vahva euro käytössään. Viennistä riippuvainen Suomi rämpisi edelleen syvässä suossa, nuoret muuttaisivat ulkomaille ja hallitsematon rakennemuutos olisi vienyt viimeisetkin työpaikat.