Euromaiden velkakriisissä puhutaan mittavista rahasummista ja tähän päivään mennessä velkoja ei ole kyetty lyhentämään lukuun ottamatta niitä maita, joissa kansa pantiin maksamaan. Jopa pelkkiin korkojen maksuihin on jouduttu ottamaan lisää lainarahaa. Ei näytä hyvältä, kun jo kansakoulussakin opetettiin, että velat on aina maksettava. Järjettömiin summiin kasvanut velkasumma paisuu kuin pullataikina ja euromaat ovat pumpanneet lisää rahaa rahamarkkinoille vain taatakseen sen, ettei korttitalo romahtaisi. Poliittiset päättäjät ovat ostaneet lisäaikaa halvoilla koroilla.
Velkaiset lainaajat ja velkaiset lainanantajat ovat kestämätön epäyhtälö, jonka todellista ratkaisua joudumme odottamaan vielä jonkin aikaa. Tähän velkasuhteeseen eivät päde mitkään markkinatalouden perinteiset lait. Jos näin olisi, velkojat olisivat jo aikaa sitten kirjanneet tappiot taseissaan. Normaalista yksityisoikeudellisesta sopimuksesta on tullut julkinen ja jokaista rahaliiton kansalaista koskettava ongelma. Velasta on tehty rahaliittolaisten yhteisvastuun nimissä julkinen ja tulta syöksevä hirviö.
Yleensä talouspolitiikassa, varsinkin Keynesin nimiin vannovien mukaan, julkista velkarahaa otetaan lähinnä silloin, kun investoinnit eivät vedä. Halutaan pitää työllisyys ja kulutus riittävän korkealla tasolla. Tämä on perinteisen taloustieteen kantavia oppeja, jolla halutaan tasata suhdanteiden vaikutusta taloudelliseen kasvuun. Lordin oppi on toiminut mainiosti reaalitalouden puolella viimeisten vuosikymmenien aikana. Hyvinvointivaltion olemassaolon yksi kulmakivistä perustuu juuri järkeviin investointeihin eli sijoituksiin kasvua pönkittäviin kohteisiin.
Nyt julkista velkaa otetaan finanssimarkkinoita varten. Puhutaan ns. finansialisaatiosta, jossa finanssimarkkinoista on tullut valtioiden talouspolitiikkaa pyörittävä taho. Euroalueella temmeltänyt pääoma haki kohteita mm. kiinteistömarkkinoilta ja epäonnistui pahasti hankkeissaan. Tuottamaton ja velkainen pääoma makaa pääosin toimettomana ja sijoittajien tuska on sen mukainen. Suomen valtion velkaantumistahti on nopeinta kautta aikojen ja otettua lainarahaa käytetään sumeilematta sijoittajien tappioiden maksamiseen.
Velat on kuitenkin maksettava tai järjesteltävä uudelleen. Hoidetaanko ne kenties inflaation kautta, mikä lienee EKP:n viimeisin tahto. Tämä riittänee kuitenkin vain osittain. Kansan kukkaroon kurkkiminen onkin sitten jo poliittinen riski. Tästä on Euroopassa jo niin erilaisia mielipiteitä, että se ei taida onnistua ilman selkkauksia. Sijoittajien vastuu lienee siinä määrin jo liturginen valhe, josta ei viitsi vääntää sen enempää. Kunnon rysäystä kun tuntuvan pelkäävän kaikki määräävät tahot.
Joulun jälkeen tulee aina uusi vuosi. Uusi vuosi, joka on aina entistä parempi tai sitten pahempi. Tilanteesta riippuen. Kaikille blogin lukijoille hyvää eurovuotta tai sitten hyvää erovuotta. Parempi kunnon rytky kuin lihava riita vai miten se menikään. Joka tapauksessa ensi vuosi on ratkaisujen aikaa. Mitä nopeammin sen parempi, sillä keinot kyllä tiedetään.
Kyllä kulunut vuosi on ollut sellaista menoa, että huhhuijaa. Vuosi on oltu ja ollaan edelleen ensi vuonna sydän syrjällään. Kukaan ei tiedä missä tilassa vuosi 2012 tullaan päättämään, arvailuja heitetään laajalla rintamalla. Ainut varma on epävarma ja niillä mennään. Voittajia ovat ne, jotka osuvat veikkailuissa lähimpään. Parempaa vuotta 2012 toivottaa anonyymi ystäviensä kera.
VastaaPoista