Stop this depression now

Paul Krugmanin kirjoittamassa teoksessa, "Lopettakaa tämä lama nyt", kerrotaan mitä pitäisi tehdä, jotta lamasta päästään eroon. Krugman tunnetaan ns. jälkikeynesiläisenä ja se määritteleekin pitkälti hänen  ajatustensa kulkua. Suomessakin esiintymässä käynyt taloustieteen professori pitää myös blogia New York Timesissä.

Krugmanin suurin huoli on massatyöttömyys, jonka hän näkee olevan seurausta harjoitetulle talouspolitiikalle niin USA:ssa kuin Euroopassa. Hän haluaa edelleenkin elvyttää lisäämällä julkista kulutusta mm. investointeja käynnistämällä. Professori on harvinaisen vähän huolestunut valtioiden suuresta velkaantumisesta. Julkisen talouden on lisättävä kuluttamista velan kasvun uhallakin. Pitkällä aikavälillä inflaatio pitää siitä kuitenkin huolen, Krugman uskoo.

Ennen kaikkea on pidettävä huoli kulutuskysynnästä. Suomessa tehdään toisin. Kokoomuksen ollessa hallitusvastuussa valtio on velkaantunut 50 miljardia lisää. Mihin tuo järkyttävän suuri rahamäärä on lainattu? Häviävän pieni osa kotimaisen kulutuskysynnän ylläpitämiseen. Merkittävän suuri osa mm. ulkomaisiin pankkitukiin ja veronalennuksiin.

Meillä puhutaan julkisen talouden kestävyysvajeesta eli yksinkertaisesti sanottuna verotulot eivät riitä kattamaan menoja. Meillä säästetään kun pitäisi tehdä juuri päinvastoin. Yritykset säästävät, julkinen talous säästää ja kuluttajat säästävät. Säästäminen vain syventää laman syvyyttä ja kestoa.

Samanaikaisesti verotusta kevennetään epätoivoisesti, mikä siis kasvattaa kestävyysvajetta. Uskotaan, että verotusta alentamalla luodaan lisää työpaikkoja. Valitettavasti tälle uskomukselle ei löydy mitään taloustieteellistä evidenssiä. Siitä huolimatta nykyinen hallitus on käyttänyt sitä poliittisen agendansa lyömäaseena jo vuosia. Tulokset puhuvat puolestaan.

Rahan hinta eli korko on jo aikaa sitten menettänyt merkityksensä. Kansantalous on syöksykierteessä, kun halpa lainaraha ei tunnu kelpaavan. Krugman kirjoittaa ns. likviditeettiansasta nollakorkotaloudessa, jolloin vallitsee massatyöttömyys ja kokonaistuotanto mataa. Maksetaan velat pois, kun ei löydy järkevää investointikohdetta. Tarjonnan ja kysynnän laki ei toimi, oli korko sitten kuinka matala tahansa. Parempia aikoja odotellessa talous sakkaa ja kierre syvenee entisestään.

Krugman syyttää kirjassaan hieman tekopyhällä asenteella Kiinaa siitä, että se keinotekoisesti pitää valuuttansa arvon alhaalla. Pata kattilaa soimaa, samaa voidaan väittää dollarista, joka on devalvoitunut euroon nähden lähes 30 %:lla. No, euron hän muutenkin näkee olevan suuri virhe. Asymmetriset shokit yllättivät ekonomistit, joista kylläkin poliitikkoja varoiteltiin jo ennen rahaunionin perustamista. EMU -maat poikkeavat taloudelliselta rakenteeltaan liikaa toisistaan.

Krugman kirjoittaa selkeästi ja kansantajuisesti. Valitettavan vähän, jos ollenkaan, Krugman käsittelee itse talousjärjestelmän dynamiikkaa ja haavoittuvuutta. Kirjaa voi kuitenkin suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneet niistä teeseistä, jotka ovat unohtuneet poliittisilta päättäjiltä. Vaarinajattelijakin ihmettelee Keynesin ajatusten heittämistä romukoppaan. Se on kuitenkin osoittautunut parhaaksi tavaksi pitää kapitalismin rattaat rasvattuna.