Pääministeri Stubbin kommentti ulkoministeriön virkamiesten turvallisuuspoliittisesta selvityksestä oli, että hänelle tuli mieleen 70-luku siitä keskustelusta, jonka selvitys aiheutti tullessaan julkisuuteen. Areena on vapaa ja hän kovasti kunnioittaa virkamiesten analyysia siitä, että Natoon liittyminen on Suomelle selkeä ja tavoiteltava päämäärä. Stubbhan on tunnetusti Nato jäsenyyden innokas puuhamies.
Vaarinajattelija pohti mielessään, että mitä kummaa 70-luvulla tapahtui, kun se ensimmäisenä juolahti pääministerin mieleen noista jälkipuheista. Ymmärtääkseni Stubb edustaa sitä sukupolvea, joka vielä imi tuttia ja taisi ehtiä jopa käymään muutaman vuoden peruskoulua kyseisellä vuosikymmenellä. Mitä kummaa tuolloin tapahtui, kun se vielä tänäänkin tulee niin elävästi hänen mieleen. Esiintyikö tuolloin koulukiusaamista, pitikö luokassa olla hiljaa vai olivatko tutit niin pahanmakuisia, että vieläkin ellottaa.
Minulle kun tuo vuosikymmen taas edustaa sitä parhainta aikaa. Nuoruutta ja opiskelua, vapaata rakkautta yli rajojen, mahdollisuuksia ja vapauksia toteuttaa itseään. Ja kaikkein tärkeintä oli se turvallisuuden tuntu. Tunsin eläväni vapaassa ja itsenäisessä maassa, jossa valtion johdossa oli luotettava ja osaava kansanmies.
Ei ollut lähellä sotia. Vietnamin sotakin ehti päättyä, kun amerikkalaiset ymmärsivät lopettaa tappamisen ja vuosikausia kestäneet pommitukset. USA ja Nato, rauhan perikato, huusi jengi rauhanmarsseilla. Ei ollut terroristeja joka kulman takana vaanimassa. Ja Ruotsista sai suomalainen työperäinen maahanmuuttaja vieläkin töitä. Stubbin muisti taitaa nyt pätkiä aika pahasti. Aika hampaattomalta kuulostaa tuon jäbän puheet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti