Eero Koivistoinen on ilmiö suomalaisessa jazzpiireissä. Meneillään taitaa olla kunnon luomiskausi, kun laskemani mukaan häneltä ilmestyi jo kolmas levy lyhyellä aikavälillä. "Illusion" levyn julkistamiskeikka pyörähti käyntiin Tenho Restobarissa eilen. Ja yllättäen ravintola paljastui vielä vanhaksi kantapaikaksi. Marionetissa tuli aikoinaan istuttua iltaa tavan takaa, joku voisi sanoa ehkä liikaakin.
Koivistoinen sopii pieneen tilaan. Nelikon koostumus on nuorta ja vanhaa ja jokainen antaa tilaa toisilleen. Soolot soljuvat kuin itsestään, ja kenestäkään ei tarvitse tehdä numeroa. Ja vauhti on sitä taattua: tunnelmallisia sävelkuvioita, sopivasti rajua revitystä ja konstailematonta soitantaa. Pojat panivat taas kerran parastaan, jos tällaista luonnehdintaa saa käyttää. Kaikesta näkyi, että ammattilaiset ovat asialla.
Levyltä voisi poimia pari illasta mieleen jäänyttä kappaletta, Catalonia ja levyn nimikappale Illusion. Tulkitsemaan en ala, jokainen pitäköön oman illuusionsa todellisuudesta. Sävellykset ovat yhtä lukuunottamatta Koivistoisen omaa tuotantoa. Erityisesti kakkospuolen Straight up soi sinisellä vinyylillä rytmikkään bluesvivahteisesti. Vahva kompin käyttö on muutenkin ominaista Koivistoisen sävellyksissä. Koivistoinen vaatii myös kuuntelua ja se kuusi kertaa on minimi.
Illusionia voidaan pitää suorana jatkumona kvartetin, (Tuomarila, Huhtala, Lehtonen, Koivistoinen) edelliselle "Hati Hati" julkaisulle. Edellinen oli helpompi, melodisempi tämä taas jazzillisempi, ja samalla myös groovempi. Harvassa ovat ne, jotka aloittivat uransa jo 1960 -luvulla ja ovat yhtä intensiivisesti mukana menossa. Koivistoinen se jaksaa hämmästyttää vielä tänäänkin.
Huomasin, että oikealle miehelle meni:
VastaaPoistaPalkintoperustelut:
Saksofonisti, säveltäjä Eero Koivistoinen (s. 1946) on luonut kansainvälisesti merkittävän ja tunnustetun uran jazzmuusikkona. Ajan hermolla jatkuvasti uutta etsivä ja tuottava Koivistoinen on elävä legenda.
Koivistoisen puolen vuosisadan mittainen vaikutus Suomen jazzkenttään on ollut mittava ja ainutlaatuinen. Hän on tehnyt suuren määrän levytyksiä, sävellyksiä ja sovituksia lukuisille eri kokoonpanoille. Koivistoisen ura käynnistyi 1960-luvulla, ja Suomen Jazzliitto palkitsi nuoren muusikon ensimmäisellä Yrjö-palkinnolla vuonna 1967. Kansainvälinen ura käynnistyi pari vuotta myöhemmin, kun Koivistoisen yhtye voitti jazzyhtyekilpailun Sveitsin Montreux’ssa. Tämän jälkeen Koivistoinen opiskeli ja työskenteli pitkään Yhdysvalloissa.
Suomessa UMO Jazz Orchestra on ollut Koivistoisen merkittävä yhteistyökumppani vuodesta 1975 alkaen, ja vuosina 1996˗1998 Koivistoinen toimi UMO:n taiteellisena johtajana. Eero Koivistoinen elää parhaillaan hyvin tuotteliasta taiteellista kukoistuskautta ja esiintyy aktiivisesti eri kokoonpanoissa Suomessa ja ympäri maailmaa.
Musiikin valtionpalkinnosta päättää Taiteen edistämiskeskuksen musiikkitoimikunta.