Aika kultaa muistot

Muistan hyvin ajan, jolloin henkselit kuuluivat jokaisen itseään kunnioittavan sijoitusammattilaisen työasuun. Investointipankkiirilla ei ollut sitten minkäänlaista luottoa ellei hänen virkapukuunsa kuuluneet mahdollisimman isot ja leveät henkselit. Niitä oli kuulemma erityisen hauskaa paukutella tietokoneen ja puhelimen ääressä, kun isoja investointi- ja sijoituspäätöksiä tehtiin.

Pankkiirin sanaan luotettiin ja heitä pidettiin lähes puolijumalina. Kun joku suuren pankin johtaja tuolloin ilmoitti jotain erityistä rahamarkkinoiden tilasta julkisuudessa, häntä myös kuunneltiin.  Ei tullut kysymykseenkään, että taloustoimittajat olisivat epäilleet tai asettaneet kyseenalaiseksi johtajan tarkkaan punnittuja lausuntoja. Elettiin nousukautta ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.

Ajat ovat muuttuneet. Nyt sijoituspiireissä muotikin on paljon vapaampaa. Solmiokin on unohtunut johonkin vaatekomeroon roikkumaan. Nyt otetaan kevyesti ja huolettomasti. Velkaa otetaan lisää niin kauan, kun joku viitsii vielä lainata. Ja pakkohan sitä on lisää saada, kun pitäisi vanhatkin sitoumukset jollain tavalla hoitaa.

Vanhat kunnon pankkiirit ovat vain hävinneet jonnekin. Ennen sentään tiedettiin kuka omistaa ja kuka on mitäkin velkaa. Nyt tuntuu siltä, että kaikilla on velkaa ja velkojat vain piileskelevät  joissain koloissaan. Ovat perkuleet ilmeisesti kätkeytyneet hallintarekistereiden sokkeloihin tai kaiken maailman verokeitaisiin. Tai mistä sitä tavallinen henkselin kuluttaja tietää.

Lasku- ja tilastointitaidotkin ovat nykyään heikossa jamassa. USA:n  valtiovarainministeriö poltti päreensä, kun yksi amerikkalainen luottoluokittaja uskalsi pari päivää sitten laskea maan maksukykyluokkaa.  Olivat kuuleman mukaan tehneet  kahden tuhannen miljardin dollarin laskuvirheen maan hallintomenoissa. Ketään on niin vaikea uskoa enää. Tulee niin elävästi taas tuo Kreikka mieleen.

Miljoonat ovat mennyttä vanhaa hyvää aikaa. Nyt puhutaan jo biljoonista, uusi sivistys- ja muotisana monelle kansalaiselle. Biljoona tarkoittaa tietääkseni miljoona miljoonaa. Seuraavassa vaiheessa graafeihin varmaankin yritetään mahduttaa jo miljoonan kolmatta potenssia eli triljoonaa. Siinä on monella jo nauru herkässä.    

Aika on ohittanut perinteisen liituraidan ja henkselimiehet. Kaiholla muistelen, sitä sulkeutuneisuuden, ummehtuneisuuden ja kansallisvaltioiden aikaa, jolloin perunakin maistui vielä perunalta. Nyt kaikki on niin vapaata ja tyylitöntä. Kasvottomat omistajat pyörittävät markkinoita globaalissa bittiavaruudessa ja meillä kaikilla on niin kurjaa.