Vakautta Eurooppaan

Suomalaiset veronmaksajat ovat osakkaana Euroopan pysyvä vakausmekanismi (EVM), nimisessä instituutiossa,  joka on rekisteröitynyt Luxemburgiin. Yhtenä euromaana meillä on 1,792 prosentin osuus tästä laitoksesta, jolla on tavoitteena tehdä kuulemani mukaan vielä hyvät tienestit. Suomikin sijoitti sinne heti 1,4 miljardia euroa alkupääomaksi.

Euroopan väliaikainen vakausmekanismi (EVVM), EVM:n edeltäjä, on tähän mennessä lainannut Irlannille 17,7 ja Portugalille 26 miljardia euroa. Kreikka mallioppilaana on saanut peräti 141,8 miljardia euroa lainaksi ns. vakauttaakseen talouttaan. Yhteensä ns. PIG-maiden saama lainasumma on siis 185,5 miljardia euroa. Laina-apua on toki tullut muualtakin, mutta keskityn nyt tähän pysyvästi ja ilmeisesti iättömään elimeen.

Vaarinajattelijankin haudalla on varmasti kasvanut koiranputki jo vuosia, ennen kuin viimeinen lainaerä on maksettu takaisin. Tästä huomaa miten vajavainen ja lyhyt ihmispolon elo loppujen lopuksi on. Viimeistä maksusuoritusta odotetaan nimittäin tämän hetkisten tietojen mukaan 28.4.2054.

Kun vakauttamiselintä aikoinaan laitettiin kokoon, niin polemiikkia herätti mm. se, että miten isoksi piikkiä voidaan kasvattaa. Sadat miljardit lentelivät ja luvut vaihtelivat riippuen ihan siitä, keneltä toimittajat sattuivat kysymään. Tällä hetkellä sen piikin suuruus lienee noin 780 miljardia euroa. Suomalaiset siis antoivat takuun, jossa meidän vastuu voi nousta jopa 14 miljardiin euroon. Joku toisinajattelija on vielä kehdannut arvella, ettei sekään mihinkään riitä.

Kaikki hyvin

Irlanti ja Portugali ovat ilmoittaneet, etteivät he tarvitse enää Euroopan vakausmekanismin suoraa laina-apua. Tekivät ns. exitin ja jättivät tienaajat nuolemaan näppejään. Irlanti joulukuussa 2013 ja Portugali toukokuussa 2014. Todella fantastista, ajattelin epäitsekkäästi.

Tosin käydessäni Portugalissa tämän vuoden toukokuussa huomasin, että kaikki ei ollutkaan ihan niin hyvin vielä. Cascaisissa kaverini kysyi, että mitä helvettiä nuo ihmiset jonottavat tähän aikaan aamusta. Kerroin vähän kieltä ymmärtävänä, että siinä ovessa lukee työvoimatoimisto. Kello oli kahdeksan aamulla ja pikkukaupungin kadulla oli jo kymmeniä ihmisiä jonottamassa toimiston avautumista.

Lissabonin Rossio-aukiolla jaetaan ruoka- ja vaateapua kahtena päivänä viikossa. Vapaaehtoistyöntekijä kertoi, että näitä jakopaikkoja on noin 20 yksistään Lissabonissa. Ja kaikki tehdään hänen mukaansa myöhään pimeässä illalla, jottei ihmisten tarvitse hävetä.

Tai sitten ei

EVM on lainannut suoraan Espanjalle 41,3 ja Kyprokselle 5,4 miljardia euroa tähän päivään mennessä. Pankkien pääomittaminen on siis hyvässä vauhdissa ja Espanjakin ehti tehdä exitin joulukuussa 2013. Kaikesta huolimatta exit -maiden paluu ns. normaaleille lainamarkkinoille onkin sitten tuonut mukanaan ongelmia ja korot ovat nousseet. Sijoittajat eivät sittenkään taida olla oikein vakuuttuneita.

Suorista lainoista siirrytäänkin sitten sujuvasti joukkovelkakirjalainoihin. Setelielvytystä ja lisää lainaa. Pankkien viimeisimmän stressiteatteriesityksen mukaan tarvitaan vain 10 miljardia lisää, jotta kaikki olisi taas fantsua ja vakuudet kunnossa, kun korotkin ovat niin alhaalla.

Ja tämähän on vasta alkua suurelle ja mahtavalle yhteiselle ponnistukselle. Bondia bondin perään ilman Jamesta, saanen ikävin mielin todeta. Yksistään tänä vuonna EVM on laskenut liikkeelle 39 miljardin euron arvosta lainapapereita, Kun kaikki piti olla niin hyvin ja pankkien stressikin jo ehti helpottamaan. Vaarinajattelija tosin pelkää, että kaikki ei ihan olekaan sitä, miltä sen pitäisi näyttää.

Systeemi on kriisissä ja euromaiden vastuut ovat huimassa kasvussa. Tarkkaavainen lukija varmaan huomaa, että jätin tuon Kreikan vähän vähemmälle huomiolle. Siihen eivät vaatimattomat sanani enää yksinkertaisesti riitä. Ja sitä paitsi on parempi olla hiljaa ja häiritsemättä nykyisen komissaarimme tienaamisia.

Velkaelvytys on vasta alkutekijöissään ja kriisimaiden, joihin jo Suomikin luokitellaan, velkaantuminen vain pahenee. Avoimia kysymyksiä on paljon. Kuinka paljon annetaan anteeksi ja unohdetaanko kokonaan toivottomat tapaukset? Miten käy Suomen kuuluisien vakuuksien? Riittääkö meille 14 miljardin euron lasku ja kuka sen maksaa?

No, sen voi ainakin sanoa, että Suomen oma pankkikriisi oli pikkujuttu tähän talouskriisiin verrattuna. Massatyöttömyydestäkin on tullut lähes normaali olotila. Ehkäpä katseet on suunnattava Saksaan ja Merkeliin. Lopulliset päätökset Euroopan suunnasta tehdään kuitenkin kabineteissa, joissa Suomella on lähinnä huutolaispojan rooli.