Joulu on taas

Suomalaiset veronmaksajat antoivat etukäteen muikean joululahjan eurooppalaisille pankeille, rapiat yhdeksän miljardia euroa. Samalla Suomi on yhä tiiviimmin mukana taloushistoriansa suurimmassa puhalluksessa, jossa avoinna oleva piikki tuntuu olevan ääretön. EKP antoi 489 mrd. euroa lainaa lähes nollakorolla, josta jokaisen suomalaisen veronmaksajan osuus on noin 1700 euroa.

Tätä ennen Euroopan keskuspankilla eli EKP:lla oli jo 1300 mrd. euroa kiinni euron pelastusoperaatiossa. Kun kaikki sitoumukset ja vastuut lasketaan yhteen, niin Suomen osuus nousee yksistään EKP:n kautta jo yli 30 mrd. euroon. Ja lisää on tulossa keväällä, kunhan nämä juuri halvalla lainatut rahat saadaan taas sijoitettua hyviin kohteisiin. Valtamedia puhuu piristysruiskeesta, mutta Vaarinajattelija tuntee vähintäänkin kymmenen tuuman rautanaulan piston kankussaan. Niin höpöltä tällä hetkellä tuntuu jouluaattoa odotellessa.

Valtamediassa puhutaan 500 sadasta pankista. Jotenkin tulee mieleen, että kun tarkemmin asiaa tarkastelee, niin eiköhän nuo ranskalaiset, saksalaiset, italialaiset, brittiläiset ja espanjalaiset pöhöpankkiirit olevan niitä kärkipään rahan ruinaajia. Niillä on kuulemma liikaa joitain suuria ja kalliita sijoituksia epämääräisissä hankkeissa.

Kreikkahan voisi olla vaikkapa yksi loistava rahoituskohde, sinne kun sijoittaa niin aina saa parempaa korkoa. Suurpankit saivat rahaa sisään yhdellä prosentilla ja sijoituksille haetaan kuuden prosentin tuottoa. Sehän on sitä normaalia ja perinteistä pankkitoimintaa, otto- ja antolainausta. Otetaan halvalla ja annetaan kalliilla, varma rahasampo.

Käy kuinka käy, niin suomalainen häviää aina. Olemme sekä takaajia että lainaajia ja mukana kaikissa mahdollisissa euron pelastushankkeissa joko suoraan tai epäsuoraan. Suomi on kiinni mittavassa tulonsiirto-operaatiossa, jonka loppusummaa ei tiedä vielä kukaan. Pääoma pyörittää ja jallittaa ja maassa on rauha. Suomen eduskuntakin lauloi tänään niin nätisti kuusen ympärillä ja siirtyi hyvin ansaitulle kuuden viikon talvilomalle. Raskas työ uuvuttaa ja väsyttää. Ja varsinkin silloin, kun asioille ei voi mitään.

Vaarinajattelijalla on pahoja vaikeuksia löytää enää sopivia adjektiiveja kuvaamaan tätä prosessia. Kriisi sanakin on kärsinyt jo inflaation, ei tunnu miltään eikä hetkauta. Olisiko katastrofi, moka mikä moka, äärimmäinen aivojen häiriötila, samassa katolisessa kirkkoveneessä, taloustsunami, hyperinflaatiota odotellessa, kapitalistinen täystuho, herkkien tunteiden aikakausi, hätähäiriötila vai joku muu osuvampi sana kertomaan kansalle, missä mennään.

Kunnon pankkituki on aina poikaa. Säilyy turkulainenkin joulurauha samalla. Täytyy kyllä myöntää, että olipa hyvin ajoitettu operaatio, just in prime time. Kyllä ne osaa. Mutta nyt on siis joululaulujen aika. Ei surra huomista, nyt on riemun raikkahin aika. Ja kaikki tonttu-ukot joukolla hyppimään. Säkenöivää Joulun aikaa kaikille säädyille, toivottaa blogisti.