Hyviä uutisia

Viime aikoina media on saanut mässäillä hyvillä uutisilla. Hyvän uutisen tunnusmerkki on siinä, että se on riittävän huono. Tapaus Breivik, Ison Britannian mellakat ja valtioiden velkaongelmat tulevat nyt ensimmäisinä mieleen.  Yhteistä on, että nuo kaikki uutiset järkyttävät ja pelottavat arkirutiininsa kanssa kamppailevaa kansalaista.

Skuuppinikkareille on riittänyt töitä. Pengotaan kaikki mahdolliset syy- ja seuraussuhteet ja median löytämät ”syylliset” syyllistetään vaikka väkisin. Hyvänä lisänä toimii vielä se, että politikkojen annetaan hankkia ylimääräisiä irtopisteitä kertomalla omia asiantuntevia lausuntoja. Silloin toimittaja on onnistunut ja juttu toimii. Uutinen myy ja kukin asianosainen taho saa osansa.

Norjalaisten tragediassa oli suorastaan pöyristyttävää lukea SDP:n puoluesihteerin lausuntoja perussuomalaisten ja varsinkin Halla-Ahon osuudesta ampumatapaukseen. Kyseenalaistettiin jopa miehen oikeus hoitaa omaa yhteiskunnallista tehtäväänsä. Tekopyhyys ja populisimi paistoivat läpi Jungnerin kommenteista. Toisaalta tietysti voidaan kysyä,että voidaanko puolueiden nössöagitaattoreilta enempää vaatia.

Yleistäminen ja stereotypioiden viljeleminen kuuluvat ilmeisesti kaikille puolueille laidasta laitaan. Vihapuheilla ja –teoilla on vissi ero. Haukkuva koirakaan ei pure. Vaikka en Halla-Ahon ajatusmaailmaa kovin hyvin tunne, pidän häntä kuitenkin suhteellisen harmittomana ja totisena suomalaisena puurtajana, joka edustaa tiettyä kansanosaa. Tuon kansanosan tuntojen aliarvioiminen on juuri eliitille tyypillistä tietämättömyyttä asioiden tilasta.

Kollektiivinen hätä ja huoli omasta elinpiiristä kuuluvat myös hyvän uutisen kriteeriin. Kun ihmisiä tapetaan silmittömästi jossain kaukana etelässä niin se on vain huono uutinen. Se ei meitä pahemmin kosketa. Mutta kun kaikki tapahtuu lähellä ja ns. pohjoisissa hyvinvointivaltioissa niin tilanne on aivan toinen. Uutisesta tulikin hyvä ja meille rakennettiin suuri huoli. 

Sosiaalisen median merkitys hyvien uutisten välittämisessä on noussut asemaan, josta sitä ei enää takaisin saa muuta kuin kielloilla. On ymmärrettävää, että valtaeliitti on huolissaan kun tieto kulkeekin omia polkujaan ja se ei ole enää kontrolloitavissa. Koskaan ei voi tietää, mitä huomenna tapahtuu. Niin, ja kuka tahansa voi kirjoittaa blogia nimimerkkinsä turvin. Lienee selvää, että jatkossakin saamme lukea lisää hyviä uutisia.