maanantai 19. joulukuuta 2011

Paskapuhetta, osa 1

Näin Joulun kunniaksi on syytä oikoa muutamia paskapuheita, jotta meillä kaikilla olisi hyvä mieli. Ensimmäisessä osassa keskityn valtiovarainministeri Urpilaisen evankeliumiin ja toisessa osassa pääministeri Kataisen kantaa ottaviin lausuntoihin.

Ensinnäkin on syytä määritellä, mitä ymmärrän paskapuheelle. Paskapuheena voidaan pitää lausumaa, jossa annetaan vääristyneitä tietoja, johdetaan harhaan, valehdellaan tai salataan olennaista tietoa, annetaan yksipuolista informaatiota, luodaan vääristynyt kuva jne. Listaa voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta yleensä puolueiden vaalilupaukset kattavat mainiosti edellä mainitut kriteerit.

Urpilaisen kaksi vaaliteemaa olivat ns. sijoittajavastuu ja työmarkkinatuen korotus satasella. Sijoittajavastuu on jo virallisestikin todettu paskapuheeksi, joten ei siitä sen enempää. Keskitytään tuohon maagiseen 100 euron lupaukseen ja mitä kaikkea se pitää sisällään. Suurelle yleisölle lienee syntynyt vahva illuusio siitä, että kaikkien köyhimpien ihmisten tulot kasvavat satasella. Näin ei ole ja tämä on sitä Urpilaisen paskapuhetta.

Työmarkkinatuki toki nousee, mutta köyhien asemaan sillä ei ole käytännössä mitään merkitystä. Työmarkkinatuki on tänä vuonna yksin elävälle 25,74 euroa arkipäivässä, josta köyhä kuittaa verojen jälkeen 442,73 euroa kuukaudessa. Ensi vuoden alusta tuki nousee 31,36 ja käteen jää verojen jälkeen 539,39 euroa kuukaudessa. Erotus on siis 96,66, jota toitotettiin kaikissa mahdollisissa vaalitilaisuuksissa. Sitä mainostettiin historialliseksi korotukseksi mm. ministeri Arhinmäen suulla ja kirkon edustajatkin saivat taas kahvia juodakseen.

Vanhat synnit on siis annettu anteeksi vai mitä? Kuulostaa hyvältä ja oikeudenmukaiselta, 20 vuoteen ensimmäinen todellinen korotus kaikkein köyhimmille. Näin joulun aikaan tontut ovat liikkeellä mutta lopetetaan se tonttuilu ajoissa ja mennään asian ytimeen. Pelkällä työmarkkinatuella ei kukaan elä Suomessa. Sitä varten on olemassa valtion asumistukijärjestelmä ja kuntien perusturvavirasto, jota myös leikkkisästi sossuksi kutsutaan. Ihan tulee oma sussu mieleen.

Köyhä hakee siis valtiolta asumistukea ja kunnalta toimeentulotukea. Riippumatta siitä mitä nuo tuet yhteensä tekevät, yksin asuvan perusosa on tänä vuonna 419,11 ja ensi vuoden alusta indeksikorotuksen jälkeen 461,05 kuukaudessa. Tämä on siis se rahasumma, jolla on tultava toimeen asumiskustannusten jälkeen. Korotusta on 41,94 euroa kuukaudessa eli 1,38 euroa päivässä. Tämä on totta eikä paskapuhetta. Paskapuheet on aina jaettava vähintään kahdella.

Käytännössä siis toimeentulotuen suuruus pienenee, kun työmarkkinatuen korotus astuu voimaan. Käytettävissä oleviin tuloihin sillä on tuo vajaan 42 euron korotus, ei yhtään enempää. Valtio maksaa siis enemmän kuin aikaisemmin ja kunnat taas säästävät toimeentulomenoissaan. Ilman indeksikorotusta perusturvan korotus olisi jäänyt 25,15 euroon, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti