Kuubassa käymässä, (1)

Olin ensimmäisellä parin viikon Kuuban matkalla alkuvuodesta. Kiersin bussilla maata ja ehdin käymään mm. Santa Clarassa, Santiago de Cubassa ja tietenkin Havannassa. Viazulin ilmastoiduissa busseissa istuminen ei pahemmin reissaajaa rasittanut vaikka kilometrejä kertyikin pari tuhatta. Aikaa jäi silti myös Varaderon hiekkarannoille, jonka kentälle lentomme alun perin suuntautui.

Matka oli varsin avartavan onnistunut reppumatka ja olenkin lähdössä lähiaikoina uudestaan. Tällä kertaa ajattelin poiketa Trinidadissa ja viettää enemmän aikaa Havannassa. Yöpyminen onnistuu parhaiten Casa particular tyyppisissä eli yksityisissä perhemajoituksissa, joita löytyy vähänkin isommista paikoista. Ne ovat edullisia, parillakympillä saa huoneen.

Mitä Kuubasta sitten jäi mieleen ja miksi sinne pitäisi mennä uudestaan. Ihmiset, tunnelma, musiikki, rommi ja sikarit. Kuubalaisten kanssa tulee juttuun vaikka englanti ei olekaan maan ykköskieli. Espanjaa en puhu mutta englannilla pärjää vallan hyvin. Kuubalaiset tulevat mielellään juttelemaan ja utelemaan mistä päin sitä oikein ollaan. Tuttavuuksia syntyy välillä vähän liikaakin, jos rauhassa haluaa olla.

Tunnelma maassa on omintakeinen. Yleiskuva, turistialueiden ulkopuolella, on rähjäinen ja köyhä, joka näkyy lähinnä talojen ja autojen kunnossa. Tämä on ymmärrettävää, sillä esimerkiksi rakennustarvikkeiden hinnat ovat sikäläiseen ansiotasoon nähden kohtuuttomat, joten tavallisella kansalaisella ei ole mitään mahdollisuutta hankkia niitä. Tiesittekö muuten, että 95 prosenttia kuubalaisista asuu omistusasunnoissa.

Yhdysvaltojen jo 52 vuotta ylläpitämä kauppasaarto pitää osaltaan huolen tuontitavaroiden hintatasosta. Kauppasaarron purusta on toki äänestetty YK:ssa monta kertaa ja aina sieltä tuntuu löytyvän kaksi maata, Yhdysvallat ja Israel, jotka sitä vastustavat. Ja tietenkin tavalliset kuubalaiset kärsivät siitä kaikkein eniten.

Comandante Che Guevara

Che oli yksi syy, miksi halusin käydä maassa. En ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä, että ministeri lähtee tekemään sosialistista vallankumousta ulkomaille. Yleensä ministeri palkitaan hyvällä palkkioviralla tai huomioidaan jollain muulla tavalla. Halusin nähdä, miten Castrojen maassa eletään. Ernesto, lääkärinä, oli toki itse nähnyt kurjuutta ja köyhyyttä Etelä-Amerikkaa kiertäessään. Chen oma vallankumous päättyi hänen teloittamiseen Boliviassa 1967.

Raul, nykyinen Kuuban presidentti, on myös ilmoittanut, että Castrojen dynastia päättyy hänen siirtyessään syrjään. Voidaan siis olettaa, että Kuuba on muutoksen kynnyksellä. Milloin se tapahtuu ja miten on vielä avoinna. Joku kertoi, että Havannan kiinteistömarkkinat on jo jaettu Miamin mafian kesken. No, aika näyttää millainen komento maahan on tulossa.

Kuuba ei sovi asennevammaiselle. Kuuba sopii matkaajalle, joka on utelias ja avoin. Maa on uskomattoman elävä ja elämänmyönteinen. Erityisesti Vaarinajattelijaa miellytti kuubalaisten tietynlainen ylpeys omasta identiteetistä. Kuuba on myös turvallinen maa matkustaa. Kävin yksin sellaisissa paikoissa, joissa minut olisi vähintään ryöstetty, mikäli maa olisi ollut toinen. Mutta siitä enemmän seuraavassa blogikirjoituksessa.