Stop this depression now

Paul Krugmanin kirjoittamassa teoksessa, "Lopettakaa tämä lama nyt", kerrotaan mitä pitäisi tehdä, jotta lamasta päästään eroon. Krugman tunnetaan ns. jälkikeynesiläisenä ja se määritteleekin pitkälti hänen  ajatustensa kulkua. Suomessakin esiintymässä käynyt taloustieteen professori pitää myös blogia New York Timesissä.

Krugmanin suurin huoli on massatyöttömyys, jonka hän näkee olevan seurausta harjoitetulle talouspolitiikalle niin USA:ssa kuin Euroopassa. Hän haluaa edelleenkin elvyttää lisäämällä julkista kulutusta mm. investointeja käynnistämällä. Professori on harvinaisen vähän huolestunut valtioiden suuresta velkaantumisesta. Julkisen talouden on lisättävä kuluttamista velan kasvun uhallakin. Pitkällä aikavälillä inflaatio pitää siitä kuitenkin huolen, Krugman uskoo.

Ennen kaikkea on pidettävä huoli kulutuskysynnästä. Suomessa tehdään toisin. Kokoomuksen ollessa hallitusvastuussa valtio on velkaantunut 50 miljardia lisää. Mihin tuo järkyttävän suuri rahamäärä on lainattu? Häviävän pieni osa kotimaisen kulutuskysynnän ylläpitämiseen. Merkittävän suuri osa mm. ulkomaisiin pankkitukiin ja veronalennuksiin.

Meillä puhutaan julkisen talouden kestävyysvajeesta eli yksinkertaisesti sanottuna verotulot eivät riitä kattamaan menoja. Meillä säästetään kun pitäisi tehdä juuri päinvastoin. Yritykset säästävät, julkinen talous säästää ja kuluttajat säästävät. Säästäminen vain syventää laman syvyyttä ja kestoa.

Samanaikaisesti verotusta kevennetään epätoivoisesti, mikä siis kasvattaa kestävyysvajetta. Uskotaan, että verotusta alentamalla luodaan lisää työpaikkoja. Valitettavasti tälle uskomukselle ei löydy mitään taloustieteellistä evidenssiä. Siitä huolimatta nykyinen hallitus on käyttänyt sitä poliittisen agendansa lyömäaseena jo vuosia. Tulokset puhuvat puolestaan.

Rahan hinta eli korko on jo aikaa sitten menettänyt merkityksensä. Kansantalous on syöksykierteessä, kun halpa lainaraha ei tunnu kelpaavan. Krugman kirjoittaa ns. likviditeettiansasta nollakorkotaloudessa, jolloin vallitsee massatyöttömyys ja kokonaistuotanto mataa. Maksetaan velat pois, kun ei löydy järkevää investointikohdetta. Tarjonnan ja kysynnän laki ei toimi, oli korko sitten kuinka matala tahansa. Parempia aikoja odotellessa talous sakkaa ja kierre syvenee entisestään.

Krugman syyttää kirjassaan hieman tekopyhällä asenteella Kiinaa siitä, että se keinotekoisesti pitää valuuttansa arvon alhaalla. Pata kattilaa soimaa, samaa voidaan väittää dollarista, joka on devalvoitunut euroon nähden lähes 30 %:lla. No, euron hän muutenkin näkee olevan suuri virhe. Asymmetriset shokit yllättivät ekonomistit, joista kylläkin poliitikkoja varoiteltiin jo ennen rahaunionin perustamista. EMU -maat poikkeavat taloudelliselta rakenteeltaan liikaa toisistaan.

Krugman kirjoittaa selkeästi ja kansantajuisesti. Valitettavan vähän, jos ollenkaan, Krugman käsittelee itse talousjärjestelmän dynamiikkaa ja haavoittuvuutta. Kirjaa voi kuitenkin suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneet niistä teeseistä, jotka ovat unohtuneet poliittisilta päättäjiltä. Vaarinajattelijakin ihmettelee Keynesin ajatusten heittämistä romukoppaan. Se on kuitenkin osoittautunut parhaaksi tavaksi pitää kapitalismin rattaat rasvattuna.

