Bloggaaminen on tyttöjen touhua, tavataan sanoa. Nuoret tytöt esittelevät omia hepeneitään ja yhteistyökumppaneiltaan saamiaan vaatteita. Kommentit ovat myös sen mukaisia. Kaikki on kaunista ja kaikki tahtoo juuri tuon kyseisen rievun. Blogin sanomasta tehdään tuote, jonka ainoana tarkoituksena on myydä lisää. Eihän siinä mitään pahaa ole, kun tietää mistä on kyse. Joku saattaa myös elää pelkästään bloggaamalla tai tienata tuntuvia lisätuloja. Näin ainakin ulkomailla ja se heille suotakoon.
Sitten ovat erikseen nämä mielipideblogit, joiden tavoitteena on tuoda esiin omia ajatuksia maailman kulusta. Nekin keräävät kommentteja laidasta laitaan, jos sisältö herjaa ja jaksaa ärsyttää. Mitä kärjekkäämmin bloggari kirjoittaa sitä paremmin se noteerataan. Huomion kerääminen on näissäkin blogeissa päämärä. Ovatko bloggarit narsisteja ja huomion kipeitä pikku wanna be something -surkimuksia vai mistä oikein on kysymys?
Täytyy myöntää, että itsekin olen otettu, jos joku viitsii laittaa muutaman rivin juuri kirjoittamastani aiheesta. Minut on huomattu. Elän sosiaalisesssa mediassa ja ajatuksillani on painoarvoa. Eri asia tietysti on, onko näillä mielipiteillä mitään merkitystä. Harvoin on, mutta silti olen aina kiitollinen, kun paras ystäväni jaksaa edes säälistä kommentoida. Se on sitä vastavuoroisuutta, joka kuuluu ihmiseloon.
Teemoja ja aiheita riittää. Ihmiset harrastavat mitä ihmeellisimpiä juttuja, joista riittää aina kirjoitettavaa. Seuraan aktiivisesti kahta blogia, jotka molemmat käsittelevät ihmisen kamppailua arkipäivässä. Toinen mietiskelee ja toinen tekee. Toinen on nössö funtsaaja ja toinen agitoi parhaansa mukaan. Molemmat saavat minut kuitenkin hyvälle mielelle. Tunnistan kummastakin paljon yhteistä vaikka heidän tapa esittää asiansa poikkeaa toisistaan kuin aamu ehtoosta.
Suomessa on kymmeniä tuhansia blogeja netissä ja joka päivä joku aloittaa. Joka päivä joku myös lopettaa. Turhautuneena, kukaan ei huomaa, tässä ei ole mitään järkeä, elämää on blogin takanakin. Minulla tuli puoli vuotta täyteen ja aion vetää vielä toiset kuusi kuukautta. Olen muotitetoinen, harrastan kummallisia asioita, tunnen outoja ihmisiä ja eilenkin paistoi aurinko. Näillä eväillä kyllä pärjää
Ylhäällä kuvassa on paita, joka sopii moneen menoon. Venyy konepesun jälkeen kaikkiin tarvittaviin suuntiin. Ei vanuta. Sopii erityisesti miehille, jotka kulkevat omia synkkiä polkujaan. Lyömätön yhdistelmä pitkien ja mustien aluskalsareiden sekä harmaiden villasukkien kanssa. Saa päät kääntymään roskalaatikolla käydessä. Rento ja villi paita urbaanille kaupunkilaiselle, joka viihtyy kotioloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti