Juho Kotakallion väitöskirjassa kerrotaan Ison-Britannian tiedustelutoiminnasta Suomessa vuosina 1918-1941. Väitöskirjan mukaan Helsingissä vilisi ulkomaisia agentteja ja tiedustelijoita, tarjosihan Suomi loistavan paikan vakoilla mm. bolsevikkien toimintaa rajan takana. Kirjassa esitellään kasapäin brittiläisiä agentteja, joista ehkä kuuluisin on Sidney Reilly. Häntä pidetään myös yhtenä James Bondin esikuvana.
Saksalaiset ja britit olivat tuolloin sotajalalla keskenään, se paistaa läpi koko kirjan. Maat olivat vastakkaisella puolella molemmissa maailmansodissa ja vakoilivat tietenkin toisiaan. Kirjasta ilmenee, että Britannia suostui tunnustamaan Suomen itsenäisyydenkin vasta kun kaksi saksalaista vakooja oli karkotettu Suomesta. Britannia tunnusti Suomen itsenäisyyden vuonna 1919.
Vaikka Kotakallion omat johtopäätökset jäävätkin varsin vähäisiksi, väitöskirja on silti mitä mainioin lukemiskokemus. Se nimittäin pursuaa mielenkiintoisia tulkintoja siitä, mitä olisi tapahtunut, jos olisi toimittu toisin. Tuon esiin muutamia ajatuksia, jotka putkahtivat Vaarinajattelijan mieleen rivien välistä luettuna.
Ensinnäkin näyttää siltä, että Suomen sotilasjohto oli hyvin saksalaismielinen toisen maailmansodan kynnyksellä, kun taas poliittiset päättäjät kallistuivat pääosin liittoutuneiden puolelle. Olivathan monet ylimmät upseerit saaneet jääkärikoulutuksen Saksassa.
Boris Jartsev oli jo huhtikuussa 1938 aloittanut neuvottelut Neuvostoliiton toivomista rajansiirroista, joista ulkoministeri Rudolf Holsti välitti tiedon Ranskan ja Ison-Britannian tiedusteluviranomaisille, mutta Suomen sotilasjohdolle asiasta ei kerrottu mitään. Monet politiikot ja osa talouselämänkin edustajista olivat asioista eri mieltä kuin sotilaat. Eripuraisuus näkyi lähinnä päätösten jahkailuna.
Liittoutuneiden, pääosin Ranskan ja Ison-Britannian, kokoamille avustusjoukoille ei Suomi koskaan kutsua lähettänyt vaikka sitä odotettiinkin. Suomi solmi ns. talvisodan rauhan Neuvostoliiton kanssa. Talvisodan päättymispäivänä Ison-Britannian pääesikunnan päällikkö kenraali Edmund Ironside totesikin päiväkirjassaan 13.3.1940:
"Jos Mannerheim olisi ollut nuorempi, eikä hän kriittisellä hetkellä olisi ollut influenssan vaivaama, olisivat asiat olleet ehkä toisin. Niin pienet seikat voivat vaikuttaa ja kallistaa vaa'an suuntaan jos toiseen".
Suomi oli puolensa valinnut ja ns. jatkosota aloitettiin yhdessä Saksan kanssa seuraavana vuonna.
Yhdessä bolsuja vastaan
Brittiagenttien mielenkiinto kohdistui ensi sijassa naapurimaamme asioihin. Vuoden 1917 bolsevikkien vallankumous Venäjällä ja sen jälkeinen aika lisäsi erityisesti brittien aktiviteetteja Suomenlahdella. Suomalaiset luovuttivat brittien laivastolle satamapaikan Koivistolla. Koiviston laivastoasemalla oli parhaimmillaan mm. yli 30 lentokonetta ja sen lisäksi Terijoella partioivat brittiläiset moottoritorpedoveneet.
Tihutyöt ja vakoilu olivat voimissaan rajan molemmin puolin. Kronstadtiin tehtiin lukuisia pommituslentoja vuonna 1919. Suunnitelmissa oli Pietarin valloitus, josta Mannerheimin kerrotaan olleen erityisen innostunut. 28.10.1919 Mannerheim lähetti Pariisista vetoomuksen presidentti Ståhbergille välittömästä Pietarin operaation käynnistämisestä.
Levottomuudet, lakot ja suoranainen nälänhätä Neuvosto-Venäjällä vuonna 1919 ruokkivat hyökkäyshaluja. Brittien tukeman valkoisen venäläisen kenraali Judenitsin hyökkäys torjuttiin vain vaivoin Pietarin edustalla, Tsarskoje Selossa.
Etsikkoaika Pietarin valloitukselle oli kuitenkin jo ohi. Ns. heimosodat jatkuivat silti Petsamon ja Itä-Karjalan alueilla. Tarton rauhansopimuksen myötä brittiläinen laivasto poistui vuonna 1920 Suomenlahdelta. Lopullisesti Neuvosto-Venäjän bolsevikkien vallan kaatamisyritykset päättyivät Kronstadtin epäonnistuneeseen kapinaan vuonna 1921. Matruusit pakenivat pääosin Suomeen.
Mitä sitten tapahtui legendaariselle "James Bondille". Hänet houkuteltiin tapaamaan ns. vastavallankumouksellisia voimia Neuvosto-Venäjälle. Toivo Vähä niminen henkilö salakuljetti Reillyn rajan yli Viipurista vuonna 1925. Viikko rajanylityksen jälkeen Neuvosto-Venäjän salainen poliisi, Tseka teloitti Reillyn Moskovassa.
Kotakallion väitöskirjassa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kuriositeettina mainittakoon, että siitä selviää kuka oli Vilho Pentikäinen. Sattumaa tai ei, tuon Suomen kuuluisimman vakoilijan veljen pojanpoika sai jokin aikaa sitten potkut Helsingin Sanomien päätoimittajan paikalta ja tietenkin luottamuspulan takia.
Vaarinajattelija suosittaa kirjan lukemista. Se kertoo hyvin vähälle huomiolle jääneistä ja vaietuista asioista. Siitä selviää mm. mitä britit touhusivat ns. Muurmannin legioonan kanssa jne. Kaikki ei lähimainkaan ole selvitetty edes Suomen lähihistoriassa. Lukeminen opettaa ja todellisuus on välillä taruakin jännittävämpää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti