Samppa oli kovasti opetellut kännäämään puoluekoulussa, mutta ei siitä mitään tullut. Ne oli toiset äijät, jotka sen jalon taidon osasivat. Samppa sammui aina ensimmäisenä, kun muut vasta alkoivat päästä vauhtiin ja kehuskelemaan toisiaan. Propaganda ja agitaatio osiot Samppa selvitti kuitenkin kurssinsa priimuksena. Rauhallisuus, tyyneys ja ilmiömäinen kyky ratkaista vaikeita asioita paistoivat niin kirkkaasti miehen olemuksessa.
Isänmaan uusi toivo oli syntynyt. Sen kaikki huomasivat viimeistään Kyky Instituutin retoriikka osion keskustelu- ja väittelytaidon lopputyön tiimellyksessä. Tuosta miehestä piti tehtävän sopivassa vaiheessa puolueen puhuva pää. Lasillista sille ei saanut tarjota missään tilanteessa. Sitä sönkkö Samppaa kukaan ei jaksaisi kuunnella.
Mutta ei ollut elo helppoa alkuaikoina Helsingissäkään. Siellähän se mankeli vasta alkoi. Strindbergin terassilta kuului monta ivallista kommenttia, kuka juntti tänne taas tuli sekottaan jo valmiiksi sovittuja mallikuvioita. Sampan onneksi päättivät siirtää ja pienentää kahvilaa ja niin sekin talli siirtyi pääosin sisätiloihin jäähdyttelemään. Kaikki kävi kuin elokuvissa.
Alkoholittomilla virvokkeilla Samppa selvisi eteenpäin ja saavutti pian ylimmän johdon luottamuksen. Siinä oli vielä oma vaaransa, ulkomaille sitä kehtasi harvoin päästää ja edustustehtävissä olisi hyvä olla joku vieressä vähän perään katsomassa. Oli kuulemma jo jonkun kerran hairahtanut ja vähän huonossa hapessa, onneksi julkisuudessa piilolta.
Reiskallekin oli kerran erehtynyt uhoomaan jossain kuppilassa. Joka kuusheen kurkottaa, she katajaan kapsahtaa. Pioneeria parrulla persheeseen, perkele. Oli sillä miehellä uhoa ja pyrkyä tarvittaessa, siitä Reiska oli ainakin vakuuttunut. Osasi se silti siistimmin käyttäytyä kuin joku Hakkarainen. Juopottelulla on aina rajansa, oma aikansa ja paikkansa. Harva sen taidolla tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti