Piste

Piste on merkki, johon on hyvä päättää jotain. Pistettä käytetään myös typografisena välimerkkinä, joka erottaa asioita ja merkityksiä toisistaan. Pohdittaessa pisteen syvintä olemusta on syytä muistaa sen mahdollisuus kertoa tai olla kertomatta mitään varsinaisen ajatuskulun lopullisuudesta. Käyttämällä kolmea pistettä peräkkäin saadaan kuvitteellinen jatkumo, joka jättää sijaa omille subjektiivisille ja useinmiten narsistisille tulkinnoille.

Ihminen löytää monta pistettä elonsa vaiheista. Niihin voi helposti kompastua ellei pidä varaansa. Sanotaan, että kun asiat ovat jo siinä pisteessä, toivon voi jo heittää. Ei tarvitse enää selittää, kun asioille pannaan piste. Tuosta lopullisuudesta voidaan kyllä olla montaa eri mieltä. Elämän lopullisuus tulee väistämättä esiin ilman pisteitäkin, kun kirjan kannet suljetaan. Yleensä pisteen merkitystä kuitenkin vahvasti liioitellaan.

Pisteen pirullisuus tulee sen vapauttavasta vaikutuksesta. On helpottavaa jättää tekemättä ja panna piste vielä varmuuden vuoksi väliin. Aloittaa uusi innostava jakso ja unohtaa menneet. Ja vielä parempi, jos sen tekee hieman viisaampana ja oppineena. Näin ainakin teoriassa pitäisi tapahtua, jos joku nyt vielä uskoo ihmisen ymmärryksen kehittymiseen.

Leonard Cohenin uralle pantiin  piste jossain vaiheessa. Laulaako hän siitä vai aivan jostain muusta. Eittämättä hänen sanoituksia tavaillessa tulee mieleen muitakin ajatuksia. Erilaisia tulkintoja herättävä runonikkari kiehtoo jopa monia tutkijoita. 

Laulaako seuraavalla videolla katkeroitunut keski-ikäinen mies omasta turhautumisestaan. Haikaileeko hän menestymisen perään, vihjaileeko hän holokaustista, ennakoiko hän kapitalismin tuhoa, runoileeko hän terrorismista, uhoaako hän entiselle rakastetulleen vai horiseeko hän lauseita, joille väkisin etsitään syvällistä selitystä.

Yksittäinen sana on pistettä vahvempi tässäkin runossa. Jos videolla kuuntelee tarkkaan ja asettaa systerin tilalle systeemin, saa uutta mietittävää. Cohen on sanojensa perusteella totisen pisteetön mies. Ehkä kuitenkin opetus on siinä, että panemalle piste ikävälle totuudelle ei tarkoita sitä, että se oli siinä ja anteeksi annettu. Tarina jatkuu ja sille ei kannata edes löytää lopullista päätepistettä.

Blogisti siirtyy nyt toistaiseksi takavasemmalle pohtimaan omia mustia pisteitään. Niitä on parempi harjata puhtaaksi fiktion avulla, faktoilla kun tapaa olla tuo ehdottomuuden painolasti harteillaan. Kiitän kaikkia lukijoitani kärsivällisyydestä ja kommentoijia viitseliäisyydestä. Sitä kirjoittajan mielihyvän määrää oli välillä vaikea pukea sanoiksi.

Vuosi meni nopeasti. Blogini oli opettavainen harjoitus, joka tuli nyt siis tähän pisteeseen. Tulen ilmeisesti jossain vaiheessa käynnistämään uuden projektin toisella blogialustalla. Muoto ja sisältö on vielä hakusessa, mutta palaillaan, kun aika on kypsä. Kiitos...