Paavosta presidentti

Nyt tiedän, minkä numeron piirrän tulevissa presidentin vaaleissa. Kuka voi olla äänestämättä miestä, joka on oikeassa. Ei vaarinajattelija nyt niin tyhmä ole, että äänestää ehdokasta, joka on väärässä. Ei ole olemassa vaihtoehtoa. Pekka ja Pätkääkö, ei missään tapauksessa. Ne miehet ovat tulleet todella kalliiksi tällä maalle. Paavo Väyrynen on ainoa vaihtoehto, jolla näyttää olevan jonkinlainen ymmärrys maailman menosta.

On tietysti surullista, että ehdokkaina ovat joukkio epämääräisiä itsensä tykö tekeviä ehdokkaita, joilla ei ole mitään uutta tarjottavana. Varsinkin kun kysymys on ns. suorasta kansanvaalista, joka on harvinainen tapahtuma suomalaisessa demokratiassa. Kansa ei kuitenkaan voi valita ehdokkaitaan ja siihen on tyytyminen. Niin ikävältä kuin se kuulostaakin tässä tapauksessa. Todellisia ehdokkaita on vain kaksi: Sauli Niinistö ja Paavo Väyrynen. Muut kuusi kulkevat sinä sivussa.

Pekka eli Lipponen keskustelee mielellään vain Kiinan keisarin kanssa, kärsii pahasta tautologiasta ja edustaa menneisyyttä. Pekasta on tullut vain hölmö Pätkän eli Niinistön apumies, jonka ainoa päämäärä on hajottaa vastaehdokkaiden rintamaa. Pätkä pärjää paremmin ja oli juonikkaampi myös elokuvissa. Pätkä osaa kuviot ja hänellä on taitava taustajoukko briiffaamassa julkisuuskuvaa. Faktat on hallussa ja pohdiskelevan puhetyylin ideana on kosia äänestäjät puolelle näinä vaikeina aikoina. Ennakkosuosikki ja susi lammasten vaatteissa.

Oikea Pekka eli Haavisto on väärässä paikassa. Väärä mies presidentiksi, löytyy parempaakin tekemistä.  Soinilla on taas asennevimma tai paremminkin sanottuna vamma, jota on vaikea ymmärtää. Yhden aatteen mies, jonka ajatusmaailma on yksitotinen ja junnaava. Nuorimmalta  Paavolta eli Arhinmäeltä puuttuu uskottavuus ja näytöt, kypsyy paremmin muualla. Naiset eli Biaudet ja Essayh edustavat selkeimmin  ajatusmaailmaa, joka perustuu humanismille ja kristilliselle maailmankuvalle. Vaikka presidentin tehtäviin kuuluukin arvojohtajuus, muut asiat nousevat kuitenkin etusijalle.

Jäljelle jää vain yksi vaihtoehto. Suomi tarvitsee oman Justiinansa. Väyrynen on porukan ainoa tohtori, jolla on ylivoimainen kokemus kansainvälisissä piireissä. Erityisesti Vaarinajattelijaa miellyttää Paavo suhde venäläisiin. Paavo on Kekkosen oppipoika, joka osaa venäläisen metkut. Kun rajan takana kalistellaan, niin muilta ehdokkailta nousee tukka pystyyn. Paavo sen sijaan ei ole huolissaan vaan käy pitkiin ja aikaa käyviin neuvotteluihin. Ja yleensä hyvin tuloksin. Mieleen tulee nyt ensimmäisenä vaikeat puutulli -neuvottelut, jossa Paavo korjasi potin kotiin. On suorastaan hämmästyttävää, miten vajavaiset tiedot ja taidot muilla ehdokkailla on tärkeissä idänsuhteissa.

Paavo oli pitkään myös Euroopan parlamentissa. Euroopan unionin päättäjät ja tapa toimia eurooppalaisissa yhteistyökuvioissa on Väyryselle tuttua puuhaa. Mies tietää mistä puhuu ja kuka pitää ohjaksia käsissään. Realistinen näkemys kansainvälisestä valtapolitiikasta on vain eduksi presidentin tehtäviä hoitaessa.  Tässäkin suhteessa Paavo on ylivoimainen ykkönen.

Kun tähän kaikkeen vielä lisää Paavon suhde rahaliittoon ja muihin taloudellisiin kytkyliittoihin, niin parempaa presidenttiä Suomi ei voi saada. Väyrysellä on vankka ymmärrys talouden ja politiikan nivoutumisesta yhteen. Ja ennen kaikkea syy ja seuraussuhteiden analysointi on omaa luokkaansa. Suomi -neito tarvitsee oman Justiinan ja vain Paavosta on siihen. Nyt on Paavon aika näyttää.