Selvin päin eurokriisissä

Euromaiden poliittiset päättäjät onnittelivat toisiaan hyvin tehdystä työstä. Onnistuttiin leipomaan sopu, jota kiiteltiin ja ihasteltiin myös Suomen eduskunnassa. Ainoa selvä asia oli, että kreikkalaisten 360 mrd:n euron veloista annetaan anteeksi puolet. Se on 50 %, joka uuden eurolaskento-oppikirjan mukaan on noin 100 mrd. euroa. Kallion laskuoppi kertoo aivan muuta.

Kreikan velkakirjoihin sijoittanut professori Vesa Puttonen astui areenalle ja ihmetteli kovin tehtyä järjestelyä. Hän ei siihen uskonut vaan kertoi laskun kuitenkin viime kädessä lankeavan veronmaksajalle. Ranskalainen pankki Societe Generale teki jo aikaisemmin 400 miljoonan euron alaskirjaukset Kreikan lainoistaan. Mitä tekee toinen ranskalainen jättipankki BNP Paribas, jonka pitäisi arvioiden mukaan tehdä vähintään miljardin euron alaskirjaus. Nämä ovat siis niitä laskettuja euromääriä, joita tehtiin aikaisemman 21 prosentin velkasaneerauksen perusteella vain kahdelle pankille.

Luotettavia summia on vaikea tietää, sen osoittivat jo pankeille tehdyt ns. stressitestit. On arvioitu, että 90 suurimmalla eurooppalaispankilla olisi noin 100 mrd:n euron sijoitukset yksistään Kreikan joukkovelkakirjoissa.  Lienee selvää, että on aloitettava mittava pankkien pääomittaminen. Brysselin kokouksessa päädyttiin tässä tapauksessa 110 mrd euroon, joka on siis jostain löydyttävä.

Financial Timesin arvio eurooppalaisten pankkien alaskirjauksista kaikkien velkaantuneiden euromaiden osalta ovat järkyttävää luettavaa. Deutsche Bank 18, UniCredit 13, BNP Paribas 13, Commerzebank 10, Santander 10 ja Societe Generale 8 mrd. euroa, muutamia isompia mainitakseni. Kun pelkästään Kreikan pelastuspaketti aiheuttaa jo melkoista pulinaa, niin mitä sitten vielä on tulossa. Jos joku kuvitteli, että ohi on, niin ei se ole.

Kuka sitten pankkeja pääomittaa tai kenen annetaan pääomittaa, on hyvä kysymys. Osakkeenomistajat ovat tarkkana, jos omistajaksi tuleekin epämiellyttävä ja ei-toivottu osakas. Yksityinen pääoma lienee tässä tilanteessa kovasti tervetullut mutta kun on kyse julkisesta, niin asia saakin toisen luonteen. Vastikkeellinen veronmaksajien pankkituki tuntuu kovin vastenmieliseltä ja vieraalta ajatukselta markkinataloudessa. Ironiaa on, että juuri nyt pankkeja sosialisoidaan kovaa vauhtia monissa euromaissa. Näinhän ei pitänyt käydä.

Toisinkin voidaan toimia, jos julkinen tai vieras pankkituki ei kelpaa. Vaarinajattelijalle tulee mieleen omakohtainen esimerkki Atlantin toiselta puolen. UCBH, joka oli merkittävä rahoittaja Kiinan ja USA:n välisessä ulkomaankaupassa pakotettiin konkurssiin vaikka pelastaja oli jo löytynyt. Yhdysvaltain rahoitusviranomaiset eivät hyväksyneet kiinalaisen pääoman tarjousta pääomittaa ja ostaa pankin osake-enemmistö.

Vaikka pankki olikin pieni, ulkomaisen toimijan tarjous koettiin vaaralliseksi uhaksi. Siispä monien kyseenalaisten järjestelyjen jälkeen UCBH siirtyikin konkurssin kautta suuren yhdysvaltalaisen East West Bancorpin haltuun ja osakkeenomistajat menettivät rahansa. Vaarinajattelija odottaa kovasti, miten jo kaksi vuotta kestänyt joukkokanne etenee.