Alpo Rusi on surkea tapaus. Häntä on kohdeltu erityisen huonosti. Häntä on syytetty vääristä asioista ja hän on käynyt oikeutta asiansa puolesta ja voittanut juttunsa. Silti häntä kiusaa jokin asia ja Rusi jatkaa vatvomista Stasin suomalaisista yhteyshenkilöistä. Ketä listoilla oli ja kuka oli paha poika. Kalevi Sorsa nimenä tietysti myy hyvin, kun uutta kirjaa markkinoidaan.
Rusin persoonassa on jotain hyvin suomalaista periksi antamattomuutta ja kaunaisuutta. Kun kerran olen joutunut kärsimään, niin kärsiköön sitten muutkin. Vihjailut jatkuvat ja Sveitsin suurlähettiläs jatkaa diplomaattista ja vainoharhaista pohdiskeluaan Stasin suomalaisista ”vakoojista”. Tuntuvat rahalliset korvaukset ja hyvä palkkiovirkakaan ei tunnu tyydyttävän vaan jo lähes maanisiin mittasuhteisiin paisunut ajojahti jatkuu.
Rusi pitää itseään historian kirjoittajana ja hänellä on ilmeisesti ollut runsaasti aikaa tutustua arkistoihin. Ongelma on vain siinä, että Rusin lausunnoissa ja kirjoituksissa paistavat omat traumaattiset kokemukset, joita mies on joutunut kärsimään. Niitä ei suinkaan pidä väheksyä mutta historian tapahtumien kirjaajalla pitäisi olla etäisyyttä asioihin, joita hän analysoi. Rusi on yksinkertaisesti liian lähellä jo edesmenneen veljensä kautta.
Suutari pysyköön lestissään. Rusi on lehtimies, joka osaa myös kansainvälisen politiikan kuviot. Pitkä ura ulkoasianministeriössä on vakuuttava. Toimissaan hänellä on ollut mahdollisuus kuulla parhaimmat juorut ja vihjailut. Nuo lähtökohdat eivät vain sovellu uskottavan historioitsijan rooliin. Hyvältä historioitsijalta odotetaan viiltävää analyysia ja tosiasioiden kirjaamista. Kuolleen miehen viimeiset puheet lähteenä tuntuu jo epätoivoiselta vedätykseltä.
Rusilla ilmeisesti on pulaa luotettavasta aineistosta ja lähdemateriaalista. Minäkin haluaisin tietää Tiitisen listalla olevien henkilöiden nimet. Tai oikeastaan kyllä minä tiedänkin. Sieltä löytyvät kaikki mahdolliset tuon ajan poliittiset päättäjät, joilla ylipäätään oli jotain yhteyksiä Itä-Saksaan. Osa on vieläkin vallan kahvassa tai joku jopa pyrkimässä takaisin. Uskon myös, että väkiviina toimi vahvana katalyyttina luottamuksellisissa ja aina tärkeissä yhteistyökuvioissa.
Faktat pöytään, jos niitä löytyy, herra Rusi. Pahoin kuitenkin pelkään, että juuri ne tarvittavat ja historian tutkimuksen kannalta olennaiset aineistot ehdittiin hävittää, ennen kuin Alpo Rusi pääsi tutustumaan Stasin arkistoihin. Saksalainen kun osaa senkin niin hyvin. Alpo hyvä, sinä olet syytön mies. Anna jo olla, jos et parempaan pysty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti