Vasurilla mestariksi

Robbe teki sen, mitä Suomessa kovasti odoteltiin. Yhdellä kädellä Euroopan raskaansarjan mestariksi on jo saavutus sinänsä. Oikea käsi paskaksi ensimmäisessä erässä, kuuluu virallinen selitys ja siihen on uskottava. Niin pahasti Robben pää kuitenkin nitkahteli useamman kerran neljännessä erässä, että huonolta näytti, mitä tuleman pitää. Tuomarit löysivät kuitenkin voittajan ja siihenkin on uskominen.

On tietysti vaikeaa, jos vastustaja, joka on pään verran lyhempi, käy päälle puskemalla kyyryssä kuin raivo härkä. Päälakeen on turha iskeä. Katsoja ei kuitenkaan voinut välttyä siltä vaikutelmalta, että ihmeellisen passiivinen Helenius oli. Hän valmistautui jo hyvissä ajoin suojaamaan itseään ja vaikutti siltä, että halukkuus iskeä takaisin oli tipotiessään. Syy oli ilmeisesti murtuneessa kädessä.

Britin taktiikkana oli päästä ottelemaan läheltä ja näyttää kieltään aina välillä sopivassa kohtaa. Lisäksi sitominen ja koukut olivat Chisoran tavaramerkki. Iskuja sateli ja niissä Helenius jäi selvästi kakkoseksi.  Lähikosketuksessa koiruudet korostuvat ja niitä on vaikeampi huomata. Robbe otteli puhtaammin ja näytti nyrkkeilijältä. Derek pyrki lähelle ja huitoi kuin heinämies pellolla.

Kuuntelin kommentteja Boxingurun selostajilta ja suurin huoli oli Derekin uran jatko. Pitäisi päästä matsaamaan amerikkalaista vastaan, kun ei pärjää yksikätiselle. Vaikka Robbe olikin etukäteen ennakkosuosikki, niin silti olin huomaavani jotain kaunaa saksalaista nyrkkeilytallia vastaan. Oliko kysymyksessä lahjatuomio tai jotain siihen suuntaan? Vähän taisi jäädä kaivelemaan tuo takapihan sällin häviö.

Suomi sai mestarin. Robbe on ensimmäinen suomalainen raskaansarjan mestari, joka jää historiaan kaikista valituksista ja urputuksista huolimatta. Toivoa vain sopii, että paikat kestävät, sillä suuri ottelu on vasta edessä. Klitschkoa vastaan Robbe tarvitsee kuitenkin molemmat kädet.