Vedenalaista toimintaa ulkomailla

Sergei selvisi vain täpärästi

Vihdoinkin Sergei voi jo hymyillä vapautuneesti kotona Kaliningradissa. -Oli todella tiukat paikat tuolla merellä, kun kaiken maailman jahtimiehet yrittivät jallittaa tällaista vanhaa äijää. Oli tarkoitus käydä vain pika pikaa ostoksilla Tukholmassa omalla paatilla, mutta siitähän se vasta aikamoinen älämölö nousi, Sergei kummastelee.

-En todellakaan ymmärtänyt, että siitä tällainen ajojahti ja yleinen pulina nousisi. Nyt jäi se Abba -museokin näkemättä, Sergei selvästi harmittelee. Nousin pintaan ilmeisesti vähän liian aikaisin ja väärässä paikassa, kun salamavalot alkoivat jo välkkyä. Vihreitä ja tummia miehiä ja sota-aluksia alkoi pian pörräillä ympärillä. Hätä oli todella suuri, sen voit takuulla uskoa, Sergei kertoo vieläkin ääni väristen.

-On ne ruotsalaiset sitten äkkipikaista porukkaa. Kun tällainen rauhaa rakastava eläkeläinen haluaisi vähän seilailla ulkomailla niin heti ollaan kimpussa. Yritin kyllä kovasti kysellä oikeaa reittiä, mutta kaikki vain pötkivät pakoon ruotsia molottaen. Sai olla takuulla viimeinen kerta, kun Ruotsiin matkustan. Hemma bra men borta bäst on kyllä täyttä paskapuhetta, Sergei puhisee vihaisena.

Kotiin hän ei ole vielä uskaltanut mennä. -Tuli luvattua eukolle, että toisin mukanani sellaisia kiiltäviä naisten tanssivaatteita, kun tuo parempi puoliskokin on suuri Abba-fani. Ajattelin ottaa ensin pari rauhoittavaa vodkaa tuossa lähikuppilassa. Eukko se on semmoinen kälättäjä kanssa, Sergei huokaa lopuksi.

Kova pala purtavaksi

Russofobian pauloihin ajautuneelle Yleisradion urheilutoimitukselle taitaa olla kova pala, kun Jokerit pelaa KHL:ssä. Niin se taitaa olla monelle muullekin median edustajalle. Iltalehti uutisoi tänään, että Ulkopoliittisen instituutin tutkijan mielestä Jokereiden pitäisi irtautua Putinin KHL:stä.

Kirjoitin Ylelle jokunen aika sitten ihmetykseni, että KHL:n sarjataulukkoa ei vieläkään ole saatu Ylen Teksti-tv:n sivuille. Sieltä kyllä löytyy mm. Sveitsin ja Ruotsin liigan sarjataulukot ja jopa MTV on saanut ympättyä yhdelle sivulleen kaikki KHL:n joukkueet. Fantastista, ajattelin.

Tosin, KHL:ssä pelaa läntisen ja itäisen konferenssin joukkueet. Jokerit pelaa edellisessä, joten olisi luonnollista jakaa joukkueet myös kahdelle sivulle. Mallia voisi ottaa vaikka NHL:stä, jos se muuten on niin vaikea omaksua. Ruotsin SVT:n Teksti-tv:stä nuo KHL:n sarjataulukot toki löytyvät, vaikka ko. liigassa ei pelaakaan yhtään ruotsalaisjoukkuetta.

Yle ei luonnollisesti ole kommentoinut millään tavalla tekemääni ehdotusta. Perusteena käytin mm. seuraavia ajatuksia: KHL on kovatasoinen jääkiekkoliiga, jossa pelaa lähes 40 suomalaispelaajaa, enemmän kuin missään muussa ulkomaisessa liigassa. KHL:ssä valmentaa viisi suomalaista valmentajaa, enemmän kuin missään muussa ulkomaisessa liigassa.

Edelleen suomalainen jääkiekkojoukkue Jokerit pelaa ensimmäistä kauttaan liigassa. Jokereilla on vankka kannattajajoukko ympäri Suomen. Edelleen itäsuomalaiset käyvät bussilasteittain katsomassa  pelejä jopa Pietarissa asti. Edelleen Suomessa asuu merkittävä venäläisvähemmistö, joka on kiinnostunut KHL:n otteluista.

Argumentteja löytyy tarvittaessa lisää.  Ylellä näyttää olevan linjana se, että mistä ei kerrota sitä ei ole olemassa. Sarjataulukon puuttuminen Ylen Teksti-tv:n sivuilta on tyypillinen osoitus Suomen mediaan piilotetusta russofobiasta. Se tuntuu ulkopuoliselta vähäiseltä mutta siitä huolimatta Vaarinajattelija tuntee syvää myötähäpeää Ylen urheilutoimituksen russofobistien puolesta.
  

Taas kurmoottaa

Suomen jalkapallomaajoukkueen otteet ovat selvästi parantuneet Mixun valmennuskaudella. Joukkue on nuori ja kehityskykyinen. Taitavaksi ja menestyjäksi sillä on vielä pitkä matka. Joukkue pelaa niin kuin se osaa, valitettavasti.

Joukkueen pelistrategiset kuviot on hiottu ja ne myös toimivat erinomaisesti silloin, kun se pelaa ns. altavastaajana. Kun peliä pitäisi pyörittää itse ja myös voittaa ottelu, niin se vaatii kahta taitoa. Ensinnäkin pitää osata syöttää ja toiseksi pitää osata tehdä maali.

Syöttö omille on se ärsyttävin taito, mikä Suomen pelaajilta puuttuu lähes kokonaan. Jos joukkueella on yksi, Eremenko, jolta tuo kyky löytyy, niin se ei riitä. Turhauttavan usein syötöt sinkoilevat käsittämättömästi minne sattuu ja yleensä vastustajalle. Pallonhallinta on välittömästi menetetty ja silloin ei todellakaan voi voittaa. Syöttö, syöttö ja syöttö, sanoo Vaarinajattelija.

Jalkapallossa maali tehdään pääosin ns. maalialueella. Ja jotta sinne pääsee täytyy olla spurttitaitoinen ja röyhkeä. Tällaista maalintekijää Suomella ei ole. Juoksukyky hyökkääjillä on sinänsä kunnossa mutta sillä ei pitkälle potkita. Se laukaisupaikka pitää löytää ja hakea vaikka sitten riittävällä pöyhkeydellä.

Suomi sai kokoon yhden pisteen kahdesta kotiottelusta EM-karsinnoissa. Vaikka joukkueet ovatkin pelanneet yllättävän paljon ristiin, niin käytännössä olemme jo ulkona tulevista kisoista. Teoriassa kaikki toki on vielä mahdollista, mutta kotona ei saa missään tapauksessa enää hävitä, mikäli aikoo jatkoon.   

Sitä saa mitä tilaa

Suomen on rantautunut vaarallinen ns. knock out -ilmiö. Jo nimikin kertoo mistä on kysymys, taju kankaalta ja heti. Syrjäytetyt suomalaisnuoret ja -lapset omat omaksuneet USA:ssa jo pari vuotta muodissa olleen "tyrmää yhdellä iskulla ja pointsit himaan" skaban. Hämmästyttävää on se, että ongelmaan puututaan vasta nyt.

Pääkaupunkiseudulla näyttää väkivalta kukoistavan. Helsinkihän on tunnetusti Suomen väkivaltaisin kaupunki. Ystäväni Käpylästä kertoi vastikään joutuneensa soittamaan hätäkeskukseen keskellä yötä, kun kadulla ammuttiin. Rauhallisella asuinalueella tapahtunut ampumavälikohtaus herättää väkisinkin pelkoa paikallisessa väestössä.

Myös ns. terroristit ovat aktivoineet toimintaansa Suomessa. Ensimmäinen oikeudenkäynti on parhaillaan meneillään. ISIS tekee parhaansa tuhotakseen mm. Irakin kurdit ja on värvännyt taistelijoita myös Suomesta. Kummastusta herätti mediassa se, että mistä moinen liike niin äkkiä syntyi.

Mikään ei synny tyhjästä. Ei myöskään ISIS, joka on vain "luonnollinen" jatkokertomus niille tapahtumille, joita USA ja sen muutamat Nato kumppanit harjoittivat käydessään sotaa Irakissa. Valta on vaihdettu väkivallalla maassa. Kurdeistakin suurin osa on sunneja, jotka ovat olleet ahtaalla vallanvaihdon jälkeen.

Väkivalta synnyttää väkivaltaa, oli se sitten henkistä, taloudellista tai fyysistä. Sorretuille kurdeille on yritetty perustaa omaa valtiota jo iät ja ajat. Ongelma on lisäksi siinä, että heitä asuu neljässä eri maassa: Syyriassa, Irakissa, Iranissa ja Turkissa. Nähtäväksi jää onko nyt uuden Kurdistanin vai kansanmurhan aika. Jotenkin tuo jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu tutummalta.

Heija Sverige!

Ruotsalaiset ovat taas näpäyttäneet suomalaisia. Ensinnäkin uhkaavat tunnustaa Palestiinan valtion ja sanoivat vielä ei Natolle. Kyllä nyt moni vallassa pitäjä pahoitti mielensä. Niinistökin kommentoi hyvin happamasti, että me emme ruotsalaisia peesaa, ja lähti Kanadaan. Stubb kävi myös välittömästi rauhoittelemassa Nato kumppaneita sujuvasti monilla sivistyskielillä.

Palestiinan valtion ovat tunnustaneet monet valtiot, kaikkiaan niitä taitaa olla 134. Etelä-Amerikan, Afrikan ja Aasian valtiot lähes kaikki tyynni. USA:n johdolla ja sen vasallivaltiot luonnollisesti vastustavat tunnustamista eri puolilla maailmaa, etenkin Euroopassa. Syy on tietysti Israel, joka itsenäistyi vuonna 1948.

Juutalaisille löydettiin tuolloin oma maa. Vaihtoehtoja oli toki monia muitakin. Turkkilaiset ja venäläiset kuitenkin kieltäytyivät luovuttamasta maata, ja britit taisivat vielä ehdottaa jopa nykyistä Ugandaa juutalaisten asuinalueeksi. Toisin kävi. Ja Israelin valtio synnytettiin alueelle, jossa arabeja on asunut jo 10 000 vuotta.

Israel on muuttovaltio. Juutalaiset eri puolelta maailmaa ovat asuttaneet maan. Etenkin itäisen Euroopan juutalaisväestö on muuttanut alueelle. Pääomaa maahan virtaa puolestaan USA:sta. Israel on myös ydinasevaltio, joka toimii pelotteena arabimaiden keskellä. Ilman ulkopuolista tukea valtiota ei koskaan olisi syntynyt.

Palestiinalaisten ja Israelin välistä vihanpitoa on kestänyt koko Israelin itsenäisyyden ajan. Vuoden 1967 sodan jälkeen palestiinalaiset ovat eläneet lähes piiritystilassa. Väkivalta sen kaikessa julmuudessaan on koko ajan läsnä. Voi vain kuvitella niitä tuntoja, joita ihmiset ovat joutuneet kokemaan koko elämänsä ajan.

Köyhillä palestiinalaisilla ei ole ystäviä eikä paljon vaihtoehtoja. Siirtotyöläisyys Israelissa, sopivan kivenmurikan löytäminen, maanpako tai alistuminen väkivallan edessä. Äärisionistit ja ortodoksijuutalaiset eivät tule koskaan hyväksymään arabien läsnäoloa heille pyhällä maalla.

Nostan hattuani ruotsalaisille. Rauhan ainoa tae on, että palestiinalaiset saavat oman elinkelpoisen maan ja valtion. Vaikka tunnustaminen on pieni askel, se on kuitenkin symbolisesti merkittävä. Väkivallan kierre on katkaistava ja siihen tarvitaan myös vasallien päättäväistä toimintaa.

Viipurissa käymässä

Poikkesimme poikien kanssa Viipurissa. Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi tuli kaupungissa käytyä. Syyskuussa tekemämme kanavaristeily oli kauden viimeinen ja Lappeenrannasta lähtenyt laiva olikin täynnä. Mennessä koululaisia ja palatessa muita ryhmiä. Joillekin suomalaisille tuosta kauden päätöksestä näyttää kehittyneen jo traditio. Jotkut varasivat liput jo seuraavan vuoden Saimaa Linesin päätösristeilylle.

Kaupunki on muuttunut sitten viime näkemän. Ankeasta, harmaasta ja ränsistyneestä on kehittynyt siisti, rauhallinen ja leppoisa. Toki paljon on vielä tekemistä rakennuskannan suhteen, mutta kaikki aikanaan. Kaupunkikuva oli yllättävän hiljainen, pahin turistikausi oli tietenkin jo ohi. Pahimmat "metelöitsijät" olivat ne monet hääparit, jotka juhlistivat hääpäiväänsä auton torvea soittamalla. Venäläiset näyttävät osaavan juhlinnan jalon taidon ja se myös näkyy ja kuuluu.


 

Viipurin linna

Pakolliset kuviot kahden päivän viisumivapaalla retkellä tuli tietenkin täytettyä. Lyhyt kiertoajelu, linna, kirjasto, eremitaasin sivukonttori, vanha kaupunki ja kauppatorin ympäristö. Ja kaikki tapahtui kävellen. Kävimme myös varmistamassa, että kuuluisat Oltermannin juustot löytyivät vielä Karuselin hyllyiltä. Juustoa oli yllin kyllin ja Violaakin montaa sorttia.

Aallon kirjasto

 

 

Kaikkea ei kuitenkaan kahdessa päivässä ehdi, Monrepos jäi väliin. Tosin pienessä flunssassa tehty matka verotti jonkun verran vaarinajattelijan jaksamista. Tarpeelliset nestetankkaukset paikallisessa sporttibaarissa lievensivät huomattavasti matkaajan olotilaa.

 

Lenin-setä

 

Viipuria markkinoidaan nykyään vanhana ruotsalaisena kaupunkina. Se, onko Viipuri vanha ruotsalainen, venäläinen tai suomalainen kaupunki, jäi vielä epäselväksi. Ainakin Lenin piti vielä vahtia Punaisen lähteen torilla. No, ehkäpä sekin selviää seuraavalla reissulla.

 

 

Vanha leipomo

 

 

Viipuriin liittyy paljon tunnetta ja muistoja. Suomalaisena nuo muistot ovat yleensä siitä huonommasta ja pahemmasta päästä. En nyt kuitenkaan lähde haikailemaan jotain, mikä oli joskus totta. Omallakin suvulla on aikoinaan ollut kaupungissa yritystoimintaa, joka nykyään on paketoidussa kunnossa.

 

Kaupungista jäi varsin seesteinen kuva. Kohteliaat ja ystävälliset asujat, pellavahuivit, Druzhba hotellin baarin vieno haiku vanhasta vodkaturismista, ja tietenkin käsittämätön venäjän kieli. Harmittaa, että tuota taitoa ei ole koskaan opetellut tosissaan.

Aika hampaatonta

Pääministeri Stubbin kommentti ulkoministeriön virkamiesten turvallisuuspoliittisesta selvityksestä oli, että hänelle tuli mieleen 70-luku siitä keskustelusta, jonka selvitys aiheutti tullessaan julkisuuteen. Areena on vapaa ja hän kovasti kunnioittaa virkamiesten analyysia siitä, että Natoon liittyminen on Suomelle selkeä ja tavoiteltava päämäärä. Stubbhan on tunnetusti Nato jäsenyyden innokas puuhamies.

Vaarinajattelija pohti mielessään, että mitä kummaa 70-luvulla tapahtui, kun se ensimmäisenä juolahti pääministerin mieleen noista jälkipuheista. Ymmärtääkseni Stubb edustaa sitä sukupolvea, joka vielä imi tuttia ja taisi ehtiä jopa käymään muutaman vuoden peruskoulua kyseisellä vuosikymmenellä. Mitä kummaa tuolloin tapahtui, kun se vielä tänäänkin tulee niin elävästi hänen mieleen. Esiintyikö tuolloin koulukiusaamista, pitikö luokassa olla hiljaa vai olivatko tutit niin pahanmakuisia, että vieläkin ellottaa.

Minulle kun tuo vuosikymmen taas edustaa sitä parhainta aikaa. Nuoruutta ja opiskelua, vapaata rakkautta yli rajojen, mahdollisuuksia ja vapauksia toteuttaa itseään. Ja kaikkein tärkeintä oli se turvallisuuden tuntu. Tunsin eläväni vapaassa ja itsenäisessä maassa, jossa valtion johdossa oli luotettava ja osaava kansanmies.

Ei ollut lähellä sotia. Vietnamin sotakin ehti päättyä, kun amerikkalaiset ymmärsivät lopettaa tappamisen ja vuosikausia kestäneet pommitukset. USA ja Nato, rauhan perikato, huusi jengi rauhanmarsseilla. Ei ollut terroristeja joka kulman takana vaanimassa. Ja Ruotsista sai suomalainen työperäinen maahanmuuttaja vieläkin töitä. Stubbin muisti taitaa nyt pätkiä aika pahasti. Aika hampaattomalta kuulostaa tuon jäbän puheet.

Täällä taas

Aika juoksee ja mies harmaantuu. Fantastista, ajattelin. Viimeisestä päivityksestä taitaa olla jo kaksi ja puoli vuotta, joten syystäkin on kiristettävä hanskojen nyörit ja astuttava kehään. Kirjoitellaan ajankohtaisista ja muistakin mieltä kutkuttavista asioista. Tervetuloa vanhat ja uudet, tutut ja tuntemattomat seuraamaan vaarinajattelijan pohdintoja maailman menosta ja vähän siitä muustakin.

Natopellet ja natsit näyttävät olevan vauhdissa. Naapurimaassa Ruotsissa natsit saivat 13 prosenttia äänistä vaaleissa, ja heti demarit ilmoittivat, että vaalivoittajat eristetään kaikesta päätöksenteosta. Kuulostaa pahalta, että kaveri suljetaan ulos poliittisen vallan käytöstä. Millä tavalla se tapahtuu käytännössä, jäi minulle ainakin epäselväksi. Toivottavasti eivät ota käyttöön mitään keskitysleireihin viittaavaa touhua.

Suomessa natopellet ovat tiivistäneet voimansa. Iltapäivälehtiä lukiessa tulee mieleen, että poteroita kaivellaan jo vähän siellä ja täällä. Ukrainan sisällissota ja Krimin väkivaltainen liittäminen Venäjään ovat olleet näyttävästi esillä. Ja syystäkin. Argumentointi on kuitenkin saanut suomalaisessa mediassa lähes hysteerisiä piirteitä, joita natopellet tietenkin mielellään ruokkivat.

Suomihan tunnetaan korkeasta koulutustasosta ja matalasta sivistyksestään. Russofobian levittäminen sananvapauden nimissä kuulostaa falskilta ja kuluneelta selitykseltä. Pääasia lienee, että kansalla riittää puhuttavaa ja pelättävää. Näillä keinoin joukkoja on ennenkin johdettu, silloin kun plöröt on housussa. Keskitytään vihanpitoon ja epävarmuuden luomiseen aikana, jolloin todellinen ongelma on aivan muualla.

Se ongelma on itse Suomi ja sen kansantalous. Kataisen vallanpidon aikana työttömyys ja valtion velka ovat tuplaantuneet. Työttömiä on lähes puoli miljoonaa ja valtion velka sata miljardia. Lienee aivan maailmanennätystasoa yhden pääministerin kaudella, joka kesti ne tunnetut seitsemän vuotta. Kukaan ei ole aikaisemmin pystynyt lähellekkään samaan. Ei liene sattuma, että Stubb uutena kykynä näyttää lähinnä sirkuksen johtajalta, jonka tehtävänä on pitää tivoli pyörimässä seuraavia vaaleja odotellessa